lauantai 4. helmikuuta 2017

Oikean suuntainen lauantai

 Tänään oli kerrankin päivä minun mieleeni! Oltiin kaikki kotona koko päivä. Ei ollut kiire mihinkään, oli liikuntaa ja touhua ja kuitenkin myös paljon lepoa.

Minäkin pidän viikonlopuista ja vapaapäivistä, mutta en vain ymmärrä, miksi silloin pitää aina nukkua niin pitkään? Eikö siitä vapaasta voisi kuitenkin herätä nauttimaan samaan aikaan kuin muinakin päivinä, ettei tarvitsisi nälissään odotella jalat ristissä oven raossa?

Mikä kiire sinne pihallekaan aina on! Onhan sentään ihana köllötellä peiton alla rauhassa ja heräillä itsekseen.

Minä en koskaan ryntää aamulla suinpäin pihalle, kuten Musta alamainen. Minä haluan totutella aistejani vähitellen aamuilmaan.

Kun sitten olen siirtynyt sisätilasta ulkotilaan (useimmiten Emännän hoputtamana ja narusta kiskottuna, kun Emäntä on samanlainen hätähousu kuin Musta alamainen), otan pihamaan haltuun sentti sentiltä haistellen.

Ulkona suoritan oman "Huomenta maailma" -asanani, jota saatan toistaa pitkin matkaa.
Sitten olen valmis aloittamaan aamukävelyn.

Tässä yritettiin näyttää vähän mallia siitä, kuinka häntä on ehkä hieman vapautuneempi nykyisin eikä enää niin tiukasti jalkojen välissä.
Oli niin leppoisa aamukävely, että kuvattiin muutama videopätkäkin.


Löytyi mukavantuoksuinen kohta, jossa oli kiva suorittaa lisää aamukierintää. Suosittelemme pikku piehtarointia silloin tällöin ihan kaikille!


Sitten löytyi myös mielenkiintoinen tikku ja pallukka. Ja tuosta talon kivijalassa olevasta aukosta me kurkistetaan joka aamu, koska kävellään melkein joka aamu tämä sama lenkki. Se on aina yhtä kiehtova aukko.


Jaahas. Kaikki näyttää olevan samalla tavalla kuin eilisaamuna. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä. Ja vuosi sitten. Ja kaksi vuotta sitten... Mutta ehkä HUOMENNA täällä näkyy jotain jännittävää ja poikkeavaa?
Tämä leikki on jäänyt meille tavaksi pentuajoista:


Aina yhtä hauskaa repiä vessapaperirulla silpuksi ja löytää sisältä herkkupala!



Päivällä saatiin myös aivojumppaa, kun harjoiteltiin rally-tokoa keskenämme. Meillähän on nyt omat kyltit, kun Emäntä sai ne joululahjaksi (lahjanantajalla on kova luotto meihin, kun antoi meille samalla kertaa kyltit jo voittajaluokkaan asti, vaikkei kumpikaan ole vielä avoimessakaan!), joten tehtiin rata ja harjoiteltiin sitä.
    Radan alustaksi ei vain löytynyt kunnollista paikkaa. Jostain syystä suuria, tasaisia alueita aurataan lumesta vain autoja varten. Tyhjillä, avoimilla alueilla ei ole talvikunnossapitoa, jos niitä ei tarvita juuri parkkipaikoiksi. Lumessa kahlaaminen häiritsi tämmöisillä töppöjaloilla vähän liikeiden suorittamista, mutta hauskuutta se ei vähentänyt. Minä tulin suorastaan niin kujeilevaksi, että haastoin Emännänkin painimaan kanssani. Taisinpa jopa esittää näykkääväni häntä housunlahkeesta! Sitä en ollutkaan tehnyt vuosiin! Emäntäkin vähän hämmästyi, mitä hänen kiltille, pienelle mäykkytytölleen yhtäkkiä tapahtui.

Minä sain vielä omaa laatuaikaa Emännän kanssa, kun me käytiin tekemässä yhdessä pidempi ja reippaampi kävelylenkki. Minä nautin eniten juuri siitä, kun saa laittaa kunnolla tassua toisen eteen! Minä olen myös löytänyt sisäisen luolakoirani. Ehdin sukeltaa muutamaan ojarumpuun oikein kunnolla.

Jos ei pidä varaansa, niin mäyräkoiran kanssa lenkkeillessä voi käydä näin.

Emäntä käski tulemaan ulos, minä kiukkusin ja halusin syvemmälle.

