Roni 9 vuotta!

 Paljon onnea Roni!

1.9.2023 Roni 9 vuotta

Aamupalaksi oli vähän herkkuruokaa.

Sitten oli synttärilahjan vuoro. Siellä oli kaikista paras lelu eli frisbee!

Ensin piti ottaa alta pois muutama virallinen synttärikuva, vaikka mielessä jo lähinnä pyöri frisbee ja sen perässä juokseminen...

Lopulta oli sohittu riittävästi kuvia ja hauskuus saattoi alkaa!

Ensin on toiveikas odotus....

Sitten riehakas perään ryntääminen...

Lelun kiinni ottaminen...

Lopuksi riemullinen frisbeen palautus. 

(Tämän vaiheen korvaa toisinaan piilossa frisbeen pureskelu ja niinpä tästäkin lelusta ehti jo pieni pala murentua reunasta... hups...)

Senior

Junior

Äh... kuka vapautti ipanan?

Yhdessä leikkiminen sisältää myös tällaisia menoa hidastavia pattitilanteita...

Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun kummallakin on nyt periaatteessa omat frisbeet. Emännän veikkaus on, että Demoa saattaa kiinnostaa lähinnä aina se frisbee, missä Ronin hampaat ovat kiinni...

Käytiin näytillä

 Roni: Lähikaupungissa järjestettiin mätsärit eli Match Show eli leikkimielinen harjoitusnäyttely. Keväällä käytiin yhdessä ja nyt sitten vuorostaan toisessa. Lähinnä kai siksi, että tuota pipanaa pitäisi kuljettaa välillä koirien ilmoilla, että oppisi olemaan. Siitä on useampi vuosi aikaa nimittäin, kun viimeeksi joskus Lucy-neidin kanssa mätsäreitä kierrettiin. Joku taika on kai myös siinä, että on täyttänyt kahdeksan vuotta ja on joku veteraani. Silloin kaikki alkaa näköjään alusta ja aletaan taas käydä mätsäreissä ja näyttelyissä, kun ei olekaan enää käyttöluokan koira vaan veteraaniluokan koira...

Roni: Täytyy myöntää, että häkissä on nykyisin hieman väljempää kuin Lucy-neidin kanssa, kun vieressä on kolme kiloa vähemmän mäyräkoiraa!

Roni: En tiedä, millä lihaksilla, mutta jotenkin Demo punnersi itselleen taas punaisen nauhan kehässä! Vaikka hän osallistui pienten aikuisten kehään, koska ehti täyttää vuoden ennen tätä tapahtumaa. Kehässä koiraparille jaetaan siis punainen ja sininen nauha sen mukaan, kumman tuomari arvelee esiintyvän kauniimmin ja olevan paremmin yhteistyössä esittäjänsä kanssa. Varmaan tuurilla oli aika iso osuus, koska Demon pariksi sattui pikkuinen mäykkytyttö, jonka kanssa ehdittiin kuonotella siinä ennen tapahtuman alkua. Lopuksi tuomari nimittäin sijoittaa kokoomakehässä punaisen nauhan saaneista neljä parasta (tänään punaisen saaneita oli tosin vain kolme, koska koko luokkaan osallistui vain seitsemän koiraa), ja siinä vaiheessa Demolla levisi pakka (samoin kuin keväällä), koska kehään tuli vieraita koiria ja se ei malttanut keskittyä Emäntään ja herkkupaloihin enää ollenkaan. Pirpana oli siis kolmas eli viimeinen.

Roni veteraanien 4.

Roni: Meitä veteraaneja oli koko mätsärissä vain viisi ja meidät otettiin kaikki kehään kerralla. Minun mielenkiintoni ei juuri herkuista herpaantunut. Ainoastaan niitä olisi voinut tarjoilla nopeammalla tahdilla. Sellainen puutos oli vetskukehässä, että pöytää ei ollut arvostelua varten eli tuomari kumartui tutkimaan minua maassa ja se on vähän epämukavaa, kun vieras ihminen ryömii melkein päälleni. Väistin. Sen jälkeen nuuskin maata yksittäisliikkeessä ja siinä se kova peli sitten varmaan oli pelattu. Minä olin viidestä osallistujasta neljäs eli toiseksi viimeinen, mutta muuten Emäntä oli todella tyytyväinen kehäkäytökseeni ja siihen, miten hyvin maltoin seistä paikallani. Kokemus tuo varmuutta!

