Kesäterveisin super nannyt Roni & Demo

 Roni: Ollakseen niin pieniä ja avuttomia, niin ihmispennut tuntuvat vievän valtavasti aikaa. Kovat helteet eivät auttaneet asiaa, kun sekä pennut että minä meinattiin paahtua. Jotain pikku lenkkejä onnistuttiin vaunujen kanssa tekemään varjoisilla reiteillä.

Välillä ollaan oltu Ninnin ja Moonan luona ja silloin on kivaa, kun heidän ihmiset hoitavat vauvoja ja me ollaan päästy rallytokotreeneihin. 

Eilen päästiin myös mökille uimaan. 

Demon näyte

Ronin konkarin otteet

Kahdet mejätreenit ollaan onnistuttu pitämään! 

Moonan ja Ninnin kanssa lenkillä. Myös Moona kuuluu nykyisin kiinni pidettäviin koiriin. Vain seniorijaosto eli Roni ja Ninni pysyvät varmasti lähettyvillä irrallaan tiukoissakin tilanteissa. 

Ei tullut moottorisahaa mukaan, niin tähän runkoon pysähtyi lupaava metsälenkki vaunujen kanssa... 

Tämän puron vartta lenkkeillään usein helteillä, kun siinä onnistuu jäähdyttely ja juominen. 

Demo: Miten niin "pois vauvan alustalta"? Enkö minä ole sinun karvainen vauvasi? 

Puoli vuotta vauvaperhe-elämää takana. 

Ensimmäinen vuosi ilman Lucya

 Roni: Vuosi sitten tänä päivänä Lucy poistui keskuudestamme. Tuskin päivääkään on kulunut, ettei Lucy jossain asiassa tulisi mieleen ja vähintäänkin iso valokuva hänestä eteisen seinällä muistuttaa joka päivä, että sellainen timantti on elämässämme ollut.

Lucy 2019

Lucy 2022

Emännälle tämä viikonloppu on ollut raskas. Monet itkut on itketty. Aamu oli juuri sellainen kuin Lucyn viimeinen aamu: lämmin kevätaurinko paistoi ja kurjet huutelivat lähipellolla. Kun ei oikein muuta keksitty tänään, niin käytiin toisellakin lenkillä ja nyt illasta lipui raskas sumuinen ilma järveltä päin kuin suruhuntuna peltojen yli. Sää on surumielinen, kuten olokin. 

Lucyn muistoksi saimme viimeiset kanankaulat pakastimesta. Luultavasti ne eivät olleet enää niitä Lucylle ostettuja, mutta hänen vuokseen Emäntä kokeili kaikkia mahdollisia herkkuruokia ja kanankaulat olivat yksiä viimeisimmistä asioista, joita hän vielä mielellään söi, kun ruokahalu oli jo aikaa sitten kadonnut. Viimeisenä päivänä Emäntä tosin teki ehkä pienen rikoksen kulinaristeja kohtaan ja sulatti pakastimesta ihmisille tarkoitettua hirvenlihaa ja syötti sitä Lucylle (ja meillekin). Hirvenliha oli meidän viimeinen yhteinen herkkuhetkemme jääkaapin edessä ennen kuin mestarit lähtivät Lucyn kanssa viimeiselle matkalle.

Lucy oli omalla persoonallisella tavallaan Emännän sydämen puolikas. (Minä olen kuulemma sielun puolikas. En tiedä, minkä ruumiinosan palanen Demo on...) Lucy oli ensimmäinen ikioma koira ja sillä tavalla Emännälle aina erityinen. 

Tässä kuvassa ovat kuulemma Emännän ensimmäinen, toinen ja viimeinen mäyräkoira. 14.4.2023.

Roni: Demo ei eilen varsinaisesti helpottanut mestareiden oloa tässä ikävässä ja murheessa. Demo karkasi eilen ensin ulko-ovesta pihalle ja pihalle päästyään huomasi olevansa kerrankin vapaa ja ryntäsi metsään omille teilleen ja viipyi sillä reissulla 1,5 tuntia! Mestari kävi jo etsimässä häntä autolla ja Emäntä huuteli ovelta vähän väliä. Lopulta karkuri saapui kuraisena ja itseensä tyytyväisenä kotiin. Samalla poika allekirjoitti itselleen ikuisen narussapitotuomion. Emäntä ehti jo surra menettäneensä toisen koiran vuoden sisällä, mutta onneksi Demo oli kunnossa.

