Kuuden aikaan kävimme pikku kävelyllä ja silloin jostain kylältä kuului pientä rakettien pauketta, mutta minä olin niin hyvilläni kävelylle pääsemisestä, etten lotkauttanut korvaani mokomalle. Lucy-neiti jäkitteli vähän vastaan, mutta voi olla, että häntä karvasteli enemmän pimeässä kulkeminen kuin kaukaa kuuluvat paukahtelut. Hän on oppinut niin hyvälle varttuessaan katuvalojen alla, että yksi valon tuikku Emännän otsalla ei hänestä riitä valaisemaan tienoota riittävästi.
Lucy: Mistä sitä tietää, mitä mörköjä siellä pimeässä liikkuu! Yksikin aamu tien yli meni hirviön jäljet!
Roni: Eikun HIRVEN jäljet. Se on eri asia...
Lucy: Niin ja sitten oli monena aamuna niitä tiikerin tai puuman tai jonkun sellaisen ison kissapedon jälkiä. Ja yhtenä iltanahan me kuulimme, kun joku eläin taisteli hengestään saalistajan kynsissä pihamme lähellä!
Roni: Se oli ilves ja minä sain sellaisen käsityksen ihmisten puheista, että se oli jo kaadettu. Sitä oli jahdattu jo useampaan otteeseen, kun se pyöri muidenkin pihoissa, mutta sitten se lopulta saatiin kiinni.
No joka tapauksessa kävely oli vain lyhyt ja sitten teimme retken omaan makuuhuoneeseen. Emäntä laittoi takkaan tulet ja paistettiin makkaraa, löhöiltiin sängyssä ja katsottiin uudenvuoden ohjelmia telkkarista. Hyvin vaihtui vuosi niinkin.
Alkuvuosi ollaan nyt elelty samalla kaavalla: aamupäiväkävely, pihan kolaaminen, jotain ihmisten puuhailuja ja pienet iltatreenit. Jostain syystä täällä maalla sataa lunta joka päivä! Emäntä kuvitteli, että nykyisin omakotitaloeläjä pääsisi helpolla, kun ilmastonmuutos on tehnyt selvää lumitalvista, mutta on kohtalon ivaa, että juuri tästä talvesta näyttää tulevan vaihteeksi luminen talvi.
Nose workia ollaan otettu melkein joka ilta muutaman haistelun verran. Siitä nyt ei ole vielä suurta kerrottavaa. Sitten Emäntä katsoi nettivideoita otsikolla "Nuoren noutajan kouluttaminen" ja koska vanhat mäyräkoirat ovat ilmeisesti yhtä kuin nuoret noutajat, niin olemme tehneet noutajille tarkoitettuja noutoharjoituksia. Emäntä ajatteli, että koska vesiriistassakin tarvitsee ohjata koiraa oikeaan suuntaan, niin hän voisi yhtä hyvin käyttää noutajien harjoituksia. Täytyy sanoa, että ihan hyviä harjoituksia heillä on käytössään. Koska Lucy on meistä ilmeisesti lahjakkaampi nuori noutaja, niin hän sai harjoitella suuntia jo oikeilla linnuilla. (Ei sentään lintulaudan linnuilla vaan ihan pakastimessa säilytetyillä metsästetyillä linnuilla...) Minun oli tyytyminen pelkkiin dummyihin. Tai sain minäkin vähän noutaa lintua, mutta sen palauttaminen ihmiselle on minusta edelleen vähän vastenmielistä, niin harjoittelen edelleen vain palautusta lyhyellä matkalla. (Muistaakseni minä olin kylläkin meistä se joka tuli kesällä käyttövalioksi vesiriistasta, mutta saatan minä muistaa väärinkin...)
Lucy: Pöhkö. Ei se, että valioituu jostakin, tarkoita, että olisi vielä täydellinen siinä lajissa! On vain tarpeeksi hyvä, että on pystynyt onnistumaan riitävän monesti, mutta täydellisyys voi olla siinä vaiheessa vielä kaukana.