Demo pienten aikuisten punaisten 3.

Roni: Sattui siis aika kivasti, että käytiin tänä kesänä kaksissa mätsäreissä ja kummallakin kerralla kaikki meidän luokkiemme osallistujat palkittiin! Lucy-neidin kanssa jäätiin monet kerrat ilman palkintoja, vaikka joskus toki jotain saatiinkin, niin nyt on ollut hauskaa, että on jotain pientä palkintoa saatu kummallakin kerralla vaivannäöstä.

Kylillä käymässä

Demo: Siis täälläkö sinä isi ennen asuit?

Roni: Täälläpä hyvinkin.

Demo: Ja kävelittekö te siis joka päivä Lucy-neidin kanssa asfalttiteitä?!

Roni: Kyllä. Välillä toki käytiin pururadalla metsässä, mutta sinnekin piti mennä asfalttia pitkin.

Demo: Pururata? Minä en ole ikinä käynyt pururadalla, mutta se kuulostaa ihan mahtavalta! Mitä kaikkea siellä saa purra?

Roni: No ei se ihan sellainen pururata ole...

Demo: Onko täällä kylällä tyttöjäkin?

Roni: Voi kuule... Niin paljon, että minulla oli jatkuvasti vatsa löysällä pelkästään heidän ajattelemisestaan ja tuoksujen haistelusta. Emäntähän luuli pitkään, että minulla on joku ruoka-aineallergia, joka ripuloittaa minua, kun sitä vähiten aavistaa, mutta kaikki oireet katosivat, kun muutettiin maaseudun rauhaan. Se on tämä keskustan syke sellainen, ettei sovi kaikkien vatsalle...

Roni: Oho... mikäs tsirpukka se tuolla on? Mennäänpä tekemään tuttavuutta...

...

Demo: Meidän kyläekskursio ulottui lopulta myös koirapuistoon asti, jossa tavattiin isin vanha tuttu bullterrieri Nemi, mutta siitä ei tullut valokuvaa. Nemi suhtautui meihin niin välinpitämättömästi, että melkein olisi saattanut luulla, ettei hän huomannut meidän olemassa oloamme lainkaan. Oli aivan mahtavaa käydä katselemassa vähän Suurta Maailmaa!
 

Roni: Omalla pihatiellä kuljettiin sen sijaan ihan vain näin:

Huomaatteko kuvasta yhden pienen eroavaisuuden, joka erottaa Luottokoiran tavallisesta koirasta?

Demo 1 vuotta!

 Paljon onnea Demo!

18.8.2023 Demo 1 v.

Tänään oli Demon ensimmäinen syntymäpäivä. Aamupalaksi päivänsankari sai herkkuruokaa. 

Päivällä käytiin kävelyllä ja paluumatkalla tavattiin harvinaisuus meidän kylällä: tyttökoira! Siinä olikin mielenkiintoinen jäljestystehtävä selvittää, missä kohtaa tietä tyttö oli sipsutellut. Sattui vielä leikkisä tyttö, jolla oli juoksut, joten koirille syntyi nopeasti yhteisymmärrys, mitä tässä voitaisiin puuhailla, mutta ihmiset ja hihnat ikävästi estivät yhteisen leikkituokion.

Lenkin ja pienen hurmoksen jälkeen olikin aika kuuma, joten oli mukava viilentyä pakastimesta suoraan otettua kanankaulaa järsien.

Päivätorkkujen jälkeen Emäntä antoi vihdoin lahjapaketin Demolle. Paketista löytyi (sängyn alla piilossa avattuna, ettei kukaan pääsisi varastamaan aarretta...) pieni pörröinen vinkuva possu! Se suussa oli hauskaa viilettää sisällä ja varsinkin vahtia sitä sängyn alla, ettei kukaan saisi sitä varastettua.

