lauantai 3. joulukuuta 2016

Lauantaina Emännän kanssa radalla

Tällä kertaa tämä oli päivän agenda:


Vaihteeksi siis taas virallisempaa rally-tokoa. Ajokeli oli kamala ja Emäntä manasi koko menomatkan, että kaikkeen hullutukseen sitä pitää itsensä mukaan työntääkin. Perillä oltiin kuitenkin yhtenä kappaleena ja hyvissä ajoin, kun oltiin varattu kunnolla aikaa matkaan.


Hallin pihalla ehdittiin vähän katsella paikkoja ja nuuskutella meininkiä. Lunta oli melkoisesti. Onneksi rata oli valoisassa, tilavassa hallissa. Hanki-toko ei ole oikein mäykyn laji.
    Kuten yleensäkin koiraharrastuksissa, myös rally-tokossa tylsintä on pitkät odotusajat. Tällä kertaa odoteltiin takit päällä kylmässä autossa. Ei ollut hääviä, vaikka kyllä se toki kuumassa autossa odottamisen aina voittaa. Meillä oli viltit mukana, joista myllättiin penkeille pesät ja sitten vain torkuttiin.
    Tuttuun tapaan minä pääsin suorittamaan ensin. Sain hallissa vähän nakkeja, ja harjoiteltiin muutama liike. Koska aamuruokani oli ollut n. 10 koiranruokanappulaa, niin huomiotani ei ollut vaikea pitää nakkeihin kiinnitettynä. Lähtöviivalla Emäntä otti vielä nakkipussista herkun, muttei antanutkaan sitä minulle. Seurasin koko radan tiiviisti häntä, myös katseellani. Yleensä Emäntä antaa nakkipalan viimeistään puolivälissä rataa, mutta nyt me vain jatkoimme ja jatkoimme ja minä ravasin vierellä, istuin, makasin, käännyin (yksi ympyrä tehtiin uudestaan, kun Emännästä näytti, että peppuni käväisi maassa, vaikka ei olisi pitänyt. Minun peppuni on vain sen verran matalalla, että varmuudella sitä ei voi tietää, istuinko vai en. Vain minä ja tuomari tiedetään se ja kumpikaan ei kerro!) ja kun lopulta päästiin maaliin kävi ilmi, ettei Emännällä mitään nakkia ollutkaan kädessä! Minua oli höynäytetty! Kehänauhan ulkopuolella sain sitten kuitenkin kourallisen nakkipaloja, joten tämä huijaus oli helppo antaa anteeksi.
    Minä sain ensimmäisen hyväksytyn tulokseni rally-tokosta alokasluokassa ja pisteitä 94/100! Emäntä oli ikionnellinen, kun kaikki sujui kerrankin siten kuin harjoituksissakin.

Minä olin jälleen luokan viimeinen koira. Varmaan halusivat säästää parhaan viimeiseksi. Vaikken pisteissä lopulta paras ollutkaan, niin henkinen voitto oli minun! Minä pidin Emännän jännityksessä kirjaimellisesti lähtöruutuun asti. Minua ei näet kiinnostanut hallin pihalla ja hallissa mikään muu kuin kaiken ympärillä olevan haistelu ja tarkkailu. Emäntä yritti harjoitella muutaman liikkeen kanssani ensin nakilla ja sitten vielä frisbeellä, mutta minua ei kiinnostanut. Ennen lähtökyltille menoa kiemurtelimme muutaman lenkuran, että pääsisimme yhtä aikaa lähtöruutuun. Pisteitä alkaa nimittäin tippua siitä lähtien, jos koira heilahtaa lähtökyltin ohi ilman lähtölupaa. 
    Kun vihdoin nakotimme vierekkäin lähtölupaa odottamassa, Emäntä ajatteli, että päivä on jo ollut menestys, koska Lucy-neiti on saanut tuloksen, joten ei kannata stressata minun höntyilystäni. Mutta kun Emäntä hihkaisi minut ensimmäisen kerran seuraamaan, unohtuikin mielestäni lähes kaikki muu ympäröivä ja mieleni täytti kiihtyvä odotus frisbeeleikistä radan päässä. Seurasin Emäntää reippaasti, istuin paikallani ja menin maahan, kun käskettiin ja käännyin sinne minne Emäntäkin, kun sen aika oli. Ohjeet sain tällä kertaa varmuuden vuoksi reippaalla äänellä, ettei vain yksikään käsky tai kehu jäisi kuulematta, eivätkä ne varmasti jääneet kuulematta keneltäkään yleisössäkään.
    Radan lopuksi sain frisbeeni, joka ensin ilahdutti minua, mutta unohtui sitten äkkiä, kun ympärillä oli paljon muita koiria. Tässä vaiheessa sillä ei enää ollut kuitenkaan väliä. Olin jo saanut radan suoritettua ja ansainnut 96 pistettä! Vain neljä kertaa olin unohtunut yhden pisteen verran omiin ajatuksiini.

