sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kuinka vesiriistakoira tehdään?

Kovin moni ei ehkä tiedä, että sellainenkin laji on olemassa kuin terrierien ja mäyräkoirien vesiriistakoe (VERI). Kennelliiton sivuilla koemuoto on esitelty seikkaperäisesti näin: "Koe kehitettiin näille roduille vuosituhannen vaihteessa, jotta saatiin selville koirien taipumukset vesilinnun metsästykseen. Koiran tulee hyväksyttyyn suoritukseen selviytyä vedestä noudosta ja jäljestyksestä."

Tässä (ehkä hieman leikkimielinen) resepti siitä, kuinka tällaisen koiran voi kouluttaa itselleen:


  1. Otetaan yksi normaalikokoinen mäyräkoiran pentu (pienemmät eivät vielä ainakaan kelpaa tähän tarkoitukseen, jollei sääntöuudistusta toteuteta). Esimerkiksi pitkäkarvainen, mutta muutkin turkin laadut kelpaavat.
  2. Annetaan pennun katsella viikon verran vierestä, kun aikuinen mäyräkoira saa herkkuja esineiden noutamisesta.
  3. Palkataan avokätisesti pennun ensimmäinen yritys noutaa esinettä.
  4. Palkataan vielä avokätisemmin ja riehakkaasti riemuiten, kun pentu ensimmäisen kerran noutaa esineen.
  5. Toistetaan tätä puoli vuotta.
  6. Otetaan nyt jo nuoreksi koiraksi varttunut mäykky mukaan frisbeegolfaamaan. 
  7. Saadaan koiran into frisbeen perässä juoksemiseen syttymään niin suureen kiihkoon, että frisbeegolfaaminen koiran kanssa on lopetettava.
  8. Ostetaan koiralle oma frisbee ja heitellään sitä.
  9. Ostetaan pari uutta frisbeetä rikki menneiden tilalle ja jatketaan noutoleikkiä.
  10. Kokeillaan huvikseen heittää (kelluva) frisbee järveen ja seurataan rannalta, kun koira käy tohkeissaan noutamassa lelunsa vedestä.
  11. Otetaan selvää lajista, jolla on hauska lyhenne: VERI.
  12. Löydetään autoon törmännyt lokki tieltä, otetaan se talteen ja käydään kokeilemassa rannassa, noutaisiko koira myös linnun vedestä. Todetaan, että näin tapahtuu.
  13. Otetaan linnulta talteen siivet.
  14. Hankitaan kelluva noutodummylelu, kun luetaan netistä ohjeita, että sellaisella voisi lajia treenata. Kiinnitetään siivet dummyyn.
  15. Harjoitellaan netistä luettujen ohjeiden avulla koeosiota tyhjän haku, josta tiedetään vain sen verran, mitä säännöissä on lukenut. Jonkun harrastajan ohje oli, että käsketään koira veteen. Kun koira menee veteen, heitetään sille vasta sitten lelu veteen. Lopetetaan kaikkien keppien ja risujen heittely, koska siitä saattaisi olla haittaa (koira saattaisi kokeissa tuoda tyhjän haussa minkä tahansa risun vedestä ohjaajalle kesken kaiken).
  16. Toisen kesän loppuun mennessä saadaan koira käskystä n. 3 metrin päähän rannasta.
  17. Kolmantena kesänä käydään ensimmäisessä ohjatussa treenissä. Todetaan, että koira noutaa linnun vedestä edelleen hienosti, muttei tuo sitä ohjaajalle. Tyhjän haussa koira käy alle 10 metrin päässä kääntymässä.
  18. Saadaan ohjatuista treeneistä mukaan lintu ja seisotaan 40 minuuttia vesisateessa ulkona odottamassa, että koira toisi linnun ohjaajalle. Ei tuo.
  19. Turhaudutaan ja päätetään luovuttaa. Jatketaan koiran uittamista huvikseen frisbeellä ilman mitään rannallaodottelutottelevaisuusharjoituksia tai ensin veteen -käskytyksiä. Koira saa rynnätä heti heitosta frisbeen perään veteen ja tuoda tai olla tuomatta sen ohjaajalle. Leikki toki jatkuu vain, jos ohjaaja saa frisbeen. 
  20. Huomataan, että koira jaksaa jo uida hyvin pitkiä lenkkejä.
