perjantai 8. maaliskuuta 2024

Perhe-elämää

 Roni: Emäntä on huolissaan siitä, onko meidän elämämme nykyisin liian tylsää. Välillä iltaisin osaamme kieltämättä olla vakuuttavasti tylsistyneitä.


Päivärytmi on nykyisin sellainen, että aamulla nukutaan pitkään. Tosin vauvat heräävät yötä päivää n. 3 tunnin välein syömään, joten jos haluaa, niin ulos tarhaan pääsee vaikka yölläkin (mitä mahdollisuutta Demo käyttää aika häikäilemättä hyväkseen) ja aamulla viimeistään minäkin joudun välillä puolipakollakin menemään ulos. Aamupäivän aikana vauvat saadaan vihdoin pakattua vaunuihin ja päästään lenkille. 


Kävelylenkki kestää tunnista kahteen tuntia, minkä jälkeen on mukava ottaa rennosti. Demo käy tarhassa välillä haukkumassa, mutta minä menen yleensä vasta alkuillasta uudestaan ulkoilemaan. 

Jos vauvat nukkuvat iltaunia, saattaa Emäntä tehdä pieniä rally-toko tai nosework -treenejä meidän kanssamme. Jos taas vauvat ovat kovin itkuisia, ei meille yleensä riitä muuta puuhaa kuin puruluut.


Vauvakasan kolmas vauva


Illalla käydään tietenkin vielä iltapissoilla ja sitten onkin yöunten aika.

Jos siis ajattelee, niin me saamme olla koko ajan perheemme kanssa. Me olemme mukana jokaisessa vauvojen syöttöhetkessä samassa sängyssä pötköttelemässä. Me pääsemme joka päivä lenkille. Meillä on oma tarha, jossa ulkoilla aina, kun mieli tekee muina aikoina. Lelulaatikossa on aina tarjolla revittäviä leluja. Lattioilla on puruluita. Kupeissa on aina tarjolla ruokaa ja juomaa. (Meistä on tullut sen verran nirsoja, että saamme syödä nykyisin silloin kun huvittaa. Kahdesti päivässä mestarit laittavat kuppeihin ruoka-annoksen, jos ne sattuisivat tyhjenemään. Yleensä riittää, että niihin laitetaan yksi päivän ruoka-annoksista ja sitä närkitään pitkin päivää. Olemme onnistuneet pysymään aika hoikkina poikina.) Ja kirsikkana kakun päällä me saamme toisinaan vielä älyhaasteitakin jonkun treenin tai aktivointilelun tai -pelin muodossa, että ei tämä hassumpaa koiran elämää ole.

Ja mitä Demon pitkästymiseen tulee, niin kun kyseessä on 1,5-vuotias koira, niin mikään maailman tekeminen ei varmasti riitä tuon ikäiselle koiralle, etteikö se koskaan olisi pitkästynyt!

Demo: Niin minä jaksaisin kyllä paljon enemmän... Ärsyttää, kun en saa edes juoksennella enää vapaana...


Roni: Se on kyllä oma syysi! On hankala väittää, että koira on lain mukaisesti "välittömästi kytkettävissä", jos se juoksee puolen kilometrin päässä omistajastaan ajohaukkua viritellen...


Välillä käydään myös Moonan ja Ninnin luona!

torstai 15. helmikuuta 2024

Uudistunut lauma

 Roni: Niin siinä sitten kävi, että Emäntä teki kaksi tervettä pentua ja nyt päivät kuluvat niiden tahdissa. Silmät ovat jo avautuneet pennuilla, mutta kovin hitaasti tuntuvat nousevan jaloilleen. Ilmeisesti ihmispentujen luovutusikä on hieman myöhemmin kuin koirien, koska pennut ovat nyt 8-viikkoisia eivätkä todellakaan vielä valmiita uuteen kotiin. Emäntä sanoo, että ne jäävät meille ainakin 16-vuotisiksi asti!

Demo: Minusta olisi ihana hoitaa pentuja, mutta olen vain joskus onnistunut nuolaisemaan vähän korvalliselta. En tiedä, miten Emäntä pitää pennut puhtaina, kun hän ei anna minun nuolla niitä, enkä ole nähnyt hänen itsensäkään niitä nuolevan. 

Meistä on kuitenkin muutamassa viikossa tullut Ronin kanssa täysin oppineita imetysapukoiria. Olemme aina paikalla ja tukena tässä tärkeässä tehtävässä.

