maanantai 16. toukokuuta 2022

Kun mäyräkoira mäyrän kohtasi

 Roni: Tavallinen iltakävely on päättymässä. Kävelemme tietä kotipihaa kohti. Olemme jo melkein omassa pihassa, kun Emäntä tuttuun tapaan päästää minut irti juostakseni omalle pihalle ja siitä sisään. Lucy-neiti on jäänyt huilivuoroon edellispäivän pitkän lenkin ja pihalla puutarhahommissa viileässä maassa istuskelun aiheuttaman pienen ontuman vuoksi.

Kipaisen Emännän edelle ja tajuan, että nyt on joku muukin kävelyllä tonttimme yläpuolella. Ampaisen metsän puolelle ja aloitan riemukkaan haukun otuksen ympärillä. Emäntä kiroaa ja juoksee perääni. "Pitikin päästää koira irti ennen pihaa..."

Oletan ensin, että kyseessä on supi kesävärityksessä. Tämä matala möyriäinen osoittautuukin vain tuplasti häijymmäksi! Kun Emäntä ennättää luokseni, hyökkääkin mäyrä yhtäkkiä minun kimppuuni. Huudan kurkku suorana ja niin huutaa Emäntäkin. Mäyrä luopuu hyökkäyksestään ja asemoi itsensä uudestaan puolustusasemiin. Huomaan, ettei minua koskenutkaan ja kierrän takaisin haukkumaan mäyrän ympärille. Emäntä yrittää turhaan kehottaa minua luovuttamaan.


Mäyrä pinkaisee äkkiä pakoon ja lähden ajamaan sitä takaa. Emäntä ajaa takaa minua. Hän pelkää, että mäyrä johdattelee minut luolaansa ja raatelee minut palasiksi. Minä olen adrenaliinipöllyissä ja tunnen olevani kuolematon. Kaikki muu hämärtyy. Olen olemassa vain tätä hetkeä varten. Tätä tarkoitusta varten. Pidä mäyrä haukkumalla paikallaan tai seuraa sitä, kunnes se ei enää pakene!


Toisinaan mäyrä hyökkää taas kimppuuni ja huudan. Tuskasta tai kauhusta, Emäntä ei osaa erottaa. Hän maanittelee minua. Hän käskee minua. Kiroaa ja raivoaa. Hänellä ei ole hanskoja, ei mitään kepin karahkaa, jolla pitää tai vetää meidät erillemme. Kun hän lähestyy minua, saan uutta puhtia ja hyökkään mäyrää kohti, joka taas sisuuntuu ja puolustautuu raivoisasti kuin vain villieläin voi.


Takaa-ajomme jatkuu ojan vartta alaspäin tiheämpään risukkoon. Emäntä ei pääse enää perään. Hän alkaa menettää toivonsa, että saisi minut vielä ehjänä takaisin. Hän ei tunnu uskovan hetkeäkään, että minä voisin selvitä tästä taistelusta voittajana.

Välimatkan Emäntään kasvaessa huomaan, että itseluottamukseni alkaa laskea. Lisäksi mäyrä on todella aggressiivinen ja alkaa jo tuntua, ettei tämä olekaan ihan niin kivaa kuin supin listiminen. Olen saanut jo melko monta hyökkäystä osakseni, enkä ole itse saanut mäyrästä otetta vielä kertaakaan. Lopulta palaan Emännän luo hakemaan tukijoukkoa kannustuksekseni. Emäntä napsauttaa minut hihnaan ja vetää väkisin kotipihaan.

Tarkastuksen jälkeen käy selväksi, että taisteluvammani ovat tällä kertaa onneksi vain henkisiä ja silmäni ja ihoni on ehjä. Oletettavasti myös mäyrä selvisi kohtaamisesta vain henkisillä vammoilla. Ehkä se jatkossa ymmärtää kiertää meidän pihamme vähän kauempaa...

