Koiranruokateollisuus on suurta bisnestä ja kaikkia makuja ja koostumuksia on saatavilla. Parhaiden, tuoreimpien ja lähellä tuotettujen ruoka-ainesten sijaan minä kuitenkin toivoisin, että koiranruokatehtaat tarttuisivat uuteen koiranruokabuumiin, joka varmasti olisi monien koirien mieleen: koirien kompostiruokinta! Tuoreuden sijaan arvostan märäntynyttä, parasta on pikkuisen maatunut ja mikä olisikaan parempaa suoliston entsyymitasapainolle, kuin että ruuan hajoaminen olisi alkanut jo ruuansulatuselimistön ulkopuolella! Puhumattakaan siitä, että ruoka olisi jo kertaalleen suolistossa sulanutta ja uusiokäytettyä.
En ole koskaan kieltäytynyt hiekasta löytyneestä kissankakkapökäleestä tai nurmikolta itse etsityistä jäniksenpapanoista. En sylje pensaan alta löytyneen linnuilta pudonneen puoliksi mädäntyneen sämpyläpalan päälle, enkä koskaan jätä hyödyntämättä kompostista kaivettujen kalanperkeiden kallisarvoisia kaloreita.
Sen sijaan olen kieltäytynyt (lukuisia kertoja) 100 % luonnollisesta, korkealaatuisesta, yhden proteiinilähteen sisältävästä, viljattomasta, riisittömästä, vehnättömästä, säilöntäaineettomasta laadukkaasta koiran kuivaruuasta (5,66 e/kg); raa'asta, jauhetusta poronlihasta (5,38 e/kg), raa'asta jauhetusta kalkkunanlihasta (5,58 e/kg) ja raa'asta, kokonaisena jauhetusta kirjolohesta (3,18 e/kg); keitetystä riisistä lihaisan kastikkeen ja lihapateen kera sekä useimmista puruherkuista ja -luista (mm. hirvi, hanhi, hevonen, joitakin mainitakseni).
Viimeeksi viime viikolla oli tapaus, joka sai Emännän epäilemään ruokintakokeiluidensa järkevyyttä ja omaa mielenterveyttään. Hän oli laittanut meille aamuruuaksi kuppeihin pakasteesta sulatettua jauhettua kirjolohta. Koe-eläin L hotkaisi omansa, mutta minulle ei maistunut. Emäntä sai itsensä kiinni polviltaan lattialta tarjoilemasta lusikalla kirjolohta mäyräkoiralleen. En syönyt. Sen sijaan, kun menimme ulos, nappasin ensimmäisenä naapuritalon vierestä hietikosta edellisöisen (tai sitä edellis- tai sitä edellisöisen...) kissantortun, juoksin karkuun ja hotkin sen juostessani. Hyvin maistui!
Vai mitä mieltä sinä olet koirien ruokinnasta, Lucy-neiti? Onko sinulla jäänyt joskus ruoka kuppiin?
Niin onhan ideassasi perää. Kyllä minäkin nautin kaikenlaisista luonnonantimista. Ja yleensä sekin, mitä koirakaan ei enää syö, on kuitenkin vielä hierottavissa turkkiin, mutta en kyllä muista kuin yhden kerran, kun minulta on jäänyt ruoka syömättä. Minulla oli silloin juuri todettu mäyräkoirahalvaus ja lääkekuuri aiheutti minulle vatsahaavan ja silloin, oksennettuani vuorokauden verta, en tainnut koskea ruokaani. Emäntä luuli jo hetkeni koittaneen, mutta kummasti se sapuska taas alkoi maistua, kun vatsapeitteet paranivat parissa päivässä.
Hieman pahoitin mieleni viime viikolla, kun yhtenä päivänä oli vähän paha olo ja minulta pääsi pari oksua ja en ehtinyt syödä niistä kuin yhden. Emäntä halusi itsepintaisesti siivota yrjöt ja heittää hyvää, hieman sulanutta, ruokaa hukkaan. Muuten minulta jäävät syömättä vain lattialle pudonneet sipulikuutiot, mutta niitähän nyt ei koiran pitäisikään syödä!