  21. Päätetään antaa lajille vielä uusi mahdollisuus ja hankitaan 2 kpl noutajien 500g-painoisia noutodummyja. (Edellinen halppis dummy on silppuuntunut jo aikoja sitten.)
  22. Opetetaan koira noutamaan, etsimään ja kantamaan dummyja. Koira kantaa dummya ongelmitta useamman sadan metrin matkan.
  23. Neljäntenä kesänä jatketaan tyhjän haun harjoittelua. Laitetaan koira esimerkiksi autoon, sisälle mökkiin tai muuten vain kauemmas puuhun kiinni, niin ettei koira näe, kun dummyt heitetään veteen. Tuodaan koira rantaan ja käsketään se rannalta etsimään vedessä olevia dummyja.
  24. Turhaudutaan, kun koira ei aina tuo dummyakaan ohjaajalle ja annetaan koiran leikkiä niillä miten lystää. Annetaan koiran rynnätä heti heitosta perään. Annetaan koiran tuoda dummy, kun sitä huvittaa ja heitetään uudestaan, kun koira lopulta tuo sen.
  25. Huomataan, että koira alkaakin tuoda dummyn paremmin ohjaajalle ja jopa käteen myös vedestä.
  26. Tehdään myös harjoituksia, joissa koira käsketään veteen ja kun koira on riitävän syvällä, heitetään lelu. Kiinnitetään huomiota ajoitukseen ja heitetään dummy juuri silloin, kun koira on kuono ulapalle päin.
  27. Harjoitellaan ohjaamista kuivalla maalla ja vedessä siten, että osoitetaan kädellä suuntaa, josta koiran pitäisi etsiä lelua. Kehutaan valtavasti, kun koira löytää ohjattuna lelun.
  28. Harjoitellaan ohjaamista myös siten, että käsketään koira ensin riittävän kauas, huikataan kääntymiskäsky, osoitetaan suuntaa, johon koiran pitäisi lähteä, ja heti kun koira kääntyy toivottuun suuntaan, heitetään dummy siihen suuntaan.
  29. Harjoitellaan kerran laahausjälkeä siten, että koira jäljestää linnulle kytkettynä. Päätetään jättää irti jäljestäminen ja linnun noutaminen harjoiteltavaksi johonkin hamaan tulevaisuuteen.
  30. Käydään ohjatuissa treeneissä, joissa koira mm. kerran ui niin kauas ja jää pyörimään hakulenkkiä niin pitkäksi aikaa, että pelätään hetken koiran hukkuvan. (Tietenkään hyväkuntoinen koira ei uuvahda ja huku n. viiden minuutin uimisesta.) Treenien vetäjä ehdottaa kokeisiin osallistumista, mutta epäröidään, onko koira vielä tarpeeksi taitava.
  31. Jäädään kuitenkin miettimään koeasiaa ja lopulta ilmoittaudutaan kokeisiin, koska olisi kiva tietää, millä tasolla taidot ovat, nähdä muita harrastajia ja päätellä, kannattaako lajia jatkaa. Tavoitteita ei aseteta, vaan todetaan, että nollakin on riittävä saavutus.
  32. Tehdään viikon tehotreeniä linnun tuomisesta ohjaajan käteen ensin siivellä ja sitten siivellä, jossa on kiinni myös pää. Saadaan koira jo tuomaan siipi iloisesti ja pääsiipikönttikin epäröiden ja todetaan, että aika ei riitä koko linnun treenaamiseen ennen koetta, mutta päätetään, että rantaankin tuotu lintu on ihan hyvä.
  33. Käydään ensimmäisissä vesiriistakokeissa. Huomataan, että siellä on todella mukavaa, ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Saadaan paljon treenivinkkejä ja nähdään konkareiden huippusuorituksia. Saadaan myös paljon kehuja ja kannustusta oman koiran taidoista.
  34. Saadaan tulokseksi VERI2 ja pisteitä 20/30, mikä on yhden pisteen päässä ykköstuloksesta.
  35. Todetaan, että koirasta on kuin onkin tullut vesiriistakoira.




Ronin kommentit vesiriistakokeesta:

Siis vau! Ensin tietty luulin, että ollaan mejä-kokeissa, kun mentiin metsätietä pitkin eräkämpälle ja sieltä maastoon, mutta hei! Mistäs minä sen olisin voinut tietää ja erottaa siinä vaiheessa!


