lauantai 16. joulukuuta 2017

Terve vatsa, parempi mieli

Hyviä uutisia Lucy-neidin vatsasta! Aiemmin vaivannut öinen ulos pyrkiminen, heinän syönti ja jopa yökkäily ja oksentelu on näillä näkymin taakse jäänyttä elämää. Toista viikkoa hän söi vain keitettyä riisiä ja kanaa. (Oli vähän nihkeää mennä omalle nappulakupille, kun toisella oli sellaista gourmeeta. Kävin aina ensin tarkistamassa, mitä Lucy-neidillä on, nykäisin omat napukat kitusiin ja palasin auttamaan Lucy-neitiä hänen ateriansa kanssa. Sitä ihmettä ei ollut aiemmin nähtykään, että minua täytyy hätistellä Lucy-neidin kupilta. En koskaan ennen ole ehtinyt sinne. Yllätys oli myös, ettei Lucy-neiti ajanut minua pois kupiltaan, vaan olisi auliisti jakanut omastaan. Emännän mielestä kunkin on kuitenkin syötävä omasta kupistaan. Varsinkin kun riisi ja kana nimenomaan ei kuulemma sovi minulle...) Nyttemmin hänelle on hankittu uutta, kevyempää nappulaa, jota sekoitetaan entisen, rasvaisemman nappulan sekaan. Annokseen Emäntä lisää tilkan vettä päälle kuten minullekin ja iltaisin Lucy-neiti saa vielä vähärasvaista koiranmakkaraa. Joskus minäkin saan. Resepti on siis: enemmän, kevyempää ja kosteampaa. Parempivointinen vatsa ja kuivempi, luminen sää on saanut aikaan sen, että seuranani on nykyisin pirtsakka, jopa ajoittain riehakas Lucy-neiti!





Eilen illalla kävimme pitkästä aikaa tuolla kylän toisella laidalla lenkillä. Sinne täytyy kulkea samaa tietä edestakaisin ja vain reitin päässä on pieni lenkki. Siellä lenkkeilyssä on yksi outo juttu, joka tapahtuu joka kerta, myös tällä kertaa. Sinne päin mennessä olimme ainoat koirat liikeellä ja kipittelimme iloisesti pyörätietä reunasta reunaan, kiersimme lenkuran ja kun lähdimme paluumatkalle, havaitsimme, että juuri ennen meitä oli kulkenut kaksi mäyräkoiraa! Tämä tapahtuu joka kerta. Emme ole koskaan nähneet noita toisia mäyräkoiria, mutta vaikuttaisi siltä kuin toinen olisi uros ja toinen narttu ja toinen on ehkä hieman vanhempi kuin toinen. Seurasimme tiiviisti näiden toisten jälkiä ja pistelimme menemään hihnat kireällä. He olivat tehneet melkoista siksakkia pyörätien molemmilla laidoilla, joten meidänkin oli kuljettava ristiin rastiin. Välillä he olivat myös tehneet pissamerkkejä ja ne merkit oli peitettävä omilla merkeillä. Kummallinen tapaus kerta kaikkiaan.

Tästä ne toiset ovat menneet! Näkyykö niitä metsän puolella?

Juurihan ne ovat tästä menneet. Eikö muka mitään kuulu?
Villin perjantai-iltamme virikkeisiin kuului myös lelujennoutoleikkejä.


Jotkut asiat pysyvät mielessä, vaikkei niitä aktiivisesti harjoittelisikaan. Sen sijaan jotkut asiat voivat painua unholaan aktiivisestakin harjoittelusta huolimatta. Näin on käynyt kummankin "seiso-paikka"-käskysarjalle. Ei jaksa millään seistä niin kauaa paikallaan, kuin Emäntä haluaisi.

Ehkä jos kuutioisit Emäntä vielä vähän lisää sitä lammasmakkaraa ja kokeiltaisiin uudestaan, miten se seisominen pitäisi tehdä...?

14 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar17. joulukuuta 2017 klo 1.36

    Hienoa, että Lucyn vatsa on kunnossa! Ilo katso pirteitä ja fiksuja koiria vauhdikkaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, että vatsan toiminta on lasten ja vanhusten kohdalla tärkein puheenaihe. Jos ei vatsa toimi kunnolla, niin ei mikään toimi!

      Poista
  2. Joo-o, olispa kyl jännää, ku törmäisitte niihin tuplamäykkyihin, ovat kyl ovelia, ku tolleen pysyvät piilossa, ovat salaperäsiä ku tontunjäljet. :)
    Hianosti osaatte noutaa ja kaikkee. Saas nähä oppiko Wiima, me pojat ei viittitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella salaperäisiä ovat nuo toiset mäyräkoirat! Olisi joskus hauska tavata heidät.
      Me uskotaan, että Wiima oppii mitä vain! Rohkeasti vain taitoja kartuttamaan. :)

      Poista
  3. On todella ihmeellistä, että aina ehtivät ne toiset mäykyt tehdä lenkkinsä niin, ettette kohtaa lainkaan. Mutta mukavahan se on heitä haeskella ja tutkailla jälkiä. Mitäpä jos kotona kurkkaisitte peiliin? Saattaisi kaverit tulla kuvasta vastaan. :)
    Hienoa, että Lucy-neidin vatsa on kunnossa. Eka oli usein myös tuollainen ruohon syöjä ja yökkäilijä. Milloin mitäkin pisti suuhunsa, niin ei kait se hyvin mene.
    Mukavaa joulunalusviikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa saattaisiko vastaus mäykkymysteeriin olla peilissä? ;)
      Meillä on myös vähän paha tapa (Emännän mielestä) napsia suuhumme kaikenlaista ulkoa. Roni on niellyt jopa hangesta löytämiään nenäliinoja... Sitten yököttää...
      Kiitos samoin, mukavaa joulunalusviikkoa sinnekin!

      Poista
  4. Hieno homma että vatsa taas kunnossa.
    Näkyy olevan taas vauhti päällä, uusi viikko uudet kujeet :)

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että vatsa on jo parempi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut todella mukava nukkua kokonaisia öitä ilman aamuyön kakomista ja vaeltelua! :)

      Poista
  6. No johan on vaahtija. Kyllä seon niin että ku on maha kunnossa ni elämä hymmyilöö :) Ompa salaperäsijä kulukijjoeta sielä ku vuan verekset jälet jiäpi eekä mittää näy ee kuulu! Oottako kokkeellu haakkuva niitä? Meelläpäen on joskus semmonen ooto koera joka haakkuu justiisa samallalaella ku meekäläenen. Eekä sitä niä millonkaa. Ja aena sattuu pihalle yhtäaekoo ku oon sielä. Jo on kumma sehhii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa ei ole tullut mieleen haukkua niille toisille. Ehkä pitäisi. Kerran tosin jäällä ollessa tuli haukahdettua ja eikös joku sieltä rannan puolelta vastannut saman tien. Haukahdettiin uudestaan ja taas tuli samalla uhkaavalla nuotilla vastaus välittömästi. Sehän meinasi sitten jo ihan yltyä rähinäksi ja jos olisi vilaukseltakaan nähty niitä öykkäreitä, niin varmaan olisi kimppuun käyty! Että varo vaan sen pihahaukkujan kanssa. Parempi ärhentää sille luu kurkkuun samantien, ettei uskalla tulla pihallesi norkoilemaan!

      Poista