Nami namsk! Täältä tätä parhaista, tuoreista aineksista lähellä tuotettua kissankakkaa taas löytyy!
Ei se raakaruokakaan kaikille sovi, parempi siis olla syömättä, jos epäilyttää. ;) Kyllä se minuakin emäntänä kummeksuttaa, kuinka Hupsulle maistuisi laaduttomampi ruoka, vaikka yritän laadukasta tarjoilla.
VastaaPoistaHieman joskus tympii, että herkkua on monenlaista ja sitten herra nyrpistelee nenäänsä kupilla, mutta on kompostikasaa peuhaamassa, kun silmä välttää! :D
PoistaKuomat, kyä kaikki luamuherksut, siis itte löydetyt, on sitä parasta muanaa. Äippä sanoo yäk, me sanotaan nam.
VastaaPoistaNäinpä! Roni teki sen eilenkin: ruoka jäi kuppiin, mutta ulos päästyä hotkaisi jonkun herkun tien poskesta kahta kertaa katsomatta. Emäntä yökötteli ja yritti saada herkun ulos suusta, mutta mennyttähän se jo oli...
PoistaEe ne immeeset älyvä hyvämpiälle mittää. On nähty. Voettaako muka joku luomukanapihviliha ihka oekeen jäniksempapanan...!? :)
VastaaPoistaTuo immeesten maenostama ruakaruokinta ee kyllä sopinna meekäläesen mahalle. Juuttaammoenen närästys olj siitä palakkana.
Meilläkään ei ole ollut tarkoituksena kokonaan siirtyä raakaruokaan, mutta on etsiskelty suolelle ja suulle sopivaa lihaa, jota voisi syödä nappuloiden lisäksi. Toistaiseksi Lucy-neidin suulle ja suolistolle on kelvannut kaikki, mutta Ronin suu söisi sellaista, mitä suoli ei sulata ja minkä suoli ehkä kestäisi, niin suu ei suostu syömään.
PoistaKääretorttu, runebergin torttu, kissantorttu, onko siinä nyt niin eroa?
VastaaPoistaEi meidän mielestä, mutta ihmislajin kanssa tästä saa käydä jatkuvaa vääntöä. :)
PoistaOnpa teillä koiramaista juttua ruuasta. Ihmistä alkoi ihan puistattaa, vaikka luulisi sen jo olevan tottunut tähän kaikkeen, onhan sillä kotona Mäyräkoira, joka tietäisi myös luomuruuan parhauden, jos vain saisi siihen luvan ;)
VastaaPoistaRaakaruoka ei tuonut meille helpotusta iho-oireisiin. Kotona valmistettu, kypsä ruoka oikeiden ravintolisien kanssa kyllä auttoi jossain vaiheessa, pitkän aikaa. Mutta sitten ihminen rupesi taas sekoilemaan, että riittääkö ravinteet ja minkä verran niitä ihan oikeasti pitäisi antaa yms. Nyt sitten syön hypoallergeenista nappulaa, eikä atooppinen iho ja tulehtuvat anturat ole vielä montaa hyvää päivää sen aikana nähnyt. Tosin allergista ihottumaa ei tuosta ruuasta ole tullut, mutta ei tämä kutina ja kuivuminenkaan ole hauskaa.
Nuo iho-oireet kuulostavat todella kurjilta! Kunpa vielä joku apu löytyisi!
PoistaMeillä ei olla siirtymässä kokonaan raakaruokaan, mutta nappularuokaa olisi kiva elävöittää jollakin raa'alla lihalla. Ei vain ole löytynyt oikein sopivaa. Edelleen aika ajoin Ronilla on vatsa löysällä ja asiaa ei varmasti auta kaikki ulkoa löydetyt omatoimiherkut, jotka Emäntä yrittää kaivaa kurkusta ulos useimmiten siinä epäonnistuen...