Illansuussa pidettiin pienet valokuvaussessiot pihalla ja sen jälkeen Emäntä avasi synttärilahjapussillisen puruluita lattialle. Jotenkin aiemmista luunsyönneistä jäi vain yksi nahkarulla lattialle pyörimään ja se on täytynyt korjata välillä uunin päälle jäähylle, kun siihen on kohdistunut niin voimakkaita vahtimiselkeitä. Nyt on taas luuresurssia riitävästi, kun on viisi luuta. Varsinkin, kun kyseessä on paljaat nahkarullaluut, joista Roni ei edes pidä, niin Demolle riittää enemmän kuskailtavaa ja nakerrettavaa. Roni on oppinut niin hyvälle, että haluaa luunsa aina kuivattuun lihaan käärittyinä...

Demo

Roni

Demo

Demo

Juoksentelukuviin ei ihan kameran tarkennus ehtinyt mukaan...

Yhteiskuvat olivat tällä kertaa tätä tasoa,

koska keskittyminen yhdessä oli tätä tasoa.

Ja sitten oli myös paljon tällaista...

Sellainen oli siis Demon ensimmäinen synttäripäivä! Moona ja Ninni kävivät meillä juhlimassa synttäreitä jo etukäteen viikko sitten, joten nyt ei ollut isompia kaverisynttäreitä. 

Demon hatkaretket ja pari muuta kesämuistoa

Demo: Isi arvaa mitä!

Roni: No?

Demo: Minusta tuntuu, että minä olen löytänyt sellaisen oman kutsumukseni maailmassa!

Roni: Niinkö?

Demo: Joo! Aina kun me olemme metsässä ja minä pääsen vapaaksi, niin sinä ja Emäntä ikään kuin katoatte maailmasta ja olen vain minä ja lukemattomat kiinnostavat metsän hajut ja minä haluaisin seurata niistä jokaista!

Roni: No se on kyllä huomattu... Viimeeksi odotimme sinua yhden mäen päällä 20 minuuttia ja Emäntä huusi sinua jo ennestään flunssasta kipeällä kurkullaan koko ajan. Sinua ei vain näkynyt. Lopulta hän päätti hyljätä sinut metsän huomaan ja lähdimme kävelemään kotiin päin.

Demo: Mutta minähän sain teidät sitten kiinni! Kun lopulta huomasin, että olin aika kaukana, niin tulin takaisin ja jäljestin teidät siihen puoleen väliin rinnettä.

Roni: Niin tällä kertaa sait kiinni, mutta muistatkos sen edellisen kerran?

Demo: Silloin te ette edes sanoneet mitään! Mistä minä saatoin tietää, että te KÄÄNNYTTE pois metsätieltä! 

Roni: Me ehdimme kotiin asti, Emäntä söi välipalaa ja lähti yksin etsimään sinua.

Demo: Ja hän löysi minut! Olin tosin juuri tavoittanut teidän jälkenne tien vierestä, joten olin käytännössä jo matkalla kotiin, mutta toki oli mukavaa tavata Emäntä metsässä ja palata kotiin yhdessä.

Roni: Sinä lenkkeilet kuulemma tästä lähin metsässä flexihihnassa...

Demo: Mitäh?! Epäreilua... Kuinka minä sitten toteutan kutsumustani??

Roni: Välillä on pidetty vesiriistatreenejä. Minä kävin heinäkuussa yksissä vesiriistakokeissa.

Uinti osuus meni tosi hyvin ja vedestä linnun noutokin vanhalla rutiinilla, mutta metsästä linnun noutaminen... no voi sanoa, että sekin meni vanhalla rutiinilla, koska viime kesänä kävi sama juttu: en tuonut. Siellä oli ällöttävä telkkä jäljen päässä, eikä ihana sorsa tai tavi, joilla on treenattu, niin päätin, että pelkkiin telkkiin en koske! Tulos siis VERI0, taas.

Ensi kesänä sitten ehkä uusi yritys...