Pentuarki on siis lähtenyt sujumaan ihan hyvin. Mikäs tässä on ollessa, kun olemme jatkuvasti koko lauma yhdessä!


Imetysapukoira työssään. 

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Kuukauden kateissa ollut Emäntä on löytynyt

 Roni: Maanantai-iltana sitten tapahtui se iloinen asia, että ulko-oven auetessa vastassa olikin vihdoin Parempi Mestari. Hetki siinä meni asiaa sulatellessa. Ensin hypin häntä vasten ja yritin nuolla naamasta. Kun hän lopulta oli sisällä, istuin sohvalle hänen viereensä ja vain tuijotin epäuskoisena, onko se todella hän. Sen jälkeen hän halusikin mennä jo sänkyyn pitkälleen ja makasin aivan kiinni hänessä koko illan.

Demo: Minä menin aivan sekaisin onnesta. Hypin, haukuin, yritin nuolla ja juosta taloa ympäri kaikkea yhtä aikaa. Minun elämästäni Emäntä ei ole koskaan ollut poissa 3 yötä pidempään, joten nämä 4 viikkoa ja 5 päivää olivat minulle ikuisuus. Kun lopulta en enää riehunut, niin vinguin ja niiskutin vielä pitkän tovin Emännän kainalossa. Kerroin, miten valtavan kova ikävä on ollut.


Siitä lähtien olemme maaneet kylki kyljessä kaksi vuorokautta hänen kanssaan, koska jotenkin Emäntä ei ole aivan oma itsensä. Hän ei nimittäin juuri poistu sängystä.

Roni: Se on totta. Emme saaneet enää sitä samaa Emäntä takaisin. Hän köpöttelee vaivalloisesti vessaan ja keittiöön, mutta siinä kaikki! Hän myös sanoo, että me menemme vielä uudestaan hoitoon Moonan ja Ninnin luo, kuten olimme pari viikkoa tässä välilläkin. Osan ajasta olimme Mestarin kanssa.


Ninni 8v., Roni 9v., Demo 1v. ja Moona 5v.

Demo: Moonan ja Ninnin luona ei tietysti ole hassumpaa. Lenkkeillään ja leikitään päivittäin.

Roni: Minä pääsin jopa kerran heidän emäntänsä kanssa rally-tokotreeneihin!

Demo: Ainoastaan nukkumisjärjestelyt eivät aluksi miellyttäneet minua. Tähän sänkyyn ei kuulemma oteta koiria lakanoiden väliin nukkumaan. Jouduttiin nukkumaan koiranpedeissä lattialla. Ensimmäisenä yönä kiukuttelin pitkään, mutta lopulta tyydyin kohtalooni ja muut yöt menivät ihan hyvin.

Emännän nykyinen kunto ja katoaminen liittyy ilmeisesti näihin aiemmin syksyllä saapuneisiin laatikoihin, joita olin apuna avaamassa.




Roni: Jotain uutta on ilmeisesti luvassa. Emäntäkään ei kai ole lopullisesti epäkunnossa, vaikka nyt joutuukin makoilemaan sängyssä. Aika näyttää, mikä tämä mysteeri on.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!





maanantai 6. marraskuuta 2023

Katoamisilmoitus

 Oletko nähnyt tätä naista?

(Kuvaa ei valitettavasti ole saatavilla, koska meillä ei Demon kanssa ole kameraa.)


Kadonnut: mäyräkoiran näkökulmasta pitkä nainen, jolla on pitkä, vaalea tukka

Tunnetaan Emäntänä tai Parempana Mestarina

Viimeisin havainto kotiovella aamulla torstaina 2.11.

Kaikki havainnot pyydetään ilmoittamaan tähän blogiin, koska meillä ei ole omia puhelimia.


Kun kaikki oli vielä hyvin ja saimme torkkua Paremman Mestarin jalkojen päällä päiväunilla.


Roni: Parempi Mestari on kadonnut. Torstaiaamuna hän käytti meidät omalla etupihallamme pienellä aamupissalla ja lähti sitten autolla jonnekin. Hän ei ole palannut kotiin. Olemme olleet siitä lähtien kotona vain Mestarin kanssa ja tietenkin hänkin on usein päivisin poissa. Ruoka ei oikein maistu ja jokainen rapsahdus saa toivomaan, että Parempi Mestari palaisi takaisin, mutta hänen tuoksunsa jatkaa vain hiipumistaan kodissamme.