Raskasta aikaa on varmasti vietetty myös meille tärkeän blogikaverin Iivari Määräkoeran kotona, kun Iivarin maallinen vaellus oli myös tullut päätökseensä. Lämpimät osanotot Iivarin perheelle suuressa surussa! Jäämme kaipaamaan Iivarin ahkeraa bloggaamista...

Perhe-elämää

 Roni: Emäntä on huolissaan siitä, onko meidän elämämme nykyisin liian tylsää. Välillä iltaisin osaamme kieltämättä olla vakuuttavasti tylsistyneitä.

Päivärytmi on nykyisin sellainen, että aamulla nukutaan pitkään. Tosin vauvat heräävät yötä päivää n. 3 tunnin välein syömään, joten jos haluaa, niin ulos tarhaan pääsee vaikka yölläkin (mitä mahdollisuutta Demo käyttää aika häikäilemättä hyväkseen) ja aamulla viimeistään minäkin joudun välillä puolipakollakin menemään ulos. Aamupäivän aikana vauvat saadaan vihdoin pakattua vaunuihin ja päästään lenkille. 

Kävelylenkki kestää tunnista kahteen tuntia, minkä jälkeen on mukava ottaa rennosti. Demo käy tarhassa välillä haukkumassa, mutta minä menen yleensä vasta alkuillasta uudestaan ulkoilemaan. 

Jos vauvat nukkuvat iltaunia, saattaa Emäntä tehdä pieniä rally-toko tai nosework -treenejä meidän kanssamme. Jos taas vauvat ovat kovin itkuisia, ei meille yleensä riitä muuta puuhaa kuin puruluut.

Vauvakasan kolmas vauva

Illalla käydään tietenkin vielä iltapissoilla ja sitten onkin yöunten aika.

Jos siis ajattelee, niin me saamme olla koko ajan perheemme kanssa. Me olemme mukana jokaisessa vauvojen syöttöhetkessä samassa sängyssä pötköttelemässä. Me pääsemme joka päivä lenkille. Meillä on oma tarha, jossa ulkoilla aina, kun mieli tekee muina aikoina. Lelulaatikossa on aina tarjolla revittäviä leluja. Lattioilla on puruluita. Kupeissa on aina tarjolla ruokaa ja juomaa. (Meistä on tullut sen verran nirsoja, että saamme syödä nykyisin silloin kun huvittaa. Kahdesti päivässä mestarit laittavat kuppeihin ruoka-annoksen, jos ne sattuisivat tyhjenemään. Yleensä riittää, että niihin laitetaan yksi päivän ruoka-annoksista ja sitä närkitään pitkin päivää. Olemme onnistuneet pysymään aika hoikkina poikina.) Ja kirsikkana kakun päällä me saamme toisinaan vielä älyhaasteitakin jonkun treenin tai aktivointilelun tai -pelin muodossa, että ei tämä hassumpaa koiran elämää ole.

Ja mitä Demon pitkästymiseen tulee, niin kun kyseessä on 1,5-vuotias koira, niin mikään maailman tekeminen ei varmasti riitä tuon ikäiselle koiralle, etteikö se koskaan olisi pitkästynyt!

Demo: Niin minä jaksaisin kyllä paljon enemmän... Ärsyttää, kun en saa edes juoksennella enää vapaana...

Roni: Se on kyllä oma syysi! On hankala väittää, että koira on lain mukaisesti "välittömästi kytkettävissä", jos se juoksee puolen kilometrin päässä omistajastaan ajohaukkua viritellen...

Välillä käydään myös Moonan ja Ninnin luona!

