sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Lumisia leikkejä

Koirakoulu jatkui tänään. Tai se toinen, lähellä oleva koirakoulu alkoi myös tällä viikolla, mutta tämä oli se, jonne ajetaan autolla. Vihdoinkin jotain äksöniä tähän pakkasen hyytämään tammikuuhun! Arvasin heti, että jotain hauskaa tapahtuu, kun Parempi Mestari otti vain minut mukaansa. 

Jouduin esiintymään Lucy-neidin pinkissä takissa, kun minun takkini oli jäänyt jälkitoimitukseen. Lieköhän edes ehtii täksi talveksi... No minun miehisyyteni ei yhdestä pinkistä takista saa kolaustakaan.
Aluksi en ihan ehkä muistanut, että tuttujahan tässä ollaan ja haukuin vähän. Ihmisille ja koirille. Paikalle tuli myös muutamia mäyräkoirarouvia ja Paremman Mestarin mieltä huojensi hiukan havainto, että myös nämä rouvat pistelivät menemään vouvotuksen jos toisenkin. 
    Koulussa kierrettiin taas ympyrää, pujoteltiin toisten koirien välistä ja ohitettiin toisia. Pöppyrälunta oli kentällä jonkin verran, joten seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa tällä kertaa. Paremmalla Mestarilla oli pipokin silmillä aina, kun hän palkitsi minua, joten vähän sinne päin kouhotettiin näin joululoman jäljiltä. Ohitukset tosin menivät jo ihan hyvin, kun aloin olla sen verran kylmissäni, etten jaksanut kauheasti toisista enää kiinnostua. Niin ja jos vähän voi kehaista, niin luokse tulo on minulla aika vahva. Parempi Mestari meni jonkin seinämän taakse piiloon ja kun pääsin kouluohjaajan käsistä, niin ryntäsin suoraan hänen syliinsä.


Kylmä karisi hyvin nopeasti, kun päästiin jäälle temmeltämään koulun jälkeen. Leikkimisestä ei ihan voi puhua, kun pelkkä eteenpäin hyppely kävi aika kovasta työstä, koska kuten voitte huomata, hanki oli minun näkökulmastani melko syvä.

Höh... Se kiva pörröinen tyttö ei jäänyt kuviin ollenkaan. Laitteesta loppui virta tämän kuvan jälkeen, joten jäällä kuvailu jäi lyhyeksi. Tässä kuitenkin minä ja kaksi bordercollie-poikaa.

Niin ja ettei nyt jää epäselväksi, niin tämä uusi kaunis takki on siis oikeasti MINUN.



Minäkin jouduin jo iltaruuan jälkeen myöntymään, että ehkä Emäntä ja Cesar Millan ovat sittenkin oikeassa: jopa niinkin herkkäsieluinen mäyräkoira kuin minä tarvitsee kuitenkin liikuntaa pakkasesta huolimatta. Kolmen päivän sisällä makailun jälkeen lähdin mielelläni pienelle iltakävelylle, vaikka pakkasta olikin -23 astetta. Ehkä tassutkin olivat vähän tottuneet kylmään, koska aristelin vain kerran toista takajalkaa. Loppumatkasta laitettiin Mustan alamaisen kanssa jopa vähän leikiksi.

8 kommenttia:

  1. Mukavata äksönijä sulla :) Kyllä tarvihtoo pakkasellae liikuntata. Vuanku ee tarkene pihalla. -30 olj äskön ja justiisa pikaseen tarkenj jalakoo nostoo. Tuvassa ee paljoo oo tilloo sitä liikuntata harrastoo. Mitä nyt nuita sikoja vähä viskellä ja pikkupallon kansa pyörähtee :)Makkaeluks männöö enimmälti.Tuommoset koerakoolut on mukavija ku sielon nuita kaverijahhii.Tiäläpäen ee niitä taejja olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirakavereita on aina kiva nähdä. Yleensä tullaan kaikkien kanssa hyvin juttuun.
      Kylläpä teillä on siellä kylmä! Eikö tuossa säässä jo pissakin jäädy kaarelle sitä mukaa, kun ulos tulee? Täällä sentään vain -25 astetta. Emäntää tosin huolettaa vähän mennä ulos meidän kanssa, kun kylällä on nähty kai ilves. Mutta jospa tuo ei kuitenkaan koiraa veisi hihnan päästä... Olisi se noloa joutua kissan saaliiksi.

      Poista
  2. Hianostihan toi takki istuu, kumapsellakin, mut kyl se tosiaan on kauniimpi Lucy-neidin päällä, ku siin ikäänku kaks kaunista kohtaa. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos pojat! Minähän aivan punastun... eikun minähän olenkin ollut punainen aina.. (ainakin rekkarin mukaan..)

      Poista
  3. Kyllä pinkki on the Väri! Nätti takki, sopii yht hyvi Lucylle ku Ronilleki. Sulla, Roni on hauskaa ollut, kun oot päässy vähän kouluttamaan tuota Parempaa Mestariasi. Eipä osannu Mestari piiloutua hyvin, sää olit parempi, kun heti löysit sen. Lunta näkyy siellä teillä pain olevan vähän enempi kun meillä, mun ei sentään tarvi kahlata noin syvällä lumessa. Toivottelen teille lämpimämpiä kelejä! -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota piiloleikkiä leikitään välillä lenkilläkin. Hetkeksi kääntää katseensa, niin Parempi Mestari saattaa kyykistyä jonkun mättään taakse. Sitten on kiireellä juostava takaisin etsimään, mihin se raukka on taas joutunut. Joka kerta on kuitenkin löytynyt!

      Poista
  4. Vai käyt sinä Roni koirakoulua? Mä tulin tähän talouteen sen verran isona poikana, että mun koulutus on kyllä jäänyt ihan puoli tiehen. Kasvatuspaikassani olin emän kanssa tarhassa, joten leikkiä en osaa ja nartuista en juurikaan välitä.
    Kaunis takki sinulla Lucy. Onneksi pystyit lainaamaan sitä Ronille koirakoulun ajaksi.
    Kyllä siellä oli näin meidän matalien koirien näkökulmasta ihan kunnolla lunta. Mutta on se niin mukavaa! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Emäntä toivoo, että voisin vielä oppia koirien tavoille. Olisi muka hienoa ohittaa toiset koirat hihnassa kiskomatta. Voihan sitä yrittää. Seuraan, jos huvittaa. Ja palkka on tarpeeksi hyvä. ;)

      Poista