maanantai 29. kesäkuuta 2015

Rantapäivä

Aamupäivällä Emäntä kaivoi yhtäkkiä rantakassin esille. Tajusin heti, että nyt ollaan lähdössä johonkin kivaan paikkaan, koska esillä oli rantakassi ja kylmälaukku ja minun vilttini otettiin mukaan myös. Jostain syystä ihmiset eivät ota rannalle mukaan omia vilttejään, vaan minun vilttini ja sitten kun se viltti lojuu rantahiekassa, sille ei äkkiä saakaan mennä koiria. No pitäköön vilttini, rannalla on kaikkea muutakin kivaa tekemistä kuin makoilla viltillä!

Olen jo parina kesänä käynyt ihmisten kanssa siellä rantapaikassa ja tiedän jo aika hyvin, mitä siellä tehdään. Muutaman kerran olen ollut siellä yötäkin. (Eka kerta oli kyllä aika jännä ja olin hyvin pieni, niin että lopulta vahingossa pissasin telttaan.. hups.)


Ensimmäisenä kesänä
Ronille tämä oli tietty eka kerta, joten aluksi sille piti näyttää, mitä kaikkea rannalla voi tehdä. Ensin kahlasimme vedessä.


Sen jälkeen on erityisen hyvä pyöriä hiekassa, koska hiekka tekee hyvää turkille. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Sitten voi kaivaa kuoppia ja pureksia kaisloja.


Roni oli todella nopea oppimaan. Paremman mestarin kanssa juostiin kilpaa rantaviivalla ja juostiin vähän Ronin kanssa ihan kahdestaankin. Sitten tutkittiin ympäristöä.


Ja kun tätä oli tehty useampi tunti, alkoi tuntua tärkeältä hakeutua kylmälaukun läheisyyteen, koska jossain vaiheessa aina paistetaan makkaraa. Eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.


Myös yhdet kivat tutut tulivat rannalle viettämään aikaa meidän kanssa. Toinen on aikuinen ja toinen niin pieni ihminen, että sitä on vähän vaikea uskoa ihmiseksi, mutta kyllä sekin varmaan ihminen on. Minä en tällä kertaa jaksanut enää siinä vaiheessa oikein kiinnostua pienestä ihmisestä. Lepäilin varjossa enemmän, mutta Roni taisi istua vieressä katsomassa, kun pieni ihminen kaivoi hiekkaa ja sitten se pikku tyyppi antoi Ronille kaisloja. Roni otti aina kaislan suuhun ja puri sen murskaksi ja sitten pieni ihminen antoi uuden. Minullekin se ojensi yhden. Ei huvittanut ottaa, mutta sitten kun se vaan tyrkytti sitä ja kiljui, niin lopulta otin sen suuhuni ja pudotin hiekkaan. Pikku ihminen oli tyytyväinen ja minä sain olla taas rauhassa.

Päivä oli oikein mukava ja sen jälkeen on ollut mukava vain köllötellä kotona. Rantaelämä meinaa vähän viedä mehut mäykystäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti