sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Déjà-vu

Rally-toko perjantaina, Ninni ja Roosa, talviverkot ja pitkä lenkki lauantaina, sauna, köllöttelyä, sunnuntaina Ronin koirakoulu. Eikö tämä vasta tapahtunut viime viikonloppuna?

No me koirat kyllä tykätään siitä, että asiat menee samalla tavalla, ettei se haitannut lainkaan. Päinvastoin oli mukavaa viettää taas aikaa Ninni Nöpönenän ja Roosa-tädin kanssa. Ja Emännän pentuesisaruskin oli paikalla. (Vai ovatkohan he ihan samasta pentueesta? Ihmisillä kai aika harvoin tulee monta pentua samalla kertaa.)



Rally-tokossa oli taas mukavaa. Emäntä sähläsi vähän enemmän kuin viime viikolla, mutta minä tein kaiken, mitä käskettiin. Joissain näissä kylteissä on niin paljon nuolia eri suuntiin, että Emännän täytyy lukea huolella, mitä kummankin pitää tehdä. Kuvan kyltti on sieltä helpoimmasta päästä kuitenkin.


Jäällä juoksentelu oli hauskempaa tänä viikonloppuna, koska oli pakkasta ja jäällä ei ollut vettä. Emäntäkin sai kokea verkon. Ei ollut kuulemma hääppöinen kokemus, kun ei tullut kalaa.


Juostiin Ninnin kanssa kuin tuuli.

Ninni

Roosa-täti
Miten sinulla on noin hullu ilme, Roni!

Me aikuiset emme jaksaneet myllätä ihan niin paljoa, kuin nuo juniorit.

Jäällä juoksentelun jälkeen lähdettiin hiihtolenkille. Yksi hyvä puoli tarpeeksi korvessa asumisessa on se, että koiratkin saavat olla mukana hiihtämässä. Emäntä otti mukaan repun kuulemma varmuuden vuoksi. Hän epäili, että minä en jaksaisi juosta koko matkaa mukana! Reppua jopa testattiin sisällä ennen lähtöä. Kuinka nöyryyttävää. Emäntä sanoi, että hän oli lukenut metsästyskoirista, että joskus aikaisemmin luolakoiria kannettiinkin metsästysreissuilla mukana repussa. Jos kettu pakeni luolaan, laitettiin luolakoira perään ja kun kettu tuli ulos luolasta, jatkoi ajokoira taas ajoa.

Vähän matkaa hiihdeltyämme tapasimmekin metsästäjän. Karkkari-kollegamme Urho oli siellä ajamassa jänistä. Muuten saimme juoksennella vapaana, mutta tuosta kohtaa mentiin hihnoissa. Riitti kuulemma, että yksi mäykky oli ajossa. Vähän matkan päästä tosin Urhokin tuli meitä tervehtimään, mutta hän jatkoi kiltisti työskentelyään. Hänen isäntänsä varmaan kuuli Emännän kiljahduksen: "No nyt se Urho on täällä!", ja käski varmaan kaiuttimesta Urhon takaisin jäniksen jäljille.


Minäkin jaksoin ihan hyvin hilppaista vajaan 7 kilometrin lenkin. Vähän putsattiin tassuja välillä. Roni ja Ninni ovat juuri tutkimassa jälkiä ojassa.
Reippailun jälkeen löylyt maistuivat, samoin iltaruoka. Sitten sohvilla ja lattioilla lojui taas rauhallista karvakansaa.

Tänä aamuna kävimme kylässä Remun loma-asunnolla. Remu itse ei ollut paikalla, mutta hänen talonmiehensä asustelee talossa ympäri vuoden, jotta paikat ovat sitten siisteinä ja lämpiminä, kun hän saapuu taas lomanviettoon. Tosin hiirilelunsa kanssa hän ei enää pääse lomaa viettämään. Joskus aiemmin olikin puhetta siitä ikävästä tapauksesta, jolloin Lucy-neiti vahingossa tappoi hiiren. No minä viimeistelin sen lelun nyt roskalaatikkokuntoon.


Välillä lelu vielä tärisi jännittävästi. Juuri kun luulin tappaneeni sen ja kierin voiton merkiksi raadon päällä, se alkoikin vielä täristä vähän.

Minä varastin hiiren Lucy-neidiltä ja juoksin se hampaissani pakoon pitkin taloa.

Ja sitten hiiren sisukset turskahtivat ulos.
Emäntä sanoi, että olisi hauska ostaa meillekin tuollainen tärisevä kissanlelu, mutta koska leikkimisaika sillä olisi 2-5 minuuttia, niin se olisi hänestä vähän rahan tuhlausta. Ehkä hän voisi ostaa meille oikeita hiiriä. Saisikohan sellaisia halvemmalla?


Sää muuttui tänään aika kurjaksi ja jouduin käymään koirakoulussa vesisateessa. Ensin yritin taas vähän haukkua kaikille. Sitten pyristelin hihnassani sinne tänne, yritin nuuskia koko ajan maata ja lopuksi kävin istumaan selkä kaikkia muita koululaisia päin, kun en enää jaksanut olla heistä kiinnostunut. Minä opetan Emäntää iloitsemaan pienistä asioista, kuten että käänsin kerran pääni häntä kohti yhdessä ohitusharjoituksessa, kun hän sanoi vastaantulijan kohdalla "Ohi!" ja istuin suoraan liikkeestä, kun pysähdyimme, ja juoksin suoraan hänen luokseen luoksetuloharjoituksessa. Kaiken häsläämisen ja nenä maassa vitkastelun jälkeen tätä kutsutaan "edistykseksi". 
No minä en olekaan mikään toko-koira. Minä olen vain maailman paras Roni.

