sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tavallista oloa

Elo on ollut ihanan tavallista viime päivät. Koirapuistoilua ja lenkkeilyä. Välillä joitakin rally-tokoharjoituksia.

Tämä on tuttu leikki. Sinä heität ja minä haen.

Mikä siinä kestää?! Laita puhelin pois ja leikitään. Voisit vähentää ruutuaikaasi muutenkin.

Täältä tullaan! Vieläkö se härveli on kädessä?

Metsälenkki! Tätä ei olekaan tapahtunut kuukausiin.

Ja kuten huomaatte, toisella meistä on luottoa ja toisella ei...

Niin toinen on pinkkipuudeli ja toinen kokemusten karaisema saalistaja!

Hah! Mitähän sinäkin olet muka saalistanut! Viimeeksi kun tarkistin, niin nännikumia ja frisbeetä ei vielä laskettu riistaksi.

Emäntä kai laski sen varaan, että ehtii juosta sinut kiinni tarvittaessa. Korvathan sinulla aktivoituvat vain nakin vaikutuksesta.

Älähän nyt liioittele! Höyrykypsennetty lammas ja kalkkuna käyvät myös aivan hyvin. Tai kuivattu naudanvatsa. Juusto. Kanatikut. Oi nyt minulle tuli nälkä...

Mitään riistaksi laskettavaa ei ollut liikkeellä, joten minäkin sain paluumatkalla jolkotella hetken vällylläni, että kuvaaminen kävi helpommin. Minun puolestani hankikeli olisi voinut jatkua pidempään, että olisi päästy metsään useammin.

Huuli aina kurtussa. Tietenkin. Eikö se kuulu rotumääritelmään? "Ylähuuli jää kulmahampaan päälle ruttuun koiran ajatellessa ruokaa."
Ai ei vai..?

Kun päästään kotiin, niin harjoitellaanko vähän rally-tokoa? Vaikka sitä merkille lähetystä. Nyt minä lupaan juosta suoraan kartiolle ja olla yrittämättä ottaa sitä suuhuni. On vain niin hämäävää, kun yleensä aina käsket hakea kaikkea, niin nyt yhtäkkiä ei saisikaan tuoda sitä esinettä sinulle. Ja minä todella olen hakenut kaikkea vispilästä vasaraan ja kuulakärkikynästä tohveleihin! Oikeastaan on vain yksi poikkeus, jota en tuo: lintu. Siitäkin huolimatta, että juuri sitä varten noutoa on harjoiteltu kaikilla muilla tavaroilla.


Tällaisten korkeiden penkkojen muodostamassa kujassa on nyt lenkkeilty pari kuukautta, että välillä tekee matalan makkaran mieli hypätä penkan päälle tähystelemään. En toki halua valittaa. Maanläheinen vartalomallimme on ensiluokkainen nenänkuljetusteline, koska maan pinnassahan ne hajut pääasiassa ovat, mutta joskus olisi toki hauska nähdäkin jotain muuta kuin näitä loputtomia lumipenkereitä...

14 kommenttia:

  1. Olette niin upeita molemmat! Hienot kuvat jälleen. Roni, minulla myös on iso pula luotosta. Ei kannata edes unelmoida vapaudesta. Ihme, että koirapuistossa saan vapaana juosta. Eukon yllätykseksi olen parina viime vuotena tullut luoksekin pyydettäessä. Tosin silloin uskon eukon heittävän taas jotakin haettavaa. Tuskin muuten kuulisin ´tänne´-käskyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Koirapuistoon meidänkin vapaus yleensä rajoittuu, vaikka meillä on tämä luoksetulonkin lahja. Useimmiten... Oletteko kokeilleet koirapuistossa luoksetuloa siten, että Palvelijattarella on jotain herkkupaloja mukana? Meidän elämässämme herkut ovat hyvin tärkeässä roolissa. :D

      Poista
    2. Kaikki keinot kokeiltiin ja harjoiteltiin heti pennusta alkaen. Hetken tottelin, sitten hoksasin, että se nami on ansa. Harjoiteltiin yliäänipillillä ja se toimi myös hetken. Sama peli siinäkin, kiinni joutuu kuitenkin, kun luokse tulee. Vaikka eukko oli ovela eikä joka kerta tietenkään kytkenyt minua taluttimeen kun luokse kipittelin. Minä haluan ihan itse päättää koska tulen ja miten pitkälle menen. Ugh, olen päällikkö!

      Poista
    3. Tuollainen itsepäisyys kiehtoo meidän Emäntää. Hänen mottonsa on, että kaikki liha tottelee kuria ja jokaisella koiralla on hintansa. Lucykin on aika kovapäinen, mutta raaka jauheliha voittaa kaikki muut maalliset houkutukset. Emännän mielestä mäyräkoirakin on kuitenkin syvällä sisimmässään myös koira, mutta ehkä sinä olet se poikkeus, joka vahvistaa säännön. ;) :)

      Poista
  2. Kyllä, lumivallit on ku luatu tarkkailua varten ja hankikanto on poikaa/tyttöä, vai miten se sanonta ny meneekään ettei kukaan loukkaannu ja on neutraali. Me ei päästä mettässä irti, ja ihan syystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on niin mahtava piha, jossa juosta vapaana, ettei varmaan kauheasti haittaa, vaikkei metsässä pääsekään irralleen. :)

      Poista
  3. Mahottoman mukavata tuo teejjän "tavallinen elo" :) Kyllä mulle oes jo luksusta tuo vappaana oleminen. Muuvvallahhii ku aejjassa. Vuan luottoo ee löövvy. Eekä namillakkaa saes hookuteltuva :)
    Kyllä ne lumj´vallit ruppee siitä alenemmaan vaahilla ku tätä lämmintä vielä piisoo.Ottakee vuan niistä nyt kaekki ilo. Ku sittähän se alakaa kuitennii se kuraveissä lätistely. Ku ee kuivoo sittä missää tovviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä karkkareilla taitaa olla riistaviettiä vielä vähän keskivertoa enemmän... :)
      On yritetty joka välissä kieriä lumessa, missä sitä vain on tarjolla, kun kevään tullen sekin ilo loppuu.

      Poista
  4. Maailma on tosiaan vähän erilainen matalien koirien silmin, toissapäivänä tulikin juuri puhuttua siitä yhden heelereiden omistajankin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni asia näyttää esimerkiksi paljon pelottavammalta alhaalta katsottuna... ;)

      Poista
  5. Kauniit talvikelit teillä siellä, mikäs on tokoillessa ja puuhastella hangen päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän lämpimäksi ovat ilmat kääntymässä, mutta kaunista on silti. Aurinko on paistellut. :)

      Poista
  6. Onneksi sitä tosiaan voi välillä kavuta sen penkereen päälle tähyilemään! :) Ja kyllä se kevät vähitellen tulee. Meillä päin ei ole juuri ollenkaan enää lumipenkereitä, ainoastaan kolattuja lumikasoja peittämässä näkyvyyttä tielle autolla liikuttaessa.

    VastaaPoista