Demo: Lauantaina Mestari kaivoi Paremman Mestarin kassin esille ja pakkasi sinne tavaroita. Minä yritin parhaani mukaan varastaa tavaroita kassista ja piilottaa niitä pitkin taloa, mutta lopulta Mestari sai kuitenkin tavarat kassiin ja hävisi jonnekin. Takaisin hän tuli ilman Paremman Mestarin kassia, mutta kaiken omituisen vieraan hajun lisäksi hänessä oli häivähdys Paremman Mestarin tuoksua. Epäilen, että he tapasivat jossakin. Olen myös varma, että kuulin eilen Paremman Mestarin ääntä. Hän kehui minua hyväksi pojaksi ja sanoi kaikkea muutakin mukavaa, mutta en nähnyt, mistä hän puhui. Ikään kuin ääni olisi tullut Mestarin kädessä olleesta laitteesta.

Roni: Öisin käperrymme sänkyyn tiiviisti Mestarin kylkeen kiinni Paremman Mestarin puolelle sänkyä. Tuntuu kuin olisimme joutuneet painajaiseen.

tiistai 17. lokakuuta 2023

Hitaita päiviä ja yksi suru-uutinen

Demo: Kirjoitetaanko jotain välillä tänne blogiin?

Demo

Roni: No laita sinne jotain. Ei kai tässä nyt ole kovin ihmeitä tapahtunut. 

Demo: Ollaanhan me käyty joka päivä vaikkapa lenkillä!

Roni: Niin... aika hitaanlaisia ovat lenkit välillä.

Satoi tai paistoi. Ulkoiltu on!

Demo: Ja luntakin käväisi maassa viime viikolla!


Ruusu ei anna vielä periksi.

Roni: Se oli todella surullinen uutinen, että eräs vanha kamuni siirtyi viikko sitten sateenkaarisillalle. Oli ihmeellinen tuuri, että tapasimme pitkästä aikaa viime maanantaina ja tiistaina tulikin uutinen, että hän oli sairastunut ja menehtynyt. Laku-herra näytti minulle mallia uimisessa joskus nuorena koirana. Lucy-neiti oli vähän Lakun nuoruuden heila, joten on toisaalta lohdullista ajatella, että he ehkä kirmailevat taas jossakin yhdessä.


9.10.2023 tavattiin Laku-herra (13 v 7 kk) sattumalta ja valitettavasti viimeisen kerran.

Laku tuntui ihmettelevän, kun kumpikaan meistä ei haissut Lucy-neidiltä.

Hän tutki meidät tarkkaan päästä hännännipukkaan.
Lakua jää kova ikävä. <3

Demo: Emäntä sai naapureilta taas kaalinpäitä. Tällainen naapuriapu on varmaan mahdollista vain maalla. Ihmiset ovat sitten syöneet kaalilaatikkoa ja kaalikeittoa.



Roni: Emännän sairasloma jatkuu, joten meillä on nyt hyvin aikaa seurailla syksyn etenemistä.




keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Mitäs me poijjaat...

Roni: Syyskuu on liukunut ohi lämpöisenä ja mukavana. Heti synttäreitäni seuraavana päivänä oli oman kerhomme järjestämä rally-tokokisa, johon osallistuin Moonan kanssa. Halli oli sama kuin keväällä ja suunnilleen niin oli tuloskin eli ei hyväksyttyä tulosta. Tällä kertaa ei tosin jänskättänyt ihan niin paljon, mutta kaikenlaista sitä ehtii matkalla tapahtua, vaikka ihan iloisella mäyräkoiran mielellä on liikkeellä. Ei Emäntä laittanut sitä edes pahakseen. Loppujen lopuksi hyvin menneitä tehtäviä, onnistumisia ja iloista meininkiä oli enemmän kuin kömmähdyksiä. Tuomarin kommenttikin oli "iloinen osaava pari". 

Moona sai 84/100 pistettä, mikä oli ihan kunnioitettava saavutus sillä energialatauksella, jolla hän meni halliin sisään! Valioitumista ei noilla pisteillä vielä hätyytellä, mutta jospa Moonalla olisi vielä harrastusvuosia edessään ja tulisi uusia tilaisuuksia panna parastaan.