Jälkiliinakin oli sama kuin mejässä, mutta toki siinä vaiheessa tajusin jutun jujun, kun Emäntä osoitti varvikossa olevaa höyhentupsua ja käski etsimään lintua. (Verijälki alkaa käskyllä "jälki" ja laahausjälki käskyllä "etsi lintu".) Lintu löytyi helposti jälkeä seuraamalla. Olin oikein tarkka.

Kaikkein paras juttu vesiriistakokeessa oli mejä-kokeeseen verrattuna, että siinä saa puuhata monta kertaa! Mejässä on vain se yksi reilun puolen tunnin hauska osuus ja muu aika vain odotellaan. Vesiriistakokeessa tapahtumat ovat toki lyhyempiä, mutta pääsin kolme kertaa pois autosta tekemään juttuja.

Tyhjän haku onnistui yllättävän hyvin. Vähän jahkailin siinä veteen menossa, eikä Emäntäkään tullut heti lähemmäs, kun olisi saanut, joten jouduin ottamaan pari kertaa vauhtia rannalta, mikä alensi pisteitä, mutta kävin melkein niin kaukana, kuin tuomari oli käskenyt! Ihan koko sektoria en tarkastanut, mutta hyvin pitkät lenkit heitin vasemmalla puolella ja vain aivan oikea laita jäi tsekkaamatta. Emäntää hiukan jännitti, että kuinka pian saa minut kiinni, kun minulla on tapana tehdä sellaisia kuivattelukierroksia eikä ole harjoiteltu heti uinnin jälkeen kiinniottoa, mutta hyvin se onnistui. Kuivattelukierin hiekassa sitten hihnassa ollessani.


Lintua heitettäessä Emäntä piti minusta kiinni, kun ei oltu ennen harjoiteltu linnun heittämistä ampumisen säestyksellä. Ei säikäyttänyt ampuminen ja heti luvan saatuani lähdin vauhdilla hakemaan lintua. Toin sen rantaan tavoilleni uskollisesti en Emäntää kohti uiden, vaan rantapöpelikköön rantautuen. Emäntä oli jo vähän hermona, että sinne ryteikköönkö se sorsa nyt jää, mutta ihme tapahtui ja hyppäsin risukosta esiin lintu suussani. Hetken Emäntä jo näki haaveunta, että toisin sen hänelle käteen, mutta en sentään. Siihen tarvitaan vielä kiloittain raakaa jauhelihaa, että suostun kantamaan hänelle kokonaisen linnun, mutta selvästi rannalle kannettu lintukin oli jo 7 pisteen arvoinen.

Kaiken kaikkiaan tällainen VeRi-koe oli mielestäni mukava kokemus (5/5) ja olen valmis jatkamaan harrastusta ensi kesänä. Tai toki treenata voin vaikka ympäri vuoden.


6 kommenttia:

  1. Jännää varmasti harjoitella linnun vainuamista ja noutoa ja hyvinhän se meni aloittelijaksi !
    Siinä saa koira vieteilleen hyvin vastinetta, tietty koulutuksen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Lintu juuri tekee siitä vähän jännää, mutta pääasiassa treenataan leluilla, kun ei ihan joka treeniin viitsi lintua roikottaa mukana. Tämä on mukava kesälaji, jonka osa-alueita toki voi hioa kuivalla maallakin vaikka talvella. :)

      Poista
  2. Roni, sinä kyllä pärjäät lajissa kuin lajissa - jos vaan tahdot! Hienosti meni, ja viisaasti jätit hippasen paranneltavaa, niin pääset varmuudella uudelleen. Seuraavalla kerralla täydellinen suoritus. Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos... minkäs sille mahtaa, kun on vain näin pätevä. ;) :D Parempi kuitenkin varmistaa, että pääsee uudestaankin, ettei anna heti itsestään kaikkea! :)

      Poista
  3. Tätä olisi kyllä kiinnostavaa joskus kokeilla, vaikkei kääpiöillä olekaan asiaa kokeisiin. Onnea hienosta tuloksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Hauskaa yhdessä puuhailua ja hyvää liikuntaa se on kuitenkin, vaikkei kokeisiin pääsisikään. Linnun koon voi omissa treeneissä valita koiran suun mukaan. :)

      Poista