torstai 21. joulukuuta 2017

Alati yllättävä mäyräkoira

Emäntä ei päässyt tänään omalle tyynylleen päiväunille, koska tyynyllä lepäsi mäyräkoira. Ei siksi, että koira olisi ollut vihainen. Tai murissut. Tai näyttänyt hampaitaan. Se oli vain niin onnellisennäköinen, ettei ketään niin tyytyväistä ja onnellista voi häiritä ja käskeä siirtymään. Olihan siinä vieressäkin tilaa. Kuhmuraisemmalla tyynyllä.



Mäyräkoira ei varsinaisesti ole koira, jota käsketään tekemään asioita, sitä pyydetään.
Toisaalta, jos olet ansainnut mäyräkoiran luottamuksen, saat asioita pyytämättäkin. Jos et muista laittaa vessan ovea kunnolla kiinni, saat seuraa vessa-asiointiisi. Pieni, taitava kuono saa oven vängättyä auki, vaikka se olisi kuinka pienellä rakosella. Toisinaan koira ei edes ole tulossa sisään, mutta tarkistaa vain, että sinä olet siellä ja jättää oven selälleen.

Eikä niin lyhyttä tai pitkää matkaa, etteikö pikku tassujen ääni seuraisi mukana. Menetpä sitten käymään yöllä keittiössä juomassa tai hiihdät kylän ympäri, niin uskollisista uskollisin pitkäkuono on seuranasi.

Mäyräkoira on niin älykäs, että se oppii asioita vahingossakin. Ihan vain joskus huumorimielellä ja huvikseen tuli Emäntä antaneeksi lapasensa rappukäytävässä yläkertaan kannettavaksi. Nykyisin on kantoapu alarappusella odottamassa joka kerta.


Yllätyksiä on myös aina luvassa. Ja hämmästelyn aiheita. Kuinka voi esimerkiksi Neiti "Olen Niin Herkkä Että Säikyn Ohikulkijoita Lenkillä" toimia kuitenkin iloisena ja reippaana Kaverikoirana, joka ei hätkähdä vieraita paikkoja, laitteita eikä ihmisiä? Tai miksi Herra Seurallinen, joka kulkee perässä huoneesta toiseen, viettää tosinaan illat mieluiten yksin makuuhuoneessa sängyssä? Paitsi kun sinne tulee ihmisiä. Sitten hän siirtyy lattialle nukkumaan. Miksi yhden ihmisen on vaikea mahtua parisänkyyn päiväunille kahden mäyräkoiran kanssa?

Vuoden pimeimpänä päivänä on aikaa pohdiskella kaikenlaista, kun on loskaista ja märkää ja lenkkeilykään ei oikein huvita. Paitsi sitten kun vain laitettiin tassua toisen eteen, niin siitä yhtäkkiä tulikin aika pitkä lenkki. Yllätys sekin.

12 kommenttia:

  1. Niin, jos et halua viettää tylsää elämää, niin hanki mäyräkoira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja mitä useampi niin sen hauskempaa! ;)

      Poista
  2. Tuo tyynynvaltaaminen ja vessan oven aukaisu on täälläkin erään karvakuonon lempiharrastuksia :)
    Noin hyvää palvelua täällä ei saa että lapasta kannettais ja vielä ehjänä perille, tuo on jo urhoollisuusmitalin paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapasen kantaminen olisi muuten ok, mutta avoportaikossa se on ihan joskus vain pudonnut matkalla alas ja sitten onkin ollut monimutkainen operaatio saada jompikumpi koira palaamaan takaisin alas sitä hakemaan ja on joskus käynyt niinkin, että ihmisvoimin on täytynyt se käydä noutamassa. Että ehkä jaetaan niitä mitaleita vasta, kun onnistumisprosentti nousee lähemmäs sataa. ;)

      Poista
  3. Muistanpa tuossa kerran syksyllä, kun olin menossa nukkumaan ja ehdin vasta istahtaa sängylle, niin eräs lapinkoirapoika hyppäsi viereen, kiepsahti kerälle ja kävi nukkumaan siihen. Eipä siinä mitään, useinkin se nukkuu vierelläni tai jalkopäässä, mutta tällä kertaa en ehtinyt käydä itse maate ja vetää peittoa päälleni, joten koirapoika oli puoliksi peiton päällä kerällä. No raaskinko käskyttää sievästi kerällä nukkuvaa koiraystävääni sängyltä pois, jotta saan peittoni takaisin? En tietenkään. Asettauduin aloilleni, pieneen kipparaan minäkin, kun ei suurempaan ollut tilaa, ja vetäisin ne vähät peitonrippeet päälleni, joita koiran alta vähän vapaana oli, ja nukahdan minäkin. Tunteja myöhemmin herään, edelleenkin samassa häjyssä kipparassa ja peitto vain osittain päälläni, avaan silmäni ja huomaan, että koira on vaihtanut lattialle nukkumaan. Loppuyön sai sitten sentään nukkua normaalisti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä asioita on himppasen hankala selittää sellasille ihmisille, joilla ei oo lemmikkejä. :D Mut on onneks on muita koiraihmisiä, jotka tajuaa mistä on kyse. <3 :)

      Poista
  4. Olette te niin ihania mäyräkoiria, että tässä ihan tosissaan miettii, että pitäisikö seuraavan koiran ollakin mäyräkoira?
    Mukavia joulun odotus päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me äänestetään tietenkin mäyräkoiran puolesta, mutta kannattaa meidän rodun edustajiin ehkä ensin tutustua ihan livenäkin, että on sitten varmempi siitä, mitä olisi luvassa, jos mäyräkoirakelkkaan hyppäisi. :D
      Mukavaa joulun odotusta sinnekin! :)

      Poista
  5. Sari, samaa mieltä ollaan Lucyn ja Ronin kanssa. Kannattaa tosiaankin tutustua mäyräkoiriin ja lukea rotumääritelmät tarkkaan. Ollaan kyllä koiria, mutta ihan omanlaisiamme tyyppejä. Meillä ei ole emäntiä eikä isäntiä vaan palveluskunta. Meitä ei käskytetä, meidän kanssa neuvotellaan. Pitkää pinnaa vaatii meidän kanssamme eläminen, mutta eipä sitten ole tylsääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vähän omanlaisiamme. :D Mutta ei hätää! Meillä on kyky muokata monenlaiset perheet itsellemme sopiviksi. Ei tai siis että sopeudumme monenlaisiin perheisiin... ;)

      Poista
  6. Viksuja mäykkyjä, kertakaikkisesti! :) Se on erittäin hyvä, että luonteet on kohdallaan ja omistaja käpälien alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistaja luulee määräävänsä mäyräkoiria, mutta kyllä kaikki lopulta yleensä menee mäykkyjen mielen mukaan... ;)

      Poista