Roni: Yhtenä päivänä seikkailtiin Emännän ja hänen tuttava perheensä kanssa. Käytiin mm. biitsillä.

Roni: Ja kahvilassa! Meillekin tarjoiltiin kupillinen raikasta omenapuun juurelle.

Roni: Apua, leluuni on tarttunut terrieri!

Käytiin heinäkuussa uudestaan uimassa tällä kertaa vain Snoopyn kanssa. Nasulla oli alkanut juoksut, joten hänen kanssaan ei ehkä uimisesta olisi tullut mitään.

Ensimmäistä kertaa meillä meinasikin tulla vähän Snoopyn kanssa sanomista lelusta. Lähinnä emännissä aiheutti hämmennystä se, että minulla ei ole ollut tapana sanoa tytöille vastaan, mutta tällä kertaa en antanutkaan tytön napata tuosta vain vaivalla rantaan uimaani saalista. Pelkillä äänitehosteilla selvittiin ja erottiin ystävinä, ettei se sen vakavampaa ollut.

Roni: Sitten on mökkeilty muutaman kerran Moonan ja Ninnin kanssa. Näihin muutamaan kuvaan oikeastaan kiteytyy mökkilomamme: Minä odotan saunapolun varressa, josko joku menisi uimaan tai suppailemaan/melomaan ja Demo ja Moona painivat loputonta painimatsiaan tai nuolevat toistensa kitarisoja.

Roni: Ja Ninni nukkuu keskellä pihaa. Toisinaan hän osallistuu nuorisolaisten painiin ja välillä haukkuu minun kanssani uimaan menijöitä tai ehkä lähinnä sitä, että minä olen niin innoissani uimaan menijöistä, mutta pääasiassa hän paimentaa laumaansa kaiken hälinän keskellä nukkuen.

Roni: Sopivan lämpöinen heinäkuu on mahdollistanut lenkkeilyn lähes päivittäin.

Roni: Pari kertaa on käyty rally-tokotreeneissä. Tässä minä odottelemassa vuoroani.

Roni: Demonsteri esittelemässä meidän uutta terassilaudoitusta.

Roni: Eräänä kuumahkona päivänä Emäntä istutti viime kesänä kuolleiden omenapuiden tilalle uuden omenapuun ja päärynäpuun. Minä sen sijaan kaivon itselleni viilennysmontun likakaivon kylkeen. Paikalla tietenkin perskärpänen, jota myös pojakseni kutsutaan...

Roni: Emännän loma on kuulemma loppumassa ja loman lopettajaisiksi käytiin vielä kerran Moonan ja Ninnin luona. Kuinkas muuten. Näin sujuvasti menee lenkki meidän neljän kanssa.

Roni: Ryhmäpotrettia ei ollutkaan otettu sitten Lucy-neidin poismenon. Tässä siis nykyinen lauman koostumus. Jos Demo saisi valita, niin me olisimme aina yhdessä, mutta valitettavasti olemme vain tällainen etälauma, kun kummallakin parivaljakolla on oma kotinsa, mutta onneksi tapaamme usein.

Moona 5v, Ninni 8v, Demo 11 kk ja Roni 8v.

Roni: Kävin eräässä ulkoilmatapahtumassa kaverikoirakeikalla viime sunnuntaina. Mäyräkoiran rotuominaisuuteen kuuluu, että se on ilmoittava vahtikoira. Niinpä haukahdin lähes jokaiselle tapahtumaan saapuneelle ihmiselle. Emäntää hävetti, mutta itsepä on rotunsa valinnut.

Ihmiset suhtautuivat kuitenkin hyvin ymmärtäväisesti koiranvirkaani ja monet isot ja pienet pysähtyivät rapsuttelemaan minua haukahduksistani huolimatta.

Kesä tähän asti

 Roni: Ihan ensiksi täytyy todeta, että Emäntä ei ole ollut aivan paras mahdollinen itsensä tänä kesänä, minkä huomaa päivitysaktiivisuudesta, mutta rauhakseltaan täällä päivä kerrallaan elellään. Minulle tämä on sopinut oikein hyvin, mutta Demo on välillä melkoinen riiviö, kun ei ympärillä ei ole riittävästi säpinää.

