Demo: Isi arvaa mitä!
Roni: No?
Demo: Minusta tuntuu, että minä olen löytänyt sellaisen oman kutsumukseni maailmassa!
Roni: Niinkö?
Demo: Joo! Aina kun me olemme metsässä ja minä pääsen vapaaksi, niin sinä ja Emäntä ikään kuin katoatte maailmasta ja olen vain minä ja lukemattomat kiinnostavat metsän hajut ja minä haluaisin seurata niistä jokaista!
Roni: No se on kyllä huomattu... Viimeeksi odotimme sinua yhden mäen päällä 20 minuuttia ja Emäntä huusi sinua jo ennestään flunssasta kipeällä kurkullaan koko ajan. Sinua ei vain näkynyt. Lopulta hän päätti hyljätä sinut metsän huomaan ja lähdimme kävelemään kotiin päin.
Demo: Mutta minähän sain teidät sitten kiinni! Kun lopulta huomasin, että olin aika kaukana, niin tulin takaisin ja jäljestin teidät siihen puoleen väliin rinnettä.
Roni: Niin tällä kertaa sait kiinni, mutta muistatkos sen edellisen kerran?
Demo: Silloin te ette edes sanoneet mitään! Mistä minä saatoin tietää, että te KÄÄNNYTTE pois metsätieltä!
Roni: Me ehdimme kotiin asti, Emäntä söi välipalaa ja lähti yksin etsimään sinua.
Demo: Ja hän löysi minut! Olin tosin juuri tavoittanut teidän jälkenne tien vierestä, joten olin käytännössä jo matkalla kotiin, mutta toki oli mukavaa tavata Emäntä metsässä ja palata kotiin yhdessä.
Roni: Sinä lenkkeilet kuulemma tästä lähin metsässä flexihihnassa...
Demo: Mitäh?! Epäreilua... Kuinka minä sitten toteutan kutsumustani??
Roni: Välillä on pidetty vesiriistatreenejä. Minä kävin heinäkuussa yksissä vesiriistakokeissa.
Uinti osuus meni tosi hyvin ja vedestä linnun noutokin vanhalla rutiinilla, mutta metsästä linnun noutaminen... no voi sanoa, että sekin meni vanhalla rutiinilla, koska viime kesänä kävi sama juttu: en tuonut. Siellä oli ällöttävä telkkä jäljen päässä, eikä ihana sorsa tai tavi, joilla on treenattu, niin päätin, että pelkkiin telkkiin en koske! Tulos siis VERI0, taas.
Ensi kesänä sitten ehkä uusi yritys...
Roni: Yhtenä päivänä seikkailtiin Emännän ja hänen tuttava perheensä kanssa. Käytiin mm. biitsillä.
Roni: Ja kahvilassa! Meillekin tarjoiltiin kupillinen raikasta omenapuun juurelle.
Roni: Apua, leluuni on tarttunut terrieri!
Käytiin heinäkuussa uudestaan uimassa tällä kertaa vain Snoopyn kanssa. Nasulla oli alkanut juoksut, joten hänen kanssaan ei ehkä uimisesta olisi tullut mitään.
Ensimmäistä kertaa meillä meinasikin tulla vähän Snoopyn kanssa sanomista lelusta. Lähinnä emännissä aiheutti hämmennystä se, että minulla ei ole ollut tapana sanoa tytöille vastaan, mutta tällä kertaa en antanutkaan tytön napata tuosta vain vaivalla rantaan uimaani saalista. Pelkillä äänitehosteilla selvittiin ja erottiin ystävinä, ettei se sen vakavampaa ollut.
Roni: Sitten on mökkeilty muutaman kerran Moonan ja Ninnin kanssa. Näihin muutamaan kuvaan oikeastaan kiteytyy mökkilomamme: Minä odotan saunapolun varressa, josko joku menisi uimaan tai suppailemaan/melomaan ja Demo ja Moona painivat loputonta painimatsiaan tai nuolevat toistensa kitarisoja.
