lauantai 2. helmikuuta 2019

Koiranomistajan saikku

Valitettavasti paljosta ulkoilusta ja reippaista elämäntavoista huolimatta koiranomistajakaan ei ole täysin immuuni kaikille sairauksille, vaan kerran pari vuoteen on hänenkin sairastettava flunssaa tai vatsatautia (tai Paremman Mestarin tapauksessa molemmat samalla kertaa). Koiran näkökulmasta tällainen sairasloma on mukava hengähdystauko arjen ahkeroinnissa...



MUKAVA HENGÄHDYSTAUKO?! Anteeksi nyt Lucy-neiti, mutta tämä viikko on ollut kaikkea muuta paitsi mukava! Minä en pidä HENGÄHDYSTAUKOJA koiruudestani!! Minä vaadin liikettä, toimintaa, aivotyöskentelyä päivittäin!

No niin toisille meistä tämä viikko on saattanut olla raskaampi kuin toisille. Henkilökohtaisesti olen ottanut mukavan asennon ja nauttinut Mestareiden kuumeen tuomasta lisälämmöstä peitteiden alla. Olemme kerrankin viettäneet päivätolkulla yhteistä laatuaikaa kaikki samassa sängyssä.

Vieläkö sinä sairastat, Parempi Mestari? Eikö olosi olekin jo paljon paljon parempi? Ai ei vai...

Sairauden ensimmäisinä päivinä emme päässeet pihaa pidemmälle ulkoilemaan. -24 astetta pakkasta ei toki auttanut asiaa. Neljäntenä päivänä aloin olla jo epätoivoinen. Eikö mitään kivaa enää koskaan tapahtuisi?! Parempi Mestari jaksoi häthätää kävellä koirapuistoon heittelemään minulle nännikumia.

Siinä missä koiraton ihminen joutuu makaamaan sairasvuoteellaan päivästä toiseen, kunnes on parantunut, saa koiranomistaja aktivointia sairaana ollessaankin. Ihmisen ei ole hyvä maata liian pitkiä aikoja kerrallaan paikallaan. Koiran omistaminen auttaa siinä, että lihakset eivät ole liian kauaa käyttämättöminä. Näin palautuminen sairauden jälkeen käy nopeammin. Tai näin me koirat ainakin haluamme itsellemme uskotella.


Katso nyt, miten lelukorille kävi, kun minulla on NIIIIN tylsää...

Eilen vihdoin sain Paremman Mestarin pakotettua harjoittelemaan vähän rally-tokoa sisällä eteisessä. Vinguin ja tuijotin häntä niin kauan, että hän antoi periksi. Välillä hänen täytyi ottaa hieman seinästä tukea ja huilata.
    Tänään kävimme jo hieman pidemmällä aamulenkillä. Tosin Lucy-neiti ei halunnut kävellä siihen suuntaan, mihin alunperin oli tarkoitus, mutta koska Parempi Mestari oli vielä niin heikkona, niin hän suostui tuosta noin vain vaihtamaan suuntaa. Tosin hän epäili, että sinä Lucy-neiti näyttelit, että jalkojasi paleltaa, että sait hänet kääntymään.

Miten niin!? Minäkö näyttelisin?? Minähän olen vain yksinkertainen koira! En minä osaa noin monimutkaista ajattelua vaativaa toimintaa, kuten esittäminen...

No hänen mielestään sattui jotenkin liian sopivasti, että juuri kun oli tarkoitus kääntyä kadunkulmasta, josta sinä et halua kävellä, alkoi jalkojasi paleltaa ja nostelit tassujasi etkä pystynyt ottamaan askeltakaan eteenpäin, mutta kun käännyimme ympäri, otit juoksuspurtin, heilutit häntääsi ja haastoit minut leikkiin samoilla tassuilla, jotka juuri sekuntia aiemmin olivat liian jäässä kävelläksesi.

Minkä minä voin sille, että tie oli kylmempi siihen suuntaan, johon en voinut kävellä!

Yllättävän hyvin pystyit sitten kävelemään koko lenkin sen jälkeen, kun menimme sellaista reittiä pitkin, josta muutenkin pidät...

Eikö sinustakin ollut kuitenkin pääasia, että saimme nauttia ulkoilusta yhdessä!



12 kommenttia:

  1. Voi miten päättäväisesti Roni hakee nännikumin kinoksistakin, vaikka matka yllättäen hieman hidastuukin! Sairasteluista tuli mieleen se aika, kun asuin kerrostalossa ja koirien kanssa oli pakko lähteä käymään edes vähän ulkona sairaanakin, eikä vain voinut päästää ovenraosta ulos. Olin kerran 39 asteen kuumeessa ja oli muuten aika metka tunne kävelyttää koiria edes 30m pihasta tienpientareelle ja takaisin, kun kävelyn sijaan tuntui aivan siltä, kuin olisi koko tuon matkan leijunut ilmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrostaloasumisessa on puolensa, mutta sairaana ollessa toivoisi juuri tuota, että voisi vain raottaa ovea ja päästää koirat pihalle tarpeilleen ja telmimään!

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar2. helmikuuta 2019 klo 17.07

    Voimia ja paranemista sinne. Voi että te olette mainio parivaljakko, Lucy-neiti ja Roni. Hauskasti erilaiset luonteiltanne. Tuo Ronin umpihangessa loikkiminen ja teidän yhteinen kipittely rinnakkain näyttää niin kivalta, että tulee hyvälle tuulelle katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihmeen hitaasti Emännän voimat ovat palautuneet, mutta toivotaan, että ensi viikko alkaa jo olla normaalimpi. :)

      Poista
  3. Hirmusti parantavia terkkuja teijän ihmisväelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viikko on ollut pitkä, mutta paraneminen on onneksi jo hyvässä vauhdissa. :)

      Poista
  4. Jopas nyt taudit iski ja vielä yhtäaikaa, nyt varmaan jo ohitse ja voi palata normaaliin päiväjärjestykseen. On se vaan kivaa se ihmisten sängyssä makoilu eikö vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nyt Mestarit ovat taas päivisin omissa askareissaan. Meidän näkökulmasta oli mukava köllöttelyviikko yhdessä. :)

      Poista
  5. Ee se oo mukavata ku immeeset saerastaa. Monta asijata männöö siinä sivusuin. Nii meelle koerille ku immeesillehhii. Niinku vaekka justiisa ne hilipeet lenkit :) Oon kyllä Lucy-neetin kansa siinä sammoo mieltä että joskus on iha mukavata vuan olla eekä jatkuvasti pihalla laakata. Toevottavasti sielä ollaan kuitennii jo toepummaan päen. Ku kyllä se kuitenniisa se koeran syvän myötätunnosta kärsii ku isäntäväkj saerastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä aletaan olla kunnossa. Ja lenkkeiltykin on. Pahasti näyttää vain märältä tie tätä menoa...

      Poista
  6. Joskus on hyvä hengähtää. Koirienkin. Täälläkin näyttää siltä, että sänky kutsuu emäntää. Paranemisia sinne! Koittakaahan kestää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kun on huilattava, niin silloin on huilattava. :)

      Poista