perjantai 14. heinäkuuta 2017

Mäykkyjen tehtävät: Valokuvamalli

Tässä juttusarjassamme "Mäykkyjen tehtävät" olemme jo aiemmin esitelleet erilaisia mäyräkoirien tehtäviä (kuten Kiireen katkaiseminen, mäykyt mielialalääkkeenä ja personal trainerina), mutta tällä kertaa paneudumme hieman uudempaan rodunomaiseen käyttötarkoitukseen nimittäin valokuvamallina olemiseen.

Elegantin olemuksensa, jalon ulkomuotonsa, vivahteikkaan ilmeikkyytensä ja intensiivisen läsnäolonsa (ehkä myös pohjattoman ahneutensa) vuoksi mäyräkoirat sopivat erinomaisesti erilaisiin kuvausympäristöihin ja kuvaussessioihin. Arvoisat kollegamme Myrsky ja Tuisku ovat esimerkillisesti vieneet eteenpäin mm. sääkuvausta tuomalla muuten niin kliiniseen jossain säässä otettuun maisemakuvaan syvyyttä ja sielua läsnäolollaan, niin että sääkuvakin saattaa saada katsojansa herkistymään ja tuntemaan.


Kuvauksiin valmistautuminen alkaa usein jo kotiateljeessa turkin harjauksella ja sopivien asusteiden valitsemisella, mutta lopullinen viimeistely tehdään yleensä vasta kuvauspaikalla. Alla olevassa kuvassa Roni esimerkiksi kosteuskäsittelee vastaharjattua turkkiaan sopimaan paremmin päivän teemaan eli "Rento kesäpäivä järvenrantoja kiertelevällä metsäpolulla".


Kuvaajanamme toimi tällä kertaa kehnonlainen amatööri halvoilla aloittelijavehkeillään ja niinpä liikettä sisältävissä kuvissa ei ole juuri kehumista, mutta tässä yksi yritelmä tallettaa trendikkään polkujuoksun tunnelmaa. Ihmismalleihin verrattuna mäyräkoiramalleissa on myös se haittaava puoli, että koirien kiinnipitoaika rajoittaa mäyräkoiramallien käyttöä vapaasti luonnossa. Kameran ja kahden flexihihnan hallitseminen yhtä aikaa rastaan perään suuntautuneessa, kiihtyvässä vauhdissa oli tällä kertaa liian haasteellista. 





Kuten kahdesta yllä olevasta kuvasta voitte huomata, mäyräkoirien puuttuminen kuvasta jättää katsojan heti hieman tyhjän päälle. Herää kysymys, mitä tässä kuvassa olisi tarkoitus katsoa. Miksi tämä on otettu? Mäyräkoira kuvassa vangitsee katseen ja antaa katsojalle tulkintavihjeen kuvan tunnelmasta ja sanomasta.


Mäyräkoiraa kuvatessa on hyvä valita sellainen kuvauspaikka, jossa mäyräkoira on luontevasti hieman kuvaajaa ylempänä tai vähintäänkin samalla tasolla. Vaikuttavimmat kuvakulmat löytyvät näet näiden ylväiden mallien tasolta tai heitä alhaalta päin kuvattaessa. Koska mäyräkoiran oma säkäkorkeus on kuitenkin vain jonkin verran yli parikymmentä senttiä, saattaa  kuvaaja joutua taittumaan erikoisiin asentoihin. Mäyräkoiraa kuvaavalle saattaisi kuvausharrastusta tukemaan sopia jooga.


Tärkeintä mäyräkoirakuvauksissa on kuitenkin ruhtinaalliset, herkulliset, mieluiten lihaisat, palkintonamit. Herkkupalan heiluttelua yhtä aikaa kameran kannattelun kanssa kannattaa kuivaharjoitella jo kotona ennen varsinaiselle kuvausretkelle lähtemistä. Mäyräkoirahan ei ole koskaan väärässä tai epäonnistu poseerauksessa, mutta jos kuitenkin toivoisit kuvasaaliin sisältävän myös joitakin kameraan kohditettuja katseita, niin älä tingi herkkujen määrässä äläkä laadussa. Huomaa, että niin kutsuttu "ruttuhuuli-poseeraus" ei ole virhe vaan ominaisuus!


Esimerkki kallionkolosta löytyneestä sopivasta sammakkoperspektiivistä. Kuvausrekvisiittana on käytetty tuulenpuuskaa, jota malli on nuuskivinaan.
 Mustaa (mäyrä)koiraa kuvatessa saattaa joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, jos haluaa aurinkoisena päivänä kuvaan muutakin kuin valtoimenaan retkottavan kielen.


