Juhannus

Viikonloppuna oltiin taas siellä mökillä. Tällä kertaa ihan yötä! Minä juoksin koko ajan ympäri pihaa, kävin kurkkimassa rannassa, välillä vähän uinkin ja kannoin metsästä kasan risuja ja isompiakin karahkoita pihalle. Roosa-tädin kanssa painittiin myös paljon, vaikka hänellä olikin side jalassa. Kuulemma vanha vamma. Aluksi meitä vähän toppuuteltiin, mutta eihän me mitään uskottu. Ei uskoisi, että Roosa-täti on jo yli 6 vuotta.

Viime viikonloppuna oli juhannus, Roni, jos et tiennyt.

Tiedän minä nyt, että se oli juhannus. Pihalle tuotiin niitä koivuja, joihin ei saanut koskea (kävin kyllä salaa vähän järsimässä yhtä...), saunottiin ja sitten poltettiin se iso nuotio.

Lucy tarkastaa juhannuskokon

Kokko palaa

Parasta juhannuksessa oli se, kun kävi paljon tuttuja ihmisiä kylässä. Oli mukavaa nuolla kaikkien neniä. Ja se oli kivaa, kun Roosan emännältä putosi välillä niitä makkaranpaloja pitkin pihaa. Oli todella tärkeää etsiä ja syödä ne kaikki.

Minusta se pieni Remu-koira oli myös hauska. Olisin voinut leikkiä sillä koko illan! Tai siis sen kanssa... 

Sinä ahdistelit Remua koko ajan, niin ettei se päässyt kulkemaan! Haukuit vain ympärillä ja taklasit sen pepullasi!

Kyllä Remukin haukkui! Ja se oli vahinko, että se juoksi peppuani päin. Chihuahuat ovat yllättävän köykäisiä.  Niin ja minähän hyppäsin laituriltakin kaksi kertaa! Parempi mestari mielestäni huijasi minua vähän siinä, kun hän sanoi minulle laiturin päässä, että mennään Roni, ja sitten hyppäsi veteen, niin minäkin jotenkin hämäännyin käskystä ja noudatin sitä ehkä kunnolla miettimättä seuraksia. Jouduin ihan uppeluksiin, mutta uin sitten vain rantaan. Toisella kerralla Mestarit olivat molemmat vedessä ja kutsuivat luokseen. Yritin laiturilla vikistä, että minä tiedän, mihin tämä johtaa ja en haluaisi taas sukeltaa kokonaan, mutta enhän minä voinut vastustaa heidän kutsujaan. Hyppäsin veteen, uskollinen kun olen. 

Pyh. Minä en olisi hypännyt, vaikka makkara olisi hukkunut. Minusta veden varassa ajelehtiva mäyräkoira on luonnoton. Ja siinä touhussa menee vettä korviin. Kahlailu on ihan ok, mutta tassut on pidettävä maassa. Sittenhän tavattiin vielä Lonny-mummokin. Hän on vanhin koira, jonka olen koskaan tavannut. Ainakin 14 vuotta! Hän on usein vähän äreä, jos häntä menee liian lähelle.

Niin minä yritin monta kertaa pyytää häntä leikkimään, mutta hän ei kai halunnut. Välillä onnistuin sentään haistelemaan hänen peppuaan.

Ihmiset valvoivat tavattoman myöhään juhannuksena. Me ei millään pysytty hereillä, eikä myöskään tuolla viltillä, joka oli kuulemma meitä varten sohvalla.

Sunnuntaina käytiin vielä kylässä muutaman tosi vanhan ihmisen luona. Vanhat ihmiset pitävät ilmeisesti koirista, jotka makaavat paikallaan. Ainakin meitä kehuttiin kilteiksi ja sanottiin, että saadaan tulla uudestaan, kun juhannuksesta väsyneinä nukuttiin koko vierailun ajan. Tai minä nukuin kyllä vähän siksikin, että automatka oli aika raskas. Pelotti niin vietävästi, kun mentiin jollain ihan eri autolla, jossa en ollut koskaan aikaisemmin ollut. Tärisin melkein koko matkan. Paluumatkalla en ihan niin paljoa jaksanut enää pelätä. 

Minä muistin jo edelliskerroista, että siinä kyläpaikassa ei saa mennä sohvalle. Sinähän taisit Roni vähän hypähtää sohvallekin? Emäntä nappasi sinut aika kiireellä alas. Oli mukava olla reissussa, mutta on mukava olla kotonakin. En ole oikein jaksanut tehdä tänään lenkillä käynnin lisäksi muuta kuin nukkua Mestareiden sängyssä. Se on kodin paras paikka.