keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kauhun ja ilon hetket

Maanantai-iltana elettiin kauhun ja epätoivon hetkiä. Iltalenkiltä kotiin palatessa riehaannuttiin hiukan Mustan alamaisen kanssa painimaan (kuten usein kotipihaan palatessa) ja Emäntä päästi hihnoista vain irti, että voimme vähän myllätä (kuten usein ennenkin). Liekö hihna sitten kiertynyt huonosti vai ryntäsikö Musta alamainen vain kimppuuni liian kovalla vauhdilla, mutta yhtäkkiä tunsin valtavaa kipua, päästin kimakan ulahduksen ja jäin nurmikolle istumaan vasen etutassu sivulle sojottaen. Emäntä kyykistyi kauhuissaan viereeni ja minä kiipesin hädissäni hänen syliinsä: "Ota tämä kipu pois! Miksi minuun koskee?" Kun Emäntä kosketti jalkaani, kiljahdin taas. Hän kantoi minut vakavana sisälle ja laski varovasti eteisenmatolle. Jäin paikalleni istumaan jalka edelleen sivulle sojottaen selvästi tuskaisena. Hän soitti päivystävälle eläinlääkärille. Tai saman tien parille, kun ensimmäinen ei vastannut heti.

Siinä vaiheessa, kun eläinlääkäriin vihdoin saatiin yhteys, pystyi jalkaani jo kääntelemään ja puristelemaan ilman, että olisin ulahdellut. Koska päivystävä eläinlääkäri oli 100 kilometrin päässä, päätettiin tilannetta seurailla yön yli. Emäntä nosti minut kyljelleen koiranpetiini. Yön aikana Emäntä heräili parin tunnin välein ja tarkisti tilani. Olin jo vaihdellut asentoa pitkin yötä itse, vaikka illalla jalka ei tuntunut pitävän ollenkaan.

Aamulla kipaisin makuuhuoneesta keittiöön, kun kuulin ruuan kilahtavan kuppiin. Ontuen, mutta omin jaloin kuitenkin. Emäntä soitti vielä kolmannelle eli omalle eläinlääkärillemme, mutta hän oli hukkumaisillaan töihinsä jonkin edellispäiväisen hätätapauksen vuoksi, eikä ehtinyt ottaa meitä vastaan. Koska Mestarikaan ei ehtinyt lähteä kuljettamaan minua kauemmas, päätettiin katsella tilanteen edistymistä. Oma lääkäri oli sanonut, että useimmiten murtuvat varpaanluut, jos jotain murtuu, mutta niissä minulla ei ollut vikaa. Hän sanoi myös niskan liikkeen ratkaisevan, voiko vika olla niskanikamissa, mikä olisi toinen vakavampi vaihtoehto. Pääni pyöri normaalisti herkkupalan perässä.

Iltaan mennessä ontuminen oli vähentynyt. Emäntä kantoi minut rappusissa ja pääsin vain hädin tuskin pihalle töppöstelemään, mutta olin jo oma kujeileva itseni ja pompahtelin heinikossa ilokseni.

Tänään ontuminen on muisto vain ja pääsin jo pienelle kävelylle. Taidettiin selvitä pelkällä säikähdyksellä ja kyseessä oli varmaankin venähdys. Hihnoissa ei ainakaan enää leikitä, enkä ehkä Mustan alamaisen kanssa oikein muutenkaan. Hän on niin valtavan vahva innostuessaan, eikä oikein varo minua, kun on pennusta asti tottunut painimaan kanssani täysillä.


Musta alamainen oli bongannut Emännän kanssa lenkillä kevään ensimmäisen leskenlehden!

Kirjoita sinne siitä sunnuntaista myös!

Kirjoita itse. En minä ollut siellä paikalla.

Minä ja ihana bernityttönen Hilla. Minä palvoin jokaista laattaakin, jolla hän oli istunut!
Minä kävin siis mätsäreissä tanskandoggi-kaverini Diezelin kanssa. Diezel on 8 kk.

Diezel
Ja sijoituin ensimmäistä kertaa punaisten kehässä! Olin pienten aikuisten punaisten 3. Myös Diezel sijoittui ensimmäistä kertaa punaisissa. Hän oli myöskin 3. punaisen saaneissa pennuissa!


 Minä ymmärsin, että Emäntä sanoi, että pieniä aikuisia oli vain 9 eli 4 sinisen saanutta ja 5 punaisen saanutta, joten kaikki palkittiin. Se viideskin sai lohdutuspalkinnon...