Kuten siis huomaatte, niin mäyräkoiran kanssa voi kuin voikin harrastaa rally-tokoa ja saada jopa silloin tällöin tuloksiakin! M.O.T.

Kotona saatiin juhlan kunniaksi ruoka nakkipaloilla höystettynä.


Ruuan jälkeen käytiin (no ensin tietenkin ulkona, mutta sen jälkeen) saunassa, koska mikäpä olisi ihanampaa pitkän päivän jälkeen kuin ottaa kunnon löylyt! Olihan rankkaa värjötellä koko päivä kylmässä autossa ja totella radalla yli minuutin ilman nakin nakkia.



 Saunan jälkeen me saatiin possunsaparot ja Mestarit söivät kakkua. Että ei lopulta yhtään hassumpi päivä!

Näin tärkeää merkkipaalua on hyvä juhlia kakun kera! 

12 kommenttia:

  1. Onnea menestyksestä ! Siinä on jo asennettakin kun matkaa halki hankien ja nietosten kohti kisapaikkaa.
    Herkut on kyllä ansaittuja ja saunakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä haluaa kuulemma varoittaa kaikkia hurahtamasta koiraharrastuksiin. Niiden myötä tulee tehtyä kaikkea pöhköä, kuten juuri ajettua autolla kamalissa ajokeleissä, koska on vain päästävä harrastamaan.
      Kiitos onnitteluista! On ollut hyvä mieli vielä tänäänkin. :)

      Poista
  2. Hienoo kuomat! Onnittelut tiältä! Äet sano että ku meekäläestä kahtoo ni kuulostaa iha uskomattomalta semmonen asija ku tottelova määkky :D
    Hienot tulokset ja kommee kuakku, on teellä sielä ilompäevä ollunna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei meidänkään Emäntä olisi ihan vähällä tätä onnistumista uskonut ja siitä riemusta osti oikein kakunkin. Hän meinaa, ettei sillä vielä paisumaan pääse, vaikka kaikkia meidän tottelevaisuustuloksia kakulla juhlistaisikin. Kuulostaa meistä hiukan epäluottamuslauseelta... ;)

      Poista
  3. Isosti onnea to-del-la upeista tuloksista, kamut. Olette ihan spesiaaleja kumpikin.
    Pitkäkarvaiset mäykyt taitavat olla ihan eri rotu kuin karkeakarvaiset minit, jotka ovat tosi jääräpäisiä omien polkujensa kulkijoita. Meillä karkkareilla on erityisen valikoiva kuulo. Kuullaan vain meitä kiinnostavat jutut, ja seulotaan pois kaikki vähänkään käskyiltä haiskahtavat jutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä esittelee meidät pitkäkarvaiset usein mäyräkoirien puudeliversiona, mutta mitään todellista vertailupohjaa meillä ei ole vähäisten karkkarikokemusten vuoksi. On kuultu, että karkkarit olisivat kovempia petoja mitä metsästykseen tulee, että ehkä teillä on sitten hieman vahvemmat omat mielipiteet. :)

      Poista
  4. Tuo toko on varmasti mukava laji. Ja onnittelut hyvistä tuloksista. Ette turhaan ajaneet sinne huonossa kelissä. Mutta me keokätköillään, kuten varmaan tiedättekin. Ja se vie kans aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rally-toko on kiva laji ja osoittautunut meille sopivaksi. Pääasiahan on, että jokainen koira (ja ihminen...) löytää omantuntuista tekemistä. :)

      Poista
  5. Wow, onneksi olkoon! Kyllä on kakku ja herkut ansaittu tuolla menolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Seuraavia kokeita katsellessa... ;)

      Poista
  6. Onneks olkoon, koko teijän laumalle! Joo. Upeet suaritukset ja pakko tunnustaa, että meiltähän tommonen ei onnistu, vaik äippä kovin joskus yrittikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taitaapa se olla vähän päivästä kiinni meilläkin, mutta nyt sattui hyvä päivä. Ja oli ehkä aikakin, kun Emäntähän olisi muuten pian lannistunut ja luovuttanut. ;)

      Poista