lauantai 10. marraskuuta 2018

Sumun keskeltä



Sumusta on ollunna. Ja melkein aina pimeetä. Mitä nyt joku päivä ehdittiin Emännän työpäivän jälkeen vielä valoisan aikaan koirapuistoon, mutta hämärän hyssyä se oli silti.


No Ronista koirapuistossa leikkiminen on ihan yhtä hauskaa niin kirkkaalla kuin usvaisellakin säällä.


Lehdet ovat tippuneet koirapuiston pikkuisista puista, mutta erikoisia hedelmiä niihin on kasvanut syksyn mittaan.



Minä suoritin tuttuun tapaan rauhallisia tutkimuksiani koirapuistossa. Kuka on käynyt? Millä tuulella? Kenen kanssa?


Emäntä oli bongannut erään eläinkaupan mainoksesta, että heiltä saa tietyn ajan tilattua omalla kuvalla painatettuja tuotteita. Eihän hän malttanut olla tilaamatta pussukkaa meidän kuvallamme. Muuten hieno Suomessa valmistettu pussukka, mutta eihän hän nyt lopulta raaski käyttää sitä missään! Onhan se kiva tietysti omistaa sellainen ja tietää, että siellä se on kaapissa valmiina, jos ikinä tarvitsee pussukkaa, jossa on omien koirien kuva.


Perjantaina Emännällä oli vähän lyhyempi työpäivä, joten hän vei meidät heti töistä päästyään pururadalle lenkille. Ihan kiva.
    Tänään olin vahingosta viisastunut ja kun Emäntä taas veti lenkkivaatteita päälle ja kiskoi minut suoraan sängystä ulos, suostuin kävelemään vain roskiskatokselle asti. Tein siihen ison hommelin ja käännyin takaisin pihaa kohti mennäkseni. En tiedä, ajatteliko Emäntä enemmän minua vai itseään ja omia hermojaan, mutta huokaisten hän tokaisi, että jos kävisin vielä pissalla, niin pääsisin suoraan takaisin sisälle. Hypähdin iloisesti, kipaisin pensaan juurelle aamupisulille ja siitä kipitin häntä pystyssä takaisin ulko-ovelle. Juoksin portaat ylös ja hyppäsin suoraan sänkyyn.
    Roni joutui lähtemään lenkille, mutta se pöhkö saattoi jopa nauttia 7 kilometrin kävelystä pikku tihkussa.


12 kommenttia:

  1. Juu-u, säät ny on tosiaan ollu enemmän huapatossunharmaita, mut ei se menoo haitta, ainaskaan Wiimalla. Teil on niiku just toistepäin, Lucy sisäilee ja Roni ulkoilee. Mut hei, tosi mageita hedelmiä teijän koirapuiston puissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni ja Wiima edustavat varmaan sitä harvinaisempaa geenimutaatiota, joka Mäyräkoiraliiton rotuesittelyn mukaan "on aina valmis liikkumaan. Satoi tai paistoi". ;)

      Poista
  2. Párekin Palvelijatar11. marraskuuta 2018 klo 12.54

    Hehe, Mäyräkoiraliitto voisi kyllä päivittää tietonsa. Täältä löytyy kk minimäykkymies, joka sateen sattuessa tai edes uhatessa ei ota yhtään askelta ulkona pakottamatta. On muuten erikoisen tyylikäs pussukka teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku optimisti on tuon esittelyn varmaan joskus kirjannut. :D
      Kiitos! Pussukka on kiva ja napakan tuntuinen. Puuttuu enää käyttötarkoitus. :)

      Poista
  3. Myö tultasj Lucyn kansa tosj hyvin juttuun :) Nii on samallaeset nuo ulukoelumieltymykset. Roni on tosijaannii semmosta erikoesempata määräkoeralajiketta ku pistelöö nuin pitkän lenkin ihan poestiekseen. Hyvähän seon että suapi siinä emäntähhii liikettä :)
    Hieno on tuo pussukka. Tuohan kääpi vaekka käsj´veskaks emännälle! Vae...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ihmetyttää, miten onkin kaksi niin erilaista mäyräkoiraa sattunut samaan talouteen. Toisaalta Emännästä on kiva, että edes toinen lähtee lenkille harmaammallakin kelillä. :)
      Pussukka sopisi hyvin käsilaukuksi! Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  4. Hieno pussukka, käyttöön vaan niin ei jää unohduksiin kaapin hyllylle ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jossain puhtaissa paikoissa ja käyttötarkoituksissa sitä voisi käyttä... :D

      Poista
  5. Liian hieno käyttöön, niin tuttua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Mistähän sekin uuden säästämisen vimma on ihmiseen pesiytynyt... koirilla ei ole sellaista ongelmaa. Uutta lelua voi aivan hyvin vatkata valtavalla vimmalla ja kuuluvatpa jotkut jopa rikkovan uusia leluja minuuteissa. :)

      Poista
  6. Kukin tyylillään, mitä sillä on väliä, tekeekö asiansa 7 kilometrin vai 7 metrin päähän :D
    Teillä on niin aktiivinen emäntä, että saatte liikuntaa ja virikettä muulla tavoin, kuten koirapuistossa vapaana. Se on parasta, ei rajoittavaa hihnaa eikä kovaa asfalttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmin Emännällä oli kauhea huoli meidän aktivoinnista, ettei vain elämä ole liian yksitoikkoista ja tylsää. Nyt hän osaa jo relata välillä. Ei mäyräkoira masennu, vaikkei joka päivä olekaan pitkiä lenkkejä ja ohjelmaa. :)

      Poista