Roni varsinkin hakee mielellään kuviinsa rentoutta huolettomalla istumisasennollaan ja ikään kuin nuuskimisesta hieman sivulle kiertyneellä kirsullaan.


Metsäpolkujen ja kallioiden lisäksi haettiin tällä kertaa myös hieman kesäistä biitsifiilistä, ehkä jopa hieman etelänmaalaista tunnelmaa valkeine hiekkarantoineen. Kuten saatatte huomata, mäyräkoira näyttää hyvältä myös takaapäin kuvattuna, mikä onki onni, koska varsinkin jos aiemmin mainituista herkkupaloista on tingitty, niin takapuoli on se useimmin kuvaan pyörähtävä puoli mäyräkoirasta. Myös kuvauspäivän venyminen saattaa saada mäyräkoiran kääntämään mieluummin paremman puolensa kameralle.


Paikallaan pönötystä voi elävöittää pienillä tehtävillä, jos jostain syystä kuviin haluaa lisää dynaamisuutta. Tässä kannattaa kuitenkin ottaa omat taitonsa huomioon. Polulla juokseminen on hankala kuvauskohde, mutta kepin nostaminen vedestä voi olla helpompi kuvata. (Mäyräkoirahan siis vaikka tanssisi balettia kunnon palkan eteen, mutta sen ikuistaminen voi olla mahdotonta.)


Jälleen ehkä liian monta asiaa yhtä aikaa kuvaajalle: keppi, koira, kamera, horisontti... jostain on tingittävä.
 Kuvathan kertovat aina myös tarinan. Niinpä tässäkin Lucy on halunnut luoda vaikutelman kuljetusta, pitkästä, raskaasta matkasta läpi vastoinkäymisten yksinkertaisesti hieromalla sammalta ja jäkälää ennalta kostutettuun turkkiinsa. Tällainen heittäytyminen on ihailtava ominaisuus mäyräkoiramalleilla!



Tässä havainnollistava esimerkkipari kuvasta mäyräkoirilla (alla) ja ilman (yllä). Ei liene epäilystäkään, kummassa kuvassa silmä lepää.


Jo yhdellä mäyräkoiralla saa maustettua kuviaan normaalitasoa mielenkiintoisemmaksi, mutta jos uskaltaa ottaa haasteen vastaan, voi yrittää saada vangittua kerralla kuvaan kaksi mäyräkoiraa. Älä kuitenkaan yritä hallita todellisten taiteilijoiden eli mäyräkoiramallien tulkintoja liiaksi. Olisiko visio kahdesta kameraan katsovasta mäyräkoirasta kuitenkaan parempi kuva?


Usein puhutaan mallimaailman glamour-elämästä. Mäyräkoiraglamour on paljon luksusautoja ja kuohujuomia arkisempaa, mutta toisaalta myös terveempää. Kauneusunet parveketuolissa tai parkettilattian aurinkoläikässä palauttavat pilkkeen silmäkulmaan.


Kunnon aterioita unohtamatta!

6 kommenttia:

  1. Voi että! Kyä ootte taas tiivistäneet sanoin ja kuvin mäyräkoiran syvimmän olemuksen. Ja ehdottomasti KYLLÄ, maisema mäyräkoirilla varustettuna on 1000 kertaa parempi ku ilman. Joo. Sitäpaitti, kallistunu horisontti tua lisäliikkeen tuntua ja taiteellisuutta kuvaan. Aina. Hurraa meille mäykkymalleille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mekin ollaan sitä mieltä, että vaakasuora horisontti on yliarvostettu. :D

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar15. heinäkuuta 2017 klo 19.40

    Tämä on ehdottomasti paras kuvaus mitä ikinä on kirjoitettu mäyräkoirista ja valokuvista. Juttu tulisi julkaista kaikissa valokuvauslehdissä ja itse asiassa kaikkien maiden aviiseissa joka kielellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh... Kiitos! :D Jäädään odottelemaan, josko valokuvauslehtien toimittajat olisivat yhteydessä. ;)

      Poista
  3. Kyllä ehdottomasti kaikki maisemat on hienompia mäyräkoirien kanssa kuin ilman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! :D No teidän kuvien perusteella myös bulldoggi toimii maisemassa kuin maisemassa. ;)

      Poista