Uudistunut lauma

 Roni: Niin siinä sitten kävi, että Emäntä teki kaksi tervettä pentua ja nyt päivät kuluvat niiden tahdissa. Silmät ovat jo avautuneet pennuilla, mutta kovin hitaasti tuntuvat nousevan jaloilleen. Ilmeisesti ihmispentujen luovutusikä on hieman myöhemmin kuin koirien, koska pennut ovat nyt 8-viikkoisia eivätkä todellakaan vielä valmiita uuteen kotiin. Emäntä sanoo, että ne jäävät meille ainakin 16-vuotisiksi asti!

Demo: Minusta olisi ihana hoitaa pentuja, mutta olen vain joskus onnistunut nuolaisemaan vähän korvalliselta. En tiedä, miten Emäntä pitää pennut puhtaina, kun hän ei anna minun nuolla niitä, enkä ole nähnyt hänen itsensäkään niitä nuolevan. 

Meistä on kuitenkin muutamassa viikossa tullut Ronin kanssa täysin oppineita imetysapukoiria. Olemme aina paikalla ja tukena tässä tärkeässä tehtävässä.

Pentuarki on siis lähtenyt sujumaan ihan hyvin. Mikäs tässä on ollessa, kun olemme jatkuvasti koko lauma yhdessä!

Imetysapukoira työssään. 

Kuukauden kateissa ollut Emäntä on löytynyt

 Roni: Maanantai-iltana sitten tapahtui se iloinen asia, että ulko-oven auetessa vastassa olikin vihdoin Parempi Mestari. Hetki siinä meni asiaa sulatellessa. Ensin hypin häntä vasten ja yritin nuolla naamasta. Kun hän lopulta oli sisällä, istuin sohvalle hänen viereensä ja vain tuijotin epäuskoisena, onko se todella hän. Sen jälkeen hän halusikin mennä jo sänkyyn pitkälleen ja makasin aivan kiinni hänessä koko illan.

Demo: Minä menin aivan sekaisin onnesta. Hypin, haukuin, yritin nuolla ja juosta taloa ympäri kaikkea yhtä aikaa. Minun elämästäni Emäntä ei ole koskaan ollut poissa 3 yötä pidempään, joten nämä 4 viikkoa ja 5 päivää olivat minulle ikuisuus. Kun lopulta en enää riehunut, niin vinguin ja niiskutin vielä pitkän tovin Emännän kainalossa. Kerroin, miten valtavan kova ikävä on ollut.

Siitä lähtien olemme maaneet kylki kyljessä kaksi vuorokautta hänen kanssaan, koska jotenkin Emäntä ei ole aivan oma itsensä. Hän ei nimittäin juuri poistu sängystä.

Roni: Se on totta. Emme saaneet enää sitä samaa Emäntä takaisin. Hän köpöttelee vaivalloisesti vessaan ja keittiöön, mutta siinä kaikki! Hän myös sanoo, että me menemme vielä uudestaan hoitoon Moonan ja Ninnin luo, kuten olimme pari viikkoa tässä välilläkin. Osan ajasta olimme Mestarin kanssa.

Ninni 8v., Roni 9v., Demo 1v. ja Moona 5v.

Demo: Moonan ja Ninnin luona ei tietysti ole hassumpaa. Lenkkeillään ja leikitään päivittäin.

Roni: Minä pääsin jopa kerran heidän emäntänsä kanssa rally-tokotreeneihin!

Demo: Ainoastaan nukkumisjärjestelyt eivät aluksi miellyttäneet minua. Tähän sänkyyn ei kuulemma oteta koiria lakanoiden väliin nukkumaan. Jouduttiin nukkumaan koiranpedeissä lattialla. Ensimmäisenä yönä kiukuttelin pitkään, mutta lopulta tyydyin kohtalooni ja muut yöt menivät ihan hyvin.

Emännän nykyinen kunto ja katoaminen liittyy ilmeisesti näihin aiemmin syksyllä saapuneisiin laatikoihin, joita olin apuna avaamassa.

Roni: Jotain uutta on ilmeisesti luvassa. Emäntäkään ei kai ole lopullisesti epäkunnossa, vaikka nyt joutuukin makoilemaan sängyssä. Aika näyttää, mikä tämä mysteeri on.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Katoamisilmoitus

 Oletko nähnyt tätä naista?