Roni: Ja Ninni nukkuu keskellä pihaa. Toisinaan hän osallistuu nuorisolaisten painiin ja välillä haukkuu minun kanssani uimaan menijöitä tai ehkä lähinnä sitä, että minä olen niin innoissani uimaan menijöistä, mutta pääasiassa hän paimentaa laumaansa kaiken hälinän keskellä nukkuen.
Roni: Sopivan lämpöinen heinäkuu on mahdollistanut lenkkeilyn lähes päivittäin.
Roni: Pari kertaa on käyty rally-tokotreeneissä. Tässä minä odottelemassa vuoroani.
Roni: Demonsteri esittelemässä meidän uutta terassilaudoitusta.
Roni: Eräänä kuumahkona päivänä Emäntä istutti viime kesänä kuolleiden omenapuiden tilalle uuden omenapuun ja päärynäpuun. Minä sen sijaan kaivon itselleni viilennysmontun likakaivon kylkeen. Paikalla tietenkin perskärpänen, jota myös pojakseni kutsutaan...
Roni: Emännän loma on kuulemma loppumassa ja loman lopettajaisiksi käytiin vielä kerran Moonan ja Ninnin luona. Kuinkas muuten. Näin sujuvasti menee lenkki meidän neljän kanssa.
Roni: Ryhmäpotrettia ei ollutkaan otettu sitten Lucy-neidin poismenon. Tässä siis nykyinen lauman koostumus. Jos Demo saisi valita, niin me olisimme aina yhdessä, mutta valitettavasti olemme vain tällainen etälauma, kun kummallakin parivaljakolla on oma kotinsa, mutta onneksi tapaamme usein.
Moona 5v, Ninni 8v, Demo 11 kk ja Roni 8v.
Roni: Kävin eräässä ulkoilmatapahtumassa kaverikoirakeikalla viime sunnuntaina. Mäyräkoiran rotuominaisuuteen kuuluu, että se on ilmoittava vahtikoira. Niinpä haukahdin lähes jokaiselle tapahtumaan saapuneelle ihmiselle. Emäntää hävetti, mutta itsepä on rotunsa valinnut.
Ihmiset suhtautuivat kuitenkin hyvin ymmärtäväisesti koiranvirkaani ja monet isot ja pienet pysähtyivät rapsuttelemaan minua haukahduksistani huolimatta.
Aah, onpa ihanaa lukea kuulumisianne. Ryhmäpotrettinne on hieno! Ajatella, Demokin lähestyy yhden vuoden ikää. Komea on kaveri, matkalla kohti upean isäpappansa habitusta. Heh, vai on Demo löytänyt sisäisen seikkailijansa. Normaalia kehitystä, ja hienosti löytää tien laumansa luokse. Keljua, että flunssa on kiusannut emäntää. Toivottavasti se on voitettu onnistuneesti. Onnea ja menestystä uudelle omena- ja päärynäpuulle!
VastaaPoistaNopeasti on kyllä mennyt Demon ensimmäinen vuosi. Ja suloinen veijari siitä on kasvanut!
PoistaFlunssa oli onneksi muutamassa päivässä ohi.
Mekin toivotaan, että nämä hedelmäpuut pärjäisivät, koska muuten alkaa puunistutuskestävyys loppua... :D
No sielä on ollunna oekee seekkaelukesä! :) Harmi vuan ku ee Demo sitä sissäestä kuhtumusta sua totteottoo. Meekäläeselle kävj poekosena vähä sama homma...paetsi etten tullunna ite ollenkaa takasi vuan isännän pitj käävvä hakemassa ja kantoo kottiin :D Siihen loppu meekäläesen kuhtumukset.
VastaaPoistaKaverikuva on oekeen onnistunna :) Kyllä on aeka männy jootuin ku juniori on jo melekeen aekunen!