Lopulta hetken peuhaamisen jälkeen ilmestyi luolasta taas luolakoira.
Yritin ottaa vielä vauhtia ja sukeltaa uudestaan tuonne, mutta Emäntä ei enää laskenut. Lupasi hän kuitenkin, että ehkä joskus voi vielä viedä minut tutustumaan keinoluolaan. Viisaammat vain ovat neuvoneet, että kannattaa suorittaa mejä-tulokset ensin, jos haluaa siinä menestyä, koska muuten mejä-kokeet vaihtuvat helposti lennossa luolakokeiksi, jos mieli palaa kovasti luoliin.

Illalla Emäntä yritti hipsiä mitään sanomatta saunaan, mutta onneksi oltiin Lucy-neidin kanssa sen verran skarppeina, että ehdittiin rynnätä mukaan. Löylyt kruunasivat mukavan päivän. Tällä kertaa Lucy-neiti saunoi meidät muut ulos. Hän jäi saunaan, kun kaikki muut lähtivät jäähylle!

10 kommenttia:

  1. Kylläpä oli hauska kattella teijän touhuja noista elokuvapätkistä. Lualailu on just sopiva harraste meille mäykyille. Onnistuneita reenejä teille kumpasellekin. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todella hauska päästä kaivautumaan oikein kunnon luolastoon joskus! Emäntä tosin epäilee, että meillä menisi pupu pöksyyn, jos siellä luolassa kerrankin olisi joku oikea vaikkapa supi vähän puolustamassa koloaan! No tätä ei varmaan koskaan saada selville. Ei olla ihan heti vaihtamassa kai rally-tokoa luolametsästykseen...

      Poista
  2. Tuo aamukieriskely tuntuu tehokkaalta tavalta aloittaa uusi päivä ! Paljon kivempaakin varmaan kuin aamuvenyttely :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä saa vetreytettyä kehon hetkessä! ;)

      Poista
  3. On teellä mukavat seuvvut lenkillä käävvä. Kaekellaesija rumppuja ja kellarinkoloja :) Kyllä seon luolakoeralle mieleen. Minen piäse millonkaa sukeltammaan mihinkää ku äet pelekee että jiän kiini. Korkeentaan peetteen alle on aenut mihinkä suapi luvan kansa sukeltoo.
    Hirveesti kaekkee mukavata toohuva on teejjän viikolloppuun mahtunna :) Teellon semmonen nuorj ja virkee emäntä ku jaksaa puuhastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun äet on ilmeisesti vähän tarkempi lenkkeilyttäjä... Meidän Emäntä unohtuu aina jotain pilvenhattaraa tai puunoksaa tuijottamaan sen verran, että sukkela mäykky, joka muistaa jo ojarumpuverkoston ulkoa, ehtii kaivautua luolaan. Tuossakin hän säikähti, että jäin kiinni, kun luolasta alkoi kuulua ääntä ennen kuin hän erotti sen olevan ennemminkin "päästä minut syvemmälle" -inahtelua kuin "apua jäin kiinni"-vikinää. Tänään ei päästy luoliin. Oli lyhyet hihnat ja Emäntä kiskoi meidät hartiavoimin putkien ohi...

      Poista
  4. Kivat kuvat ja videot taas! Kieriskelyä minäkin harrastan, se on tosi nautinnollista. Mutta jussipaita ja milloin mitkin vermeet estää täydellisen kieriskelyn. Kuten Iivari, en minäkään ikinä pääse mihinkään tunneliin tai luolaan, kun Palvelijatar on varma, että siellä lymyilee jo joku asukki joka raapii silmät päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän sitä aina toivoo luolaan sukeltaessaan, että siellä olisi joku, että saisi ajaa tai raahata sen ulos! :D Tai ehkä Emäntä ei ihan toivo samaa.
      Meidänkin on välillä tyytyminen tuohon takki päällä kieriskelyyn, mutta meneehän se niinkin...

      Poista
  5. On teillä ollut mahtava sunnuntai. Aivan mahtavan luolankin pääsit löytämään ja katsomaan. Tuota saunomista minä en ymmärrä. Käyn kyllä pesuhuoneen oven edessä makoilemassa ja odottamassa porukkaa pois, mutta ei sen enempää. t.Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä mäykyissä on kai aika monta saunojaa. Mutta meidänkään lapinkoirakaverit Roosa ja Ninni eivät kyllä perusta saunomisesta. Joskus heitä on mökillä houkuteltu saunaan, mutta heistä se on ihan hullujen hommaa. :)

      Poista