Demo: Tämä on minun ensimmäinen kesäni ja minä haluaisin tehdä KAIKKEA!

Roni: Katsohan poikani, metsälenkillä on tärkeää viilentää itsensä ja juoda aina, kun se on mahdollista.

Demo 10 kk

Katkenneiden kesäkukkien mysteerikin ratkesi sitten lopulta...

Roni: Onhan tässä jonkin verran ohjelmaakin ollut. Kesäkuussa olimme mm. Moonan ja Ninnin luona useaan kertaan. Yhden kerran taisimme kyllä olla ilman Emäntääkin. Olimme heidän kanssaan mökillä, niin en sillä tavalla laittanut merkille, oliko Emäntä paikalla vai ei, mutta kun menimme heidän kotiinsa ja Emäntä ei löytynyt vielä sieltäkään useamman päivän jälkeen, niin Demolta pääsi jo pienet ikäväitkut ja hän yritti pyrkiä ihmisten sänkyyn nukkumaan. Tulihan se Emäntäkin lopulta ja kaikki oli taas hyvin.

Kesäkuussa minä kävin vielä toisissa mejä-kokeissa. Sellainen ennennäkemätön asia tapahtui, että juuri koepäivää edeltävänä yönä Emäntä oli niin sairas, ettei hän pystynytkään lähtemään minun kanssani kokeeseen. Onneksi Moonan ja Ninnin isäntä oli ollut hänen apunaan jälkiä tekemässä, joten lähdinkin sitten isännän kanssa. Minulle sillä ei ollut niin väliä, kenen kanssa menin kokeisiin. Vaikka emme olleet koskaan jäljestäneet yhdessä isännän kanssa, niin minä olen kuitenkin jäljestänyt lukuisia kertoja, hän on liikkunut metsässä kymmeniä vuosia ja yhdessäkin olemme lenkkeilleet ja touhunneet koko minun ikäni, niin koe meni oikein hyvin: sain tuloksen VOI1 ja 43/50 pistettä.

Roni: Sinä taidat Emäntä tarvita vielä kolmannen tyynyn tänne sänkyyn, jos haluat yhden omankin pääsi alle...

Roni: Juhannusta vietettiin yhdessä mökillä. Olin ahkerasti lempiharrastukseni suppailun parissa aivan ensipumppauksista lähtien.

2½ lapinkoiraa

Moona on Demolle isosisko ja esikuva.

Kun Moona tekee Demolle punkkiratsian turkkiin, Demo ei väräytä viiksikarvaansakaan.

Video 1: Poikain iltauinti

Video 2: Moona auttaa Demoa

Roni: Sitä vaan tässä katselen, ettei joku sattuis olemaan uimaan tai suppailemaan menossa...?

Roni: Käy vain Emäntä siihen jalkopäähän kiepille. Kyllä tähän varmasti kolmaskin vielä mahtuu nukkumaan.

Roni: Yhtenä päivänä Moonan ja Ninnin emäntä piti siivouspäivää ja imuroi koko talon. Demo ei pelännyt imuria, mutta jotenkin sattui aina lojumaan sen tiellä. Niinpä pirpana löytyi lopulta makaamasta näin:

Demo: Saisko tässä edes hetken rauhassa silmäänsä ummistaa...