12 kommenttia:

  1. Herranen aika!! Sydän kurkussa luettiin tuota aivan kamalaa taistelua. Roni, olet maan sisukkain ja rohkein mäyräkoira. Valtaisat 'rispeksut' sulle. Paksut turkit oli pelastukena niin koiralle kuin mäyrälle. Palvelijatar kuvittelee millaisin tuntein siellä emäntä on koiransa perässä laukannut. Ei soisi ikinä moisen tilanteen uusiutuvan. Arvaan, että lähiaikoina Roni sinä näet voittoisia taistelu-unia ja emäntäsi karmeita painajaisia. Turvallisia lenkkejä jatkossa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sydämen tykytyksiä aiheutti tuo kohtaaminen kaikille. Ihan kaikki luolametsästäjät eivät edes mäyrän luolaan halua koiriaan laittaa, vaikka supeja ja kettuja metsästäisivätkin. Hyvin häijy eläin on mäyrä! Elelköön meidän puolestamme rauhassa, kunhan ei ihan pihaan tule pyörimään.

      Poista
  2. Johan oli melkoinen jännityskertomus! Millainen seikkailu! Huh. Toivottavasti mäyrä ymmärtää jatkossa pysyä poissa teidän pihoilta. Aivan upeasti pistit kyllä elukalle kampoihin, Roni. Ymmärrän hyvin emäntäsi huolen ja varmasti suoranaisen pakokauhun tuossa tilanteessa. Onneksi säilyit ehjin nahoin taistelussa.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä siinä jännitys kohosi, kun tajuttiin, että kuka veijari siellä metsässä tällä kertaa tallusteli. Minulla innosta ja Emännällä jostain muusta. :D

      Poista
  3. No huhhuh. Onneksi seikkailu loppui hyvin!

    VastaaPoista
  4. Voi hurja! Maalla asuminen voi olla todella jännittävää, kun ei ikinä tiedä mitä vieraita pihalle piipahtaa. Ja mäyrät ei ole ystävällisimmästä päästä. Varmasti aikamoinen adrenaliiniryöppy niin pikku mäykkymetsästäjällä kuin emännälläänkin. Tuollaisessa tilanteessa sekuntikin tuntuu pitkältä ja tulee ihan toivottomaksi, ettei enää ikinä näe sitä koiraansa elävänä. Onneksi toisin kävi!

    Meilläkin on Wiman kanssa ollut mäyräkohtaaminen, mutta toisenlainen. Oltiin iltalenkillä läheisellä hylätyllä kaivoksella ja kuljettiin hiekkatietä kotiinpäin. Kurvissa eteemme ilmestyi lähestyvä mäyrä, ja luulen sen olleen ajatuksissaan liikkeellä, sillä se vaan tassutteli iloisena meitä kohti vauhtiaan muuttamatta. Wimakin ällistyi, oli hiljaa ja ihmetteli mikä koira tuo on. Yhtäkkiä, melko lähellä jo, mäyrä pysähtyi, haisteli ja tuijotti, ja teki vauhdikkaan täyskäännöksen ja häipyi :).
    Vähän rennompi kohtaaminen siis kuin teillä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin mäyrä yritti moneen kertaan kääntyä ympäri ja mennä menojaan, mutta mäyräkoira ei suostunut luovuttamaan ihan niin helpolla... Onneksi itseluottamus lopulta karisi ja metsästäjä palasi ihmisen helmoihin. :D

      Poista
  5. Ai gaumeeta! Onneks ei KUMPIKAAN saanut vammoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä oli, että kumpikin jatkoi matkaansa omin jaloin... :)

      Poista
  6. No hui, on siellä teillä ollut ottelu, voin hyvin kuvitella Ronin riemun ja sinun kauhun. :0 Onneksi metsästäjä-Roni lopulta luopui taistosta!

    Mäyrä taitaa olla niitä eläimiä, joihin harvemmin luonnossa törmää. Jokunen viikko sitten satuin itse näkemään ensimmäistä kertaa, tosin siitä syystä, että valtatienylitys oli jäänyt mäyrällä yritykseksi jonkun autoilijan osuessa juuri samaan aikaan kohdille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläviä mäyriä on tosiaan tullut nähtyä harvemmin. Useimmiten ne on juuri tuollaisia tien laidan raatoja.

      Poista