Kyllä kasvaa teellä puut hyvästi ku on kaks tolokkuva kastelijata! :D
Siinäpä se meidän mäyräkoirien ja ihmisten ristiriita vähän on, jos koiraa ei ole otettu metsästyskäyttöön, niin mitenpä tässä kutsumuksiaan toteuttaa... On kai se elämä ihan kelvollista ilmankin, mutta kyllähän sellainen pieni jänisajo silloin tällöin tai pieni lempeä paini supin pesässä tekisi poikaa... ;)
PoistaOlen jo puolipaniikissa, jos koiraa joutuu omasta pihastakaan etsimään minuuttia pidempään (Lumekselle on tullut tapa piiloutua pihapusikkoon eikä tule ensimmäisestä kutsusta esiin, koska on omasta mielestään ihan lähellä), niin voin kuvitella tunteen, jos lenkillä koira katoaa useiksi minuutiksi, kymmenistä minuuteista puhumattakaan. Onneksi Demo on kuitenkin löytänyt tiensä takaisin!
VastaaPoistaKiva, että Demolla on painikaverina Moonakin, niin saa Roni myös omaa aikaa toteuttaa itseään ilman lapsukaista. :D
Kun on tällaisia metsästyskoirarotuisia koiria, niin se on aina riski päästää niitä irti... Roni ja Lucy oppivat niin hyvin kulkemaan vapaina mukana, että nyt on vähän totuttelemista tällaiseen junnuun, joka ei lähellä pysymisestä piittaa... Tuon metsäreitin ja meidän kodin välillä ei onneksi ole autotietä, joten sieltä metsää pitkin pääsee kyllä omin neuvoin kotiinkin, mutta Demo on nyt kulkenut flexissä, ettei metsästysvietti vahvistuisi.
PoistaTosin osaa se karata lapinkoirakin! Moona oli juuri tänään kylässä ja sillä on valtava riistavietti. Hetken muiden kanssa juoksenneltuaan se ottikin hatkat lähimetsään ja palasi vasta muutaman kymmenen minuutin päästä.
Olen vähän kateellinen noista metsistänne :) . Kuulostaa ainakin siltä, ettei ole vilkasliikenteisiä teitä lähellä eikä muitakaan kulkijoita kovin usein! Täällä Varsinais-Suomessa on niin tiuhaa, että jos koira lähtee omille teilleen, niin on heti sydän mykkyrällä, että jää auton alle tai sitten juoksee muiden metsässäkulkijoiden riesaksi. Niinpä täällä päin täytyy minun näiden koirien kanssa tarkkaan harkita tuo vapaus - Wiima pysyy jo lähistöllä, ja Tihkukin periaatteessa muuten, mutta kun se on niin penteleen nopea ja lähtee kyllä peuran perään (joita täällä on jokaisessa pensaassa).
VastaaPoistaWiimalle ei tullut aikanaan edes hätä, jos hävisin näkyvistä ja kävisin kahvilla välillä :D, se on niin itsevarma, että löytää minut, mutta Tihku olisi kyllä hämillään.
Nuo teidän metsät kuulostaa siksi niin ihanan turvallisilta ja rauhallisilta!
Onpa hauskaa miten Demo ja Moona ovat löytäneet toisensa. Pikkuveli ja isosisko <3. Ja Demon katse tuossa yhdessä kuvassa sulattaisi vaikka pohjoisnavan jäät (semminkin kuin niitä vielä on sielläkään jäljellä...).
Joo täällä on kilometri tai useampi suuntaansa ennen kuin on vilkkaampaa liikennettä. Toki on tuo kylänraitti, jossa kulkee kymmenkunta autoa päivässä, jos sitäkään. Ihan välitöntä autonallejäämisvaaraa ei siis ole, mutta tietysti huonolla tuurilla sekin on mahdollista. Eniten inhottaa, kun ei ole todellakaan tarkoitus, että koirat huitelevat metsässä omineen vaan kulkevat lähellä välittömästi kytkettävissä. Ronilta tämä onnistuu, mutta Demo kulkee nyt useimmiten flexissä.
PoistaMoonalle ja Demolle on muodostunut oma erityinen suhde. :)