lauantai 13. helmikuuta 2016

Ronin uusi aluevaltaus

Niin vain pätkähti meikäpojastakin rally-tokokoira sittenkin ihan yks kaks yhdellä rykäisyllä, ilmaiseksi ja pyytämättä ja vielä suoraan voittajaluokan radalle! Haluattekos kuulla? (Saatte kuulla, vaikkette haluaisikaan.)

Emäntä arveli ensin, ettei koko treenejä olekaan, kun ei ollut vielä iltapäivällä ohjaajaa ilmoittautunut. Siinä sitten kotona sisällä vähän kokeiltiin liikkeitä ja minäkin sain kulkea vierellä ja istua edessä ja mