sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kesäpuuhia

Vietettiin viikonloppua Moonan ja Ninnin luona. He olivat saaneet uusia kesävieraita.



Kanat eivät kauheasti enää kiinnostaneet meitä tai heitä, koska niitähän nähtiin jo viime kesänäkin.

Lauantaina naiset lähtivät Moonan ja Ninnin kanssa autoilemaan ja me jäimme talon isännän kanssa rakentamaan terassia.

Aki-herra

Ninni meni leikkimään Aki-herran kanssa siksi aikaa, kun emännät esittelivät Moonaa koiranäyttelyssä. Tämä oli Moonan ensimmäinen virallinen näyttely ja hän sai laatuarvosanan EH eli erittäin hyvä. Hän oli tuomarin mielestä hyvä lapinkoira, mutta kehitys on vielä kesken. Moona oli ilmeisesti esiintynyt ihan siedettävästi. Liikkuessa hänellä eivät etujalat juuri ehtineet maata koskettaa, mutta paikallaan seisominen meni ihan kivasti. Ja joo... kimakkaa haukkua hänestä löytyy aina...
    Paikalla oli myös Moonan sukulaisia, pikkuserkkuja isän puolelta. Yksi heistä on meidän blogikaveri ja Emäntä oli käynyt rapsuttelemassa häntä. Meiltä jäi Hupsu-koira (http://ketunpoika.fi) tapaamatta, koska meitä ei hyväksytty hörökorvien näyttelyyn... (Hassu juttu muuten, että Ninni ja Moonakin ovat itseasiassa serkuksia...)


Illalla käytiin mökillä saunomassa ja Roni ja Moona aloittivat uimakauden. Roni haki hänelle heitettyä dummya vedestä ja Moona... no Moonan vakaa aikomus oli kai ehtiä lelulle ennen Ronia, mutta hypättyään laiturilta ja otettuaan muutaman vedon hän muutti mieltään ja pyrkikin kiireesti takaisin laiturille.

Onneksi näyttely oli ennen tätä kastautumista!

Sunnuntaina oli iloinen yllätys, kun metsässä olikin verijäljet meille kaikille. Moona jäljesti toista kertaa elämässään ja hän on ihan lupaava. Edellinen jälki oli n. 20 metriä ja nyt jo 150 metriä kahden kulman kera. Ninni meni omaan iloisen ninnimäiseen tyyliinsä välillä tarkasti jälkeä ja välillä jäljen sivussa.

Roni laukkoi itsensä katkokulmalta suoraksi, mutta palasi sitten takaisin ja rauhoittui hieman löytäen lopulta sorkalle ongelmitta. Minun jälkeni oli varmasti kaikista pisin ja olin tukehtua kuumuuteen. Kahden viikon takaisesta vauhdista ei ollut merkkiäkään, vaan lyllersin läkähtymäisilläni sorkalle. Paras palkka oli, kun sain perillä juomavettä. Minun ja Ronin jäljillä oli vähän uudenlaisia haasteita. Onkohan siihen jokin syy? Selviää ehkä aikanaan...



Ennen kotiin lähtöä Roni kävi vielä uimassa. Se kaveri sitten jaksaa rehkiä turkin kastumisesta välittämättä...



Näyttää yhtä märältä kuin viime vuonna. Miksi kukaan haluaa mennä tuonne vapaaehtoisesti?



Heitä se taas! Heitä se taas! Heitä se taas!

19 kommenttia:

  1. Noin hyvässä sovussa kanojen kanssa, kivahan niitä on katsella ja ihmetellä :)
    Uimakelitkin näköjään jo alkaneet, on se kesä ihmeellistä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtäkkiä yllättäen se kesä taas tuli. Tai kesänkaltainen loppukevään hetki ainakin. Vielähän se saattaa tässä viilentyä välillä...
      Kanat on ihan kivoja epeleitä. Parasta niissä, kuten monessa muussakin eliössä, on niiden lopputuote. ;)

      Poista
  2. Teillä ei kyllä ehdi olla tylsää hetkeä elämässä! Ja Roni on varsinainen vesipeto ;) Minä olen Lucyn kanssa samaa mieltä, vesi on hyvä juttu vain juomakupissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ehtii meillä olla tylsääkin, mutta poimitaan tänne blogiin yleensä vain se 10 prosenttia elämästämme, kun jotain tapahtuu. :D
      Roni muisti ihmeen hyvin uimajutut viime kesältä. Ei tarvinnut poikaa paljoa houkutella veteen. :)

      Poista
  3. Toohuntääteenen viikolloppu teellä! Ja haaska kansa. Paetsi tuo uintihomma ee kuulosta ollenkaa haaskalle. Voesin uijja jos siinä ee kastus :)
    Nuo kanat näättää hupasilta. Ottaskoon tuo äet meelle semmosija jos ehottas... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millainenhan kelluntapuku pitäisi olla, ettei mäyräkoira kastuisi uidessa? :D
      Kysäseppä äetiltä muutamaa kanaa pihamaalle seuraksi kuopsuttelemaan! Olisi aina tuoreita munia tarjolla. :)

      Poista
  4. Oi! Mun melkein sukua julkkikselle -hetkeni! Näin viikonloppuna kotiseudulla poiketessamme tuon koiranäyttelyn kyltin! 😄

    VastaaPoista
  5. Moonalla meni varsin hyvin näyttelyissä ja EH on ihan loistava aloitus virallisille kehille! :) Hauskaa, että olette päässeet jäljelle. Minulla se on vielä suunnitteluasteella. Ehkä innostun tuossa kesän aikana kokeilemaan, mitä meillä herrat tuumaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yhdessä liikkumiseen Moona tarvitsee vielä treeniä, kun etujalat eivät meinanneet tavoittaa maata, kun olisi pitänyt saada juosta kaverit kiinni... :D
      Kannattaa kokeilla jäljestämistä! Meidän porukasta ainakin kaikki viisi Roosa-tädistä alkaen ovat olleet jäljestämisestä innoissaan. Haisteleminen on koirista kivaa. :)

      Poista
    2. Kyllä se askel siitä rauhoittuu. Nuoret koirat ovat nuoria ja nuoruudenintoa täynnä. :)

      Poista
  6. Mahtaisi meidän Hippu ihmetellä noita kesävieraita. Kanoja se ei ole nähnyt kuin kerran elämässään. Ensi viikolla saadaan kyllä lampaat taas kotimme lähiniitylle. Ne eivät Hippua enää kummastuta.

    Roni näyttää kovasti tykkäävän uimisesta. Ja sehän onkin mukava kesäharrastus. Lisäksi uinti on hyvää liikuntaa myös koirien nivelille ja jäsenille.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni on aina tykännyt uimisesta. Mäyräkoirien keskuudessa se ei ole itsestäänselvyys. Lucy esim. ei mene itse uimaan, mutta ui kyllä, kun kelluntaliiveissä sitä välillä uitan juurikin liikunnan vuoksi.

      Poista
  7. Meillä ei vielä olekaan uimakautta avattu. Siinä yhdessä välissä, kun oli niitä oikein lämpöisiä päiviä, niin asia kävi mielessä, mutta kelien viilettyä siirsin sen myöhempään. Ensi viikon lopulla näyttäisi taas lämpenevän, niin katsotaanpa mahdollisesti silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole meilläkään pidetty kiirettä uimaan menemisessä. Lämpiminä päivinä Roni kävi uimassa, mutta nyt taas ei ole pitkään aikaan uinut.

      Poista
  8. Pakko tulla tänne kertomaan, kun olin tänään Mestan kanssa polkupyöräilemässä ja yhdessä ihan kiinni tiessä olevassa pihassa oli pieni mäyräkoira vapaana ja siinä pihaa lähestyessäni olin ihan varma, että kohta taidetaan saada mäyräkoira kaveriksi, mutta koiralle huudettiinkin "paikka" ja se pysähtyi samantien aloilleen. Välillä näitä mukaviakin kohtaamisia - tai tässä tapauksessa siis kohtaamatta jäämisiä - vapaana olevien koirien kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva, että jossain on tottelevaisiakin koiria vapaana! Ihana kuulla välillä näitä kivojakin hetkiä. :)

      Poista