Roni: Sellainen jännitysmomentti kisapäivään liittyi, että kisapaikalla pissa-kakkalenkillä käydessämme, minun pantani aukesi kesken kaiken! Jotenkin siinä kiskaisin hajun perässä ja jotenkin pikalukkosolki onnistui aukeamaan. Onneksi tilanteeseen ei sisältynyt muita koiria, autoja tai muuta liikennettä, joten panta vain takaisin kiinni ja päivä jatkui, mutta sen verran Emäntä säikähti, että kun oli muutenkin ajatellut hankkia minulle uuden, leveämmän pannan "vanhuuden päiviksi", niin ne vanhuuden päivät alkoivat sitten siltä istumalta ja jo kisapäivänä talkoilun lomassa hän tilasi minulle uuden pannan.


Roni: Nyt olen sitten tällainen vanha kettu, jolla on 2 cm leveämpi panta kuin ennen. Leveä panta on niskalle ja kaulalle turvallisempi. Ja tämä ei ole siksi, että minä vetäisin hihnassa, vaan siksi, että toisinaan Emäntä joutuu nykyisin vetämään minua hihnasta. Minulla on vanhemmiten tullut toisinaan omia mielipiteitä ja ajatuksia lenkkien kulusta ja reiteistä, joten Emäntä turvautuu välillä isompaan kokoonsa saadakseen minut kulkemaan oman mielensä mukaan.


Demo: Minä olen ylpeästi mamman poika! Minä nukun Emännän vieressä, vietän aikani samassa huoneessa kuin hän, kuljen hänen perässään vessaan ja pyydän päästä syliin vähintään kerran päivässä. Jos Emäntä poistuu kotoa ottamatta minua mukaan, minä kiljun ja raavin ovea, vaikka Mestari olisi kanssani. Onneksi minun ei ole tarvinnut olla hänestä juuri erossa.

Roni: Niin sellainen mukava muutos on ollut, että Emäntä on lähes kaikki päivät meidän kanssamme kotona! Tätä pidennettyä kesälomaa kutsutaan ilmeisesti nimellä sairausloma, mutta koska hän ei erityisesti näytä kärsivän päivästä toiseen ja pääsemme lenkkeilemään päivittäin ja harrastamaan viikoittain, niin ei varmaan mistään kovin vakavasta ole kyse. Ihmisten mittapuulla hän ehkä nukkuu aika paljon ja valittelee väsymystä, mutta koska me koiratkin nukumme valtaosan vuorokaudesta, niin ei se nyt niin erikoiselta tunnu, että yöunien lisäksi nukutaan välillä aamupäiväunet, päiväunet ja ehkä vielä alkuiltatorkut. Blogia tietysti olisi nyt ehditty kirjoitella useamminkin, mutta ilmeisesti tämä väsymys on nyt estänyt senkin.


Demo: Sellainenkin mukava asia on tapahtunut, että koska Emäntä ei meinaa enää jaksaa kävellä kaikkia mäkisimpiä lenkkireittejä omalla kylällämme ja koska hänellä nyt on ylimääräistä aikaa, niin milloin hänellä on ollut menoja kirkonkylälle, niin olemme päässeet mukaan lenkkeilemään oikein asfalttiteitä pitkin! Aika vähän on nähty toisia koiria, mutta voi veljet sitä hajujen määrää! Minäkin olen oikein kunnostautunut jalannostossa.


Demo: Toinen asia, jossa olen kunnostautunut, on jäniksen ajo! Meidän pihallamme ja lähipelloillamme asustelee sellainen pikkupupu, jota Emäntä kutsuu nimellä Suicide Bunny erään 2000-luvun alun sarjakuvan mukaan. Minä olen jo pari kolme kertaa saanut tilaisuuden ajaa pupua takaa, kun se on pahaa aavistamatta oleillut pihallamme tai meinannut jäädä leikkivien mäyräkoirien jalkoihin pellolla. Kun metsästysviettini astuu esiin, olen kaikkea muuta kuin mammanpoika. Eräänäkin iltana ryntäsin ajohaukkua pitäen pimenevään metsään Emännän jäädessä kiljumaan perääni lohduttomana.

Nykyisin minä lenkkeilen pääasiassa flexi-hihnassa.


Roni: Asia, jota Emäntä on onneksi vielä jaksanut tehdä, on viikottaiset rally-tokotreenit. Demo osallistuu omaan ryhmäänsä, jossa harjoittelevat ALO/AVO-luokan koirat ja sen jälkeen on meidän mestariluokkalaisten treenivuoro. Ninni ja Moona ovat yleensä myös mukana emäntineen. Demolla on ollut ilmeisesti vähän haasteita haistelun kanssa, vaikka hän periaatteessa monia tehtäviä jo osaakin.



