sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kovia aikoja

 Ollaan jouduttu elämään vähän kovia aikoja tänä viikonloppuna. Mestari lähti reissuun ja Parempi Mestari, tuo elämämme loimilanka, sairastui vatsatautiin. 
Ensimmäisenä yönä minä hyppäsin hänen mukaansa joka kerta, kun hän kiirehti halaamaan posliinia ja istuin vieressä myötätuntoisena aivan kuin hänkin katsoo vierestä myötätuntoisesti, etten minä oksenna matoille. Siinä oli melkoinen homma olla hoitajana koko yö. Lucy-neitiä ei näissä hoitokuvioissa kyllä näkynyt.

Mitäää.. Taasko sinä yrität mustamaalata minua ja tehdä minusta epäempaattisen hirviön! Minä pidin sänkyä lämpimänä sillä aikaa, kun Parempi Mestari voi pahoin! Ei ole kuule helppo homma sekään lämmittää koko suuri parisänky yksin, kun on vain pieni mäyräkoira. Sain siinä ihan jonkun kerran myllätä peittokasan alla.

Jossain vaiheessa alkoi vähän tuntua, että tavallisesta iltapissa-ajasta on jo lipsuttu melkoisesti ja se herätti vähän levottomuutta. Onneksi Parempi Mestari kykeni kuitenkin jo kolmen aikaan yöllä viemään meidät ulos, ettei ihan aamuun asti tarvinnut kärvistellä. Ja Lucy-neiti keräsi tietysti pisteet kotiin, kun hänet piti sitten jo tunnin päästä käyttää ulkona UUDESTAAN. Todella kohteliasta ihmistä kohtaan, joka on aivan pyörtymäisillään sairaudestaan.

No anteeksi vain, herra Erinomainen, mutta minunkin vatsani tuli kipeäksi! Kyllä minä vielä sentään mieluummin ulos teen tarpeeni kuin kynnysmatolle!

Aamun aikana minä huolehdin sitten Paremman Mestarin nesteytyksestä ja herätin hänet sopivasti puolen tunnin tai tunnin välein juomaan. Kun päivä koitti, niin ajattelin, että tästähän selvittiin ja elämä voi jatkua, mutta mitä vielä! Parempi Mestari nukahteli tuon tuostakin ja sain tosissani tökkiä häntä kuonolla ylös sängystä, että ylipäätään päästiin päiväulkoilulle, iltaruokaulkoilulle, iltapissalle ja niin edelleen. Ja ulkoilut olivat onnettoman lyhyitä vielä eilenkin.

Niin tässä vaiheessa minun rauhallinen kyljen kääntämiseni sängyssä alkaakin näyttäytyä jo melko empaattisena toimintana...
Nyt sunnuntaina tauti alkaa näyttää jo taittuneen. Olemmehan tarjonneet parasta lääkettämme eli tinkimätöntä mäyräkoiran läheisyyttä! Jopa niin tinkimätöntä, että Parempi Mestari on yrittänyt välillä työntää meitä kauemmas itsestään, että saisi paremmin vaihdettua asentoa...

Välillä sentään käytiin koirapuistossa, koska siellä Parempi Mestari saattoi istua penkillä samalla kun me juoksenneltiin irrallaan.


Tässä tämä frisbee! Heitä jo!

Voi onneton, miten sinä olet sen kaulasi ympärille sotkenut... Annapa minä otan sen pois...

Viime aikoina Lucy-neiti on taas kunnostautunut lelujen rosvoamisessa.



Kyllä niin kismittää, kun lelu on jumissa toisen suussa! Eikä hän edes leiki niillä oikein! Kunhan vain kiusallaan kuljettelee. Onneksi hänellä on kuitenkin suurimmaksi osaksi aikaa omia kiireitään, joten minä saan pääasiassa pitää lelut ominani.


10 kommenttia:

  1. Párek ja Palvelijatar12. maaliskuuta 2017 klo 16.16

    Voi kurjuus minkä pukkas Paremmalle Mestarille. Toivottavasti olo on nyt hyvä ja voimat tulleet takaisin. Ainakin toimitte tosi hienosti hoitajina Lucy ja Roni. Ei mitään huomauttamista.
    Hienot videot teistä! Erittäin mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvät voinnit kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näyttäisivät voimat palanneet. Käytiin lenkillä ja pulla maistuu taas. Hyviä vointeja teillekin! :)

      Poista
  2. Kyllä on tuoreessa muistissa tuommonen taati! Sae siinä pyörijä määräkoera tolokusti hoetohommassa. Kaks päevee mänj muatessa sejjäläkeen ku otti voemille.
    Ompa hyvä että Parempi Mestarj on ruvenna jo koppeotummaan taavvista. Vuan niihhän minnoon aena sanonna että jos ee määräkoera tahi kaks kuppeessaan immeenen parane ni taati on kuolemaks :)
    Mukavata ja terveempätä tulovata viikkoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin on ollut tätä kurjuutta... No onneksi alkaa helpottaa jo täälläkin. Eikä ihan heti tarvitsisi uudestaan tulla...
      Mukavaa alkavaa viikkoa teillekin! :)

      Poista
  3. Siis teillä on ollut aivan hirmeesti hommaa. Vuoteen lämmittäminen ja nesteytyksestä huolehtiminen. Ja sitte ite on pitänyt pidätellä pissaa... Onneksi normi tilanteessa teilläkin on kaksi ulkoiluttajaa. Ja se, että Parempi Mestari toipui noinkin nopeaa, on varmasti teidän ansiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonoa tuuria, että Mestarille juuri silloin sattui reissu. Toisaalta, jos olisi ollut kotona, niin olisiko tuokaan terveenä säilynyt? Sitten olisi saatu hoivata kahta potilasta ja olisi jo ollut tassut täynnä hommia!
      Kyllä mekin tätä aika pitkälti omana ansionamme pidämme, että terveys on näinkin nopeasti palannut Parempaan Mestariin. ;)

      Poista
  4. huh rankan tuntuinen vatsatauti, onneksi olitte paikan päällä antamassa ensi-apua (ainakin välillä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka oli ja kuka ei... ;) No siitäkin selvittiin! :)

      Poista
  5. Tota sukkelanvattantautia on ny liikkeellä. Harmittava sairaus, joo. Me herkistyttiin kuunteleen teijän sanailua ja vastattiin joka haukahdukseen tulpana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paljon sitä on kyllä ollut liikkeellä! Perusterveet nyt selviävät parissa päivässä, mutta sääliksi käy jo ennalta heikompia. :(
      Mekin aina kuunnellaan, jos kavereilla on videoilla asiaa. Joskus kommentoidaankin. :)

      Poista