perjantai 4. marraskuuta 2016

Perjantaipuistoilua

Kaikilla meillähän on omat hupsut tapamme, jotka ovat saattaneet seurata meitä pentuajoista asti. Minun hupsutukseni on Emännän lapasten kuljettaminen ja puisteleminen. Yhä vieläkin se saa minut innostumaan, jos onnistun lapasen itselleni varastamaan.



Melko hämärää hyssyä alkaa jo olla iltapäivisin, kun Emäntä pääsee töistä ja käydään lähes jokapäiväisellä koirapuistoulkoilullamme.


Minä en tuohon Lucy-neidin lapashupatukseen ole oikein lähtenyt mukaan. Minä luotan edelleen pallon raadon viehätysvoimaan.


Hetken aikaa tänään luultiin, että joulupukki on eksynyt meille etuajassa. Se olikin kuitenkin Mestari, joka saapui kotiin lahjasäkin kanssa.

Minähän kävin joku aika sitten auttamassa metsästäjiä sen kolarikauriin etsimisessä (Erilainen iltalenkki). Palkka siitä saapui tänään: säkillinen hirvenluita! Nyt on herkkuja vähäksi aikaa. Että kiitosta vaan!

10 kommenttia:

  1. Lucy-neiti saisi minusa oitis kaverin lapasen puistelussa! Minä kähvellän aina lapasen tai sukan hyllyltä tai suihkuhuoneen patterin päältä ja ravaan miljoonaa ympäri kämppää saaliin kanssa. Pallonraadot taas silppuan aivan pieniksi palasiksi ennätysajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä vasta olisikin hauskaa yhdessä viipottaa lapaset suussa! :D

      Poista
  2. Siinä saa lapanen kyytiä ja toista harmittaa kun ei ymmärrä mikä siinä on niin hauskaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa joudun aina luopumaan lapasesta, kun alkaa näyttää, että siihen tulee pian reikä. ;)

      Poista
  3. Wau, säkillinen hirvenluista, niistä riittää maukasta järsittävää koko ens vuadeksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tällä tahdilla ainakin! Sitähän luulisi, että kun kyseessä on meidän säkki, niin me saataisiin itse käydä säkillä silloin, kun mieli tekee pientä purtavaa, mutta ei! Yhdet vaivaiset luut ollaan saatu koko viikonloppuna!

      Poista
  4. Hauskaa tuo Lucyn lapasen kanssa leikkiminen. Olette muuten saaneet mahtavan kiitoksen siitä metsästäjien auttamisesta. Tähän aikaan kannattaa muutenkin metsästyseuroilta kysellä luita. Niitä on lahtivajoilla pilvin pimein ja menevät ihan hukkaan ellei joku niitä halua. Ne on niin herkkuja! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti olivat metsästäjät meitä muistaneet! Ja niinhän sitä sanotaan, että toisen roska voi olla toisen aarre. :)

      Poista
  5. Mullon sama harrastus vuan villasukkiin kansa. Että on mukavata juosta kahakkätteen huushollissa sukka suussa ja puistella sitä vielä kunnolla :) Ja sama homma löttöspalloen (= pallorruato) kansa.
    Jopa on teellä ollunna joolu etukätteen. Säkillinen luita! Jospa nuo Mestarit heltys ja antas niitä enämpihhii ku yhet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain olekin hauskaa saada välillä kunnon juoksuhepulit! Varsinkin, jos suussa on jotain vähän kiellettyä, niin aina parempi. ;) Ehkäpä saadaan aina välillä uudetkin luut. Tuskinpa nuo Mestaritkaan niitä iltojensa ratoksi rupeavat nakertamaan...

      Poista