Roni: Sittenhän minä kävin eräänä lauantaina koiranäyttelyssäkin! Emäntä ei raaskinut ilmoittaa kuin yhden koiran, koska ei ollut varma, pystyisikö osallistumaan ja kahden osallistumismaksun tappio olisi harmittanut enemmän kuin yhden veteraanin poisjäänti. (Veteraaniluokassa osallistumismaksu oli vähemmän.) Harmi sinänsä, ettei Demo ollut mukana, koska hänen äitinsä oli myös näyttelyssä, joten olisi saatu mukava perhepotretti.


Roni: Päivä oli sateinen, joten Emäntä improvisoi minulle sadesuojan jätesäkistä...

Salamantelin Jäljen Jättiläinen "Roni" ja Salamantelin Jäljen Häivä "Hurma"

Roni: Hauska sattuma oli, että minun velipoikani oli tullut samaan näyttelyyn! Olimme molemmat veteraanikehässä. Edellisen kerran olimme samassa kehässä kerran nuorten luokassa. 

Minä olin jälleen erinomainen veteraani ja veteraaniluokan toinen, mutta koska en taaskaan ollut sertinarvoinen (SA), niin sertit sun muut krumeluurit jäivät edelleen saamatta. Ja voi olla, että jäävät minun osaltani saamattakin. Minä olen ennemminkin keskittynyt antamaan näyttöni tuolla käyttöpuolella...

FI KVA-VERI FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA SALAMANTELIN JÄLJEN JÄTTILÄINEN 
FI MVA EE MVA LV MVA SE JVA SALAMANTELIN JÄLJEN HÄIVÄ

Roni: Me olemme molemmat hyvin lempeitä koiraherroja ja Emäntä oli aivan ihmeissään, miten Hurmalla oli niin samanlainen lempeä katse kuin minulla. Vierekkäin poseeraaminenkin onnistui muitta mutkitta, kun mitäs meillä ikämiehillä olisi enää pullistelemista toisillemme.


Roni: Ja mitä tulee lempeyteen, niin osaa se olla ihan lempeä suukottelija tämä minun poikanikin. Toisinaan annan hänen jo putsata korvani ja takahampaani. Ja olen tuota saattanut jonkun silmärähmän lipaista hänen silmästään minäkin...


 Roni: Viime viikonloppuna oltiin käymässä Moonan ja Ninnin luona ja poikettiin välillä mökilläkin.

Demo ottaa rennosti.


Roni: Eilen käytiin taas kirkonkylällä lenkillä ja pistäydyttiin koirapuistossakin. Sielläkään ei ollut muita koiria, mutta Demo nuuski jonkin aikaa toisten hajuja. Emäntä leppuutti jalkojaan koirapuiston penkillä ja minä menin tuttuun tapaan hänen viereensä istumaan. Niinhän me usein ennen vanhaan ulkoiltiin koirapuistossa, kun vielä asuimme puiston lähellä. Emäntä istahti penkille ja kohta minä ja Lucy-neiti istuimme hänen vieressään. Se siitä iloisesta vapaana kirmailusta ja leikkimisestä!



 Roni: Tässä vielä kuva tämänpäiväiseltä kävelyltä. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille kavereille ja lukijoille!

perjantai 1. syyskuuta 2023

Roni 9 vuotta!

 Paljon onnea Roni!


1.9.2023 Roni 9 vuotta

Aamupalaksi oli vähän herkkuruokaa.

Sitten oli synttärilahjan vuoro. Siellä oli kaikista paras lelu eli frisbee!

Ensin piti ottaa alta pois muutama virallinen synttärikuva, vaikka mielessä jo lähinnä pyöri frisbee ja sen perässä juokseminen...


Lopulta oli sohittu riittävästi kuvia ja hauskuus saattoi alkaa!
Ensin on toiveikas odotus....

Sitten riehakas perään ryntääminen...


Lelun kiinni ottaminen...

Lopuksi riemullinen frisbeen palautus. 
(Tämän vaiheen korvaa toisinaan piilossa frisbeen pureskelu ja niinpä tästäkin lelusta ehti jo pieni pala murentua reunasta... hups...)


Senior

Junior


Äh... kuka vapautti ipanan?
Yhdessä leikkiminen sisältää myös tällaisia menoa hidastavia pattitilanteita...
Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun kummallakin on nyt periaatteessa omat frisbeet. Emännän veikkaus on, että Demoa saattaa kiinnostaa lähinnä aina se frisbee, missä Ronin hampaat ovat kiinni...