10 kommenttia:

  1. Teilläpäs on ollut kiva sakki siellä jäällä koossa. Todellakin menette kuin tuuli, siinä ei pysyis ihminen edes moottorikelkalla perässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapinkoirat on vähän niin kuin meidän lauman jatke. Sellainen loma- ja viikonloppulauma toisinaan. :)

      Poista
  2. Hyvähän se on, että sanallisen opasteen vieressä on kuvallinen ohje ;)
    Hui, älkää vaan pudotko siellä avantoon, Roni jo keikkuu uhkaavasti avannonreunalla. Tulee kylmää kyytiä ;)
    Mukavannäköistä menoa teillä siellä jäällä. Roosa-täti näyttää ihan mummuni Lyyli-koiralta, no noi lappalaisethan taitaa olla kaikki aika samannäköisiä ;)
    Oijoi, mulla on parikin tuollaista hiirtä, molemmat vielä ehjiä, mutta taitaa olla äipän kätköissä. Ekan kun sain osasin itse vetää sen käymään, välillä jopa selälläni lattialla maaten. Tartuin vaan hampaillani siihen lenkkiin ja tuuppasin tassuillani hiirulaista poispäin. Pitäneepä joskus kokeilla vieläkö osaan homman. Te ootte kyllä saaneet hiirulaisen melko huonoon kuntoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen hiiri on todella hauska! Mekin saatiin se muutaman kerran itse tärisemään, mutta ei oikein ehditty opetella, kun se mokoma meni rikki.
      Emäntäkin sanoi, ettei saa pudota avantoon, niin ei sitten pudottu. :)

      Poista
  3. On teillä niin mukava viikonloppu taas takana. Täällä Turussa pääsi viikonloppuna irti juossut Pitbull tappamaan hihnassa olleen chihuauan (meniköhän tuo nyt oikein?) ja nyt oli lehdessä iso juttu, että koirien pitää olla kiinni. Olen samaa mieltä, koska mulla on myös näitä raatelukokemuksia. Viime viikolla lenkillä huomattiin, että irti olevat koirat pelottavat mua kovasti ja sen vuoksi Jäbä pelkää, etten pysty lähtemään metsälle, kun siellä on muita koiria. En ole vielä päättänyt, miten suhtaudun asiaan. Mukavaa viikkoa ja hauskaa laskiaista vesisateen keskelle! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala. :( Ei kuulosta oikein vastuulliselta koiran omistamiselta.
      Ehkä jos metsästäminen on kuitenkin sinusta niin kivaa, niin se vie mukanaan ja pelko muiden koirien kohtaamisesta laantuu siksi hetkeksi. Urho oli meille vanha tuttu, joten vähän vain sanottiin hänelle kuonopäivää ja sitten jatkettiin matkaamme omille tahoillemme. :)

      Poista
  4. Toi tokoilu kuulostaa jännältä puuhalta, Roni. Hianostihan sulla on menny, toisikin ku Myrskyllä, ku kouluttaja vaan huakaili ja äipällä on naama punanen, ja lopulta kouluttaja sanos: että ihan hianostihan se meni, niiku mäyräkoiraks. :D

    Villiä menoa ja meininkiä ja Lucylly muiskuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotta kunnia menee oikealle koiralle, niin rally-tokossa käy siis Lucy-neiti ja Roni käy tavallisessa arkitottelevaisuuskoirakoulussa haukkumassa. Ronin rally-toko voisi olla hyvin samanlaista kuin Myrskyn kokemukset. Mäyräkoiran tottelevaisuutta on monenlaista. :)

      Poista
  5. Pelottavan näkönen tuo avanto! Ja paljo vettä...hui!Kuhan että puttoes jollonnii ku nuin lähelle uskallatta männä.Kyllä en minä uskaltas.
    Mutta on sielä ollunna huikeeta juosta kaveriin kansa vappaana! :)Meekäläenen näkköö tuommosesta vuan unta.Tuossa pihamualla vähänen aeka pallon kansa ee oo paljo mittää.
    Meellä ee oo ies suunniteltu männöö minnekkää toko-juttuihin. Äet sano että ee onnistus minun kansa mikkää.Kyllähä minä kotona tottelen,jottae aenahhii, vuan jos oes paljo muita koerija ni ee kuulo toemis :) Sano äet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai ne verkot pienestä reiästä sitten mahtuisi.. kun pitää olla noin iso avanto. Me käytettiin sitä vesikuppina. :)
      Tuo Roosa-täti meille on vähän kaikille toiminut mallina, että ihmisten luota ei kannata mihinkään lähteä hortoilemaan, vaan voi siinä lähellä puuhastella omiaan.
      Lucy-neiti on niin pohjattoman ahne, että siinä jäävät toiset koirat sivuseikaksi, jos Emäntää seuraamalla on edes pieni mahdollisuus saada juustoa tai härjänpihviliuskaa. ;)
      Mutta sinä olet varmasti maailman paras Iivari omissa tärkeissä tehtävissäsi! :)

      Poista