torstai 1. kesäkuuta 2017

Vanhemman oikeudella


Emäntä oli tavattoman huomaavainen, kun hankki minulle ei vain yhtä vaan KAKSI sorsapehmolelua! Minä niin pidän tuollaisista pienistä vinkuvista leluista! Kun olen leikkinyt niillä kyllikseni, jään mielelläni niiden viereen lepäämään ja vahtimaan, ettei kukaan (lue: Musta alamainen!!!) pääse koskemaan niihin.

Minä jäin jotenkin sellaiseen käsitykseen, että ehkä mahdollisesti kuitenkin TOINEN niistä olisi ollut minulle tarkoitettu.

Mitä?!

Tai että kun sinulla ei kuitenkaan ole KAHTA suuta, niin sillä aikaa, kun vingutat TOISTA, niin minä ehkä voisin leikkiä TOISELLA. 

Älytön idea... En usko, että Emäntä olisi tarkoittanut sitä niin.

Ai yhtä älytön kuin sekin idea, että minä voisin syödä joskus puruluuta rauhassa?


Kuten jotkut koirien elekieltä ymmärtävät saattavat huomata, niin olen tässä ajautunut ehkä hieman kiusalliseen tilanteeseen. Tuo Lucyn suussa oleva luu oli nimittäin minun suussani noin kaksi sekuntia ennen tätä videota. Ei riittänyt, että hän riisti sen suustani, vaan hänen piti jäädä vielä syömäänkin sitä samalle kohdalle minun jalkojeni päälle.


No Emännän suosiollisella avustuksella Lucy-neiti saatiin siirtymään eteisen puolelle ja minä sain jatkaa luun syömistä itsekseni.

Koirajuna
Eilen oli koirapuistossa vilkasta (meidän kylämme mittapuulla huom.!). Tavattiin pitkästä aikaa Doris. Sen verran pitkästä aikaa, että meillä meinasi mennä vähän sanomiseksi. Tai Doris sen minun mielestäni aloitti. Minä olin ihan rauhallisesti. Tai Emäntä vähän ennakoivasti käski minunkin olla kunnolla. Ja oltiinhan me sitten, kun päällimmäiset oli mielestä purettu.


Sitten siellä pyörähti Kasperkin pikaisesti ja lopulta tuli vielä joku kääpiövillakoira ohikulkumatkallaan. Kääpiövillakoira oli vielä pentu ja säikähti meidän riemukasta tervetulotoivotustamme siinä määrin, että tutustui koirapuistoelämään isäntänsä sylistä penkiltä. Jospa hänelle ei kuitenkaan olisi jäänyt traumoja. Eikä hänen ihmisilleen...

Tästä luontokuvasta Emäntä on erityisen ylpeä:


Kuten selvästi huomaatte, niin siinä on Emännän ensimmäistä kertaa elämässään livenä näkemä saimaannorppa!
Niinpä. Ei mekään sitä oikein eroteta, mutta kuulemma sen pää on tuossa keskellä niemenkärkien välissä. Ehkä tämä ei vielä aivan Vuoden luontokuva -ainesta ole...

10 kommenttia:

  1. Joo-o, naiset on kyl melko päällepäsmäreitä, Myrskyllä on kokemusta Inkku-neidistä, kaiken vei, sydäntä myäden. Tosin Tuisku on meillä semmonen, että tuppaa ahnehtimaan kaiken ittelleen, mut äippä tulee sillon erotuamariks. Onneks.
    Teil olikin käpsäkkä päivä koiratarhassa, ku tapasitte noin monta kamua. Ai joo, äippä käski sanoo, että teijän äipän ottama kuva sopis vallan mainiosti luanto- tai sääkuvaks, on sen verran paljon upee otos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sää näkyy kuvassa ehkä hieman norppaa paremmin. :)
      Ihmisiä on hyvä olla aina välillä erotuomareina, kun koirien kesken meinaa joskus asiat ajautua törmäyskurssille.

      Poista
  2. No ohhoh, monipuolista puuhastelua kun on nähnyt koirapuistoissa kavereita ja norpankin vielä :)
    Kivaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Emäntä haaveilee joskus vielä näkevänsä norpan luonnossa ihan kunnolla, eikä vain päälakea ulapalla. :)

      Poista
  3. Hieno norppakuva! Kyllä me se (piste) kuvassa ihan hyvin nähdään.
    Olette te mainio kaksikko Lucy ja Roni, aina tulee hyvälle mielelle kun blogissanne käydään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paremman käsityksen ehkä saa norpan ulkonäöstä googlen kuvahaulla, mutta onhan luontoelämys aina luontoelämys! :)
      Mukavaa, jos blogimme on täyttänyt tavoitteensa eli tuonut jollekulle hyvää mieltä. :)
      Sinunkin blogiasi on hauska lukea!

      Poista
  4. Siis tuo luontokuva on aivan mahtava. Kyllä minäkin siinä norpan näen. Lelut... niiden omistussuhteista tulee aina kinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Meillä on jotain tahroja tietokoneen näytössä, niin näyttää kuin norppia olisi useampiakin. :D
      Leluistahan ei tulisi kiistaa, jos Roni hyväksyisi sen järjestelyn, että kaikki kuuluu Lucy-neidille. ;)

      Poista
  5. Hieno on kuva ja kyllä sielä se norpampiähhii näkkyy :) Mulla ee nuista lelukiistoesta oo niinkää kokemusta ku ee oo kaverija niitä jakamassa. Ja jos on joku käämässä ni annan iha suosijolla niillä leekkijä. Kuha eevuan Piäsikkoo ota :) Siinä männöö raja.
    Mukavata puuhoo teellä sielä tuas on ollunna. Sanon ku Párekkii että hyvä mielj tulloo lukkiissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ainoan koiran ehdoton plussapuoli, ettei tarvitse jakaa mitään! Lelut tosin pääasiassa lojuvat koskemattomina lattialla (tai jotkut jopa lelulaatikossa) mutta miten aina sen kerran, kun tekee mieli leikkiä, niin silloin aina tekee mieli leikkiä juuri sillä samalla lelulla? ;)
      Mukavaa, jos on voitu vähän tuoda hyvää mieltä ja Emäntä on otettu, että norppa erottui kuvasta teidänkin näyttöpäätteellänne. :)

      Poista