Arkista elelyä

 Roni: Elossa ollaan! Emännän lomalla meille on muodostunut hyvät päivärutiinit. Aamulla Emäntä herää joko ihmispentujensa vikinään tai sitten minun tai Demon vikinään. Tällä viikolla hän on erikoista kyllä herännyt aivan omia aikojaan, kun me kaikki muut olemme vielä vedelleet sikeitä. 

Ensimmäinen aamutoimi on käydä tarhassa aamupissalla. Jatkuva ilon aihe on se, että olen niin hyvässä kunnossa, että voin kulkea takapihan puolen muutaman porrasaskelman ihan itse. Meidät uskaltaa myös edelleen päästää tarhaan yhdessä, joten suuri arjen helpotus on, kun minun takiani Emännän ei tarvitse lähteä ulos joka kerta. 

Toinen aamurutiini on aamuruoka, joka nykyisin tarjotaan ja jos ei syö, nostetaan takaisin pöydälle. Lucy-neidin poistuttua meillähän on ollut kupit tarjolla Demon kanssa, koska söimme yleensä silloin kun huvittaa ja sen verran kuin huvitti. Tämän sairaseläkkeelle siirtymiseni jälkeen minulle on ruoka maistunut aika paljon paremmin kuin aiemmin ja koska liikuntaa ei ole läheskään entisen verran, niin vaikka Emäntä on vähentänyt ruokaa minun kupistani, niin mikään ei ole estänyt minua jatkamasta Demon kupista, kun Demo on aina ollut niin aulis jakamaan ruokansa, aivan kuten minäkin jaan omani hänen kanssaan. Usein oikeastaan siis syömme toinen toistemme kupeista. Tai sitten yhdessä ensin toisen kupin tyhjäksi ja myöhemmin toisen. Nyt Emäntä on kuitenkin päättänyt laihduttaa minua ja vahtii, että syön vain oman ruokani. Typerä hammaslääkärin vaaka, joka näytti painokseni muka 11,4 kg. Kuulemma ainakin kilo saisi lähteä tai vaikka puolitoista...

Koirakuvaus ei ole enää yhtään sillä tasolla kuin ennen vanhaan! Tämäkin kuva piti erikseen ottaa tänään, että saadaan joku kuva päivitykseen, kun Emäntä kuvaa vain lapsiaan nykyisin...

Aamupäivällä Emäntä käy usein Demon ja pipanoiden kanssa kävelyllä, jos ohjelmassa ei ole muuta tähdellisempää ja sen aikaa minä joudun odottelemaan kotona. Kun ipanat ovat menneet päiväunille, on minun päiväkävelyni aika (Demo on toki mukana). Käymme jossain lähellä käppäilemässä. Minä saan yleensä päättää suunnan ja vauhdin. Usein haluan nuuskutella lähipeltoja, mutta eilen ja tänään olen kipittänyt turkki hulmuten tietä pitkin jopa yli kilometrin matkan. Eilen onnistuin pudottautumaan ojarumpuun, mikä oli suuri onnistuminen minulta! Yleensä Emäntä ei enää anna minun hyppiä ojiin, kun takaisin tielle ponnistaminen saattaa olla selälleni pahasta, mutta toisinaan onnistun olemaan tuhma pappa ja livahtamaan tieltä pois.

Iltapäivällä saatamme viettää aikaa takapihan tarhassa kaikki yhdessä ja jos ei ole liian kuuma tai liikaa paarmoja, saatan myös viihtyä ulkona, mutta toisinaan pyydän päästä sisälle viileään, missä pörriäiset eivät häiritse.

Muutama kokonainen yöuni on myös saanut aikaiseksi sen, että Emäntä tuntui tehneen jonkun treenijutun Demolle ulkona. Haisi vähän siltä, kuin joku vanha treenilintu olisi vielä löytynyt pakastimen pohjalta. Ihan parhaassa terässä Emäntä ei kuitenkaan taida vielä olla, kun hän ei muistanut kumpanakaan päivänä, että Demon jälkeen on minun vuoroni! Jonotin uskollisesti ulko-ovella, mutta minua ei vain viety jäljelle...

Demo: Minä ymmärsin niin Emännän manailuista pääsiäisen aikaan, että sinun kanssasi ei treenata enää rally-tokoa ja noseworkia kiihdyttävämpää... Hän teki sinulle pienen verijäljen silloin tasaiselle pellolle ja melkein kiskoit jälkinarussa taas nikamasi paikoiltaan... Emäntä ei uskalla enää ottaa kanssasi mitään riskejä.

Taasko se lintu meni sinulta hukkaan metsään? Ei hätää Emäntä. Minä etsin sen, mutta kanna sinä se pois metsästä.

Roni: Höh... Minusta on vain aina niin kivaa treenata! Mutta onneksi olen saanut muutamiin rally-tokon pihatreeneihin kuitenkin osallistua.

Viikko sitten meillä kävi kavereita kylässä, kun Snoopy ja Nasu vierailivat emäntänsä kanssa. Demo pääsi vähän tyttöjen kanssa kävelyllekin.

Iltaisin minä aktivoidun taas, kun alkaa vaikuttaa siltä, että ihmispennut ovat menossa yöunille. Kun Emäntä on nukuttamassa lapsia, ramppaan vähän väliä heidän huoneessaan vinkumassa, että milloin on minun vuoroni. Iltaisin nimittäin saan päivittäisen purutikkuni! Hampaanpoiston jälkeenkin olen onneksi voinut syödä ainakin pehmeitä dentastickejä, joten iltarutiinista ei ole tarvinnut luopua. Myös iltaruoka tarjoillaan viimeistään tässä vaiheessa ja ahkerasti kerjäten saattaa saada Emännän houkuteltua antamaan muitakin herkkupaloja ja teettämään ehkä joitain temppujakin meillä. Toki saan myös lääkkeeni kolmesti päivässä jauhelihaköntin sisällä, joten sekin on odotettu hetki iltaisin. Lopuksi käymme sitten vielä tarhassa iltapissalla ja haukkumassa varuilta lähitienoon ketut ja jänikset ja sitten on hyvä kömpiä yöunille omaan petiin Emännän sängyn viereen.