Mitä sinä yrität vihjailla, Lucy-neiti?

Ettei tuo nyt kovin kummoinen saavutus ole...

Pöh. Olet vain kateellinen! Emäntä voitti tuolta myös arpajaisissa uimalahjakortin koirauimalaan, että sinä pääset varmasti Lucy-neiti uimaan minun ja Diezelin kanssa!

Jaa... Menkää te vain äijäporukalla. Teillä on varmasti paljon hauskempaa uimassa ilman minua!

14 kommenttia:

  1. Ai gaumeeta, mitä tapahtu! Onneks sun tassus toimii taas, Lucy-neiti. Juu, ja hianosti näytelty, Roni-kuoma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan! Emäntä pelästyi eniten sitä, että selkä meni rikki taas, mutta ei sentään tällä kertaa.
      Ja kiitos kamut! Sopivan pienissä näytelmissä on ihan ok näytellä. :)

      Poista
  2. Kylläpäs jännitti lukiessa että miten se jalan vointi etenee, onneksi toipui ja kaikki taas hyvin.
    Tekevälle sattuu, oikein Hyvää Pääsiäistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitti täälläkin seurata, kuinka tilanne etenee. Juuri aamulla Emäntä laittoi ensimmäisen mejä-koeilmoittautumisen Lucylle kesän sairasloman jälkeen, niin kyllä harmittaisi, jos se peruuntuisi nyt jalkavaivan takia! Tosin mitä vain voi tapahtua, että vasta koeaamuna sen näkee, voiko Lucy vielä jäljestää...
      Mukavaa pääsiäistä teillekin! :)

      Poista
  3. Párek ja Palvelijatar14. huhtikuuta 2017 klo 5.31

    Olipas kelju tapahtuma, mutta onneksi tilanne näyttää paremmalta.Kyllä me pelästyttiin!
    Onnea Ronille hienosta suorituksesta. Erittäin hienoa pääsiäisen aikaa teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli onneksi ohimenevä vaiva! Täällä on taas paineltu täysillä eteenpäin! :)

      Poista
  4. Onneksi selvisit Lucy-neiti säikähdyksellä. Minäkin täällä jo pelästyin, kun luin tätä tekstiä. Onnittelut Ronille hienosta suorituksesta. Hyvää pääsiäistä kaikille! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin säikähdettiin kaikki! Mutta nyt se on muisto vain. Tai ehkä muisto Emännälle. Minulle ei enää sitäkään... Hyvää pääsiäisen loppua teillekin! :)

      Poista
  5. No huh, onneks piäsit melekeen pelekällä säekääksellä tuosta käpsäkippeestä, Lucy-neeti. Kyllä ne säekäättää tuommoset. Toevottavasti seon jo ohi eekä mittää vaevoo jiännä.
    Ja sulle Roni onnittelut hienosta näätelmä mänestyksestä! Oekeen hyvvee Piäsijjäestä teelle kaekille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pääsiäisen loppuja teillekin! Täällä on tassut käyneet taas entiseen malliin eli täysillä eteenpäin. Jos on kuivaa. ;)

      Poista
  6. Huh, täälläkin säikähdettiin, mutta onneks tassu vaikuttaisi taas olevan kunnossa - kai? Musta alamainen, muista varoa vastedes punaista ylemmäistä, jookos-kookos? Onnittelut Ronille kuitenkin punaisesta ruusukkeesta, ja psst. vie vaan Lucy-neiti uimaan - se kuulemma tekee hyvää selälle. -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu jalka on kunnossa ja meno entisellään. Ollaan sitten kuitenkin jopa leikitty yhdessä, joskaan ei enää hihnoissa. Ei Emäntä henno kieltää leikkimistä, kun se on niin hauskaa yhdessä. :)
      Kiitos onnitteluista ja terkkuja sinne teillekin! Kiva kuulla sinusta välillä. :)

      Poista
  7. Voi ei teidän kanssanne. Tätäkin postausta sai lukea sydän syrjällään ja välillä hekotellen. Mäyräkoirien kanssa ei tylsää päivää ole omistajilla eikä kanssaseuraajilla. Pysykää kuosissa, pyydämme tassut ja kädet ristissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisesta mukavasta yhteisestä hetkestä pitäisi osata nauttia, kun niin pienessä hetkessä kaikki voi muuttua. Tämä tapaus oli taas muistutus siitä, vaikka onneksi nyt selvittiinkin säikähdyksellä. Jalat on taas kunnossa. Tänään viimeeksi lenkillä testattiin. ;)

      Poista