Demo: Tällä lenkillä minä olin kahdestaan Moona-tädin kanssa. Haastavassa kalliolouhikossa hänen emäntänsä päästi hänet poikkeuksellisesti irti hihnasta kulkemisen helpottamiseksi. Ja voi jumpe, mikä seikkailu siitä tulikin! Moona vainusi heti jonkun riistan ja minä syöksyin hänen perässään metsään. Hänen emäntänsä huusi meitä molempia, mutta koska Moona ei kuunnellut, niin minäkään en. Tulimme todella leveän ojan luo ja Moona-täti loikkasi toiselle puolelle. Minä en oikein päässyt virtaavasta vedestä yli, joten palasin huhuilevan ihmisen luo. Minä jouduin sitten naruun, mutta Moona-täti oli jatkanut matkaansa ja lopulta hänen haukkunsa kuului puolen kilometrin päästä naapurin varastosta. Naapurin kissa Maukka kuului siellä myös sylkevän painokelvottomia säkeitä, mutta emäntä ei saanut Moonaa käskemällä ulos ja ovi oli lukossa. Hän joutui käydä pyytämässä naapureita sisältä talosta avaamaan varaston oven. Tosin sillä aikaa Moona tulikin jo itse pois ja yritti pyrkiä heille sisään siinä toivossa, että siellä olisi lisää kissoja. Moona-täti on niin rohkea!

Roni: Koska Moonan menojalka niin usein vipattaa, niin useimmiten lenkkeilemme tällä tavalla, että hän johtaa joukkoa flexin mitan päässä ja muu seurue tulee hän kintereillään.

Roni: Sitten meillä on ollut tavallisia kotipäiviä.

Demon bravuuri: Ruoka ja vesi lähellä.

Roni: Yhdellä lenkillä löydettiin pirpanan kanssa ihanan pehmeän tuoksuva supin kakka. Pyörittiin siinä miehissä oikein olan takaa ja vähän korvallisenkin. Onnistunut oman hajun peittäminen päättyi desinfioivaan shampoopesuun suihkuhuoneessa. Kyseessä oli Demon elämän ensimmäinen vaahtopesu ja itkuhan siinä pikku jantterilta taas pääsi.

Ronin bravuuri: ympärillä on yli 100 neliötä tilaa, mutta mukavin lepopaikka on tämä pieni kuljetusboksi.

Roni: Tämä ei itseasiassa ole minun luuni. Minä söin jo omani. On vain hauska tehdä pirpanalle jäynää, kun se ei uskalla ottaa omaansa tästä minun kuononi alta.

Demon ärsyttävä tapa kakkia keskelle tietä. Kirjaimellisesti.

Roni: Perjantaina käytiin tervehtimässä meidän toisia tyttöystäviä Snoopya ja Nasua. Mehän olemme Snoopyn kanssa myös kaverikoirakollegoja ja hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Meidän kohtaamisemme eivät nostata suuria tunteita, mutta tämä Snoopyn pikkusisko Nasu on aikamoinen terrierityttö. Hän kyykytti Demoa 100-0 joka käänteessä ja en voi sanoa, ettenkö vähän olisi naureskellut partaani, kun pirpana sai välillä käsilaukusta.

Vauhtia oli sen verran, että yhteiskuvaa Nasusta ja Demosta oli mahdoton saada.

Roni: Käytiin myös yhdessä uimassa. Kun meidän Emäntä heitteli leluja veteen, niin siinä vaiheessa jo vähän tämänkin veteraanin veri lämpeni. Demo partioi ennemmin rannalla, mutta minä yritin uida leluille kilpaa terrierityttöjen kanssa. Nasu on aivan ilmiömäinen vesipeto. Hän lähti rannasta jopa minua innokkaammin lelun perään, ainakin jos innokkuutta mitataan äänitehosteilla: hän ei varsinaisesti haukkunut vaan KIRKUI koko matkan lelulle, että hän varmasti ehtisi sinne ensin. Ja yleensä hän ehtikin.

Nasu 1., Roni 2. ja Snoopy 3.

Roni: Koska oli vain kaksi lelua ja kolme uimaria, niin välillä kaksi koiraa joutui tuomaan yhtä lelua. Snoopyn kanssa sekin sujui ihan sovinnossa.

Roni: Emäntä on yrittänyt opettaa Demonsterin syömään marjoja laihoin tuloksin. Metsämansikoista minäkään en välitä, mutta mustikat maistuvat minulle hyvin. Meidän syljeskellessä mansikoita Emäntä tuhisi, että kyllä ei olisi Lucy-neiti jättänyt mansikoitakaan syömättä...

Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille!

Palaamme linjoille, kun palaamme.