(Kuvaa ei valitettavasti ole saatavilla, koska meillä ei Demon kanssa ole kameraa.)

Kadonnut: mäyräkoiran näkökulmasta pitkä nainen, jolla on pitkä, vaalea tukka

Tunnetaan Emäntänä tai Parempana Mestarina

Viimeisin havainto kotiovella aamulla torstaina 2.11.

Kaikki havainnot pyydetään ilmoittamaan tähän blogiin, koska meillä ei ole omia puhelimia.

Kun kaikki oli vielä hyvin ja saimme torkkua Paremman Mestarin jalkojen päällä päiväunilla.

Roni: Parempi Mestari on kadonnut. Torstaiaamuna hän käytti meidät omalla etupihallamme pienellä aamupissalla ja lähti sitten autolla jonnekin. Hän ei ole palannut kotiin. Olemme olleet siitä lähtien kotona vain Mestarin kanssa ja tietenkin hänkin on usein päivisin poissa. Ruoka ei oikein maistu ja jokainen rapsahdus saa toivomaan, että Parempi Mestari palaisi takaisin, mutta hänen tuoksunsa jatkaa vain hiipumistaan kodissamme.

Demo: Lauantaina Mestari kaivoi Paremman Mestarin kassin esille ja pakkasi sinne tavaroita. Minä yritin parhaani mukaan varastaa tavaroita kassista ja piilottaa niitä pitkin taloa, mutta lopulta Mestari sai kuitenkin tavarat kassiin ja hävisi jonnekin. Takaisin hän tuli ilman Paremman Mestarin kassia, mutta kaiken omituisen vieraan hajun lisäksi hänessä oli häivähdys Paremman Mestarin tuoksua. Epäilen, että he tapasivat jossakin. Olen myös varma, että kuulin eilen Paremman Mestarin ääntä. Hän kehui minua hyväksi pojaksi ja sanoi kaikkea muutakin mukavaa, mutta en nähnyt, mistä hän puhui. Ikään kuin ääni olisi tullut Mestarin kädessä olleesta laitteesta.

Roni: Öisin käperrymme sänkyyn tiiviisti Mestarin kylkeen kiinni Paremman Mestarin puolelle sänkyä. Tuntuu kuin olisimme joutuneet painajaiseen.

Hitaita päiviä ja yksi suru-uutinen

Demo: Kirjoitetaanko jotain välillä tänne blogiin?

Demo

Roni: No laita sinne jotain. Ei kai tässä nyt ole kovin ihmeitä tapahtunut. 

Demo: Ollaanhan me käyty joka päivä vaikkapa lenkillä!

Roni: Niin... aika hitaanlaisia ovat lenkit välillä.

Satoi tai paistoi. Ulkoiltu on!

Demo: Ja luntakin käväisi maassa viime viikolla!

Ruusu ei anna vielä periksi.

Roni: Se oli todella surullinen uutinen, että eräs vanha kamuni siirtyi viikko sitten sateenkaarisillalle. Oli ihmeellinen tuuri, että tapasimme pitkästä aikaa viime maanantaina ja tiistaina tulikin uutinen, että hän oli sairastunut ja menehtynyt. Laku-herra näytti minulle mallia uimisessa joskus nuorena koirana. Lucy-neiti oli vähän Lakun nuoruuden heila, joten on toisaalta lohdullista ajatella, että he ehkä kirmailevat taas jossakin yhdessä.

9.10.2023 tavattiin Laku-herra (13 v 7 kk) sattumalta ja valitettavasti viimeisen kerran.

Laku tuntui ihmettelevän, kun kumpikaan meistä ei haissut Lucy-neidiltä.

Hän tutki meidät tarkkaan päästä hännännipukkaan.

Lakua jää kova ikävä. <3

Demo: Emäntä sai naapureilta taas kaalinpäitä. Tällainen naapuriapu on varmaan mahdollista vain maalla. Ihmiset ovat sitten syöneet kaalilaatikkoa ja kaalikeittoa.

Roni: Emännän sairasloma jatkuu, joten meillä on nyt hyvin aikaa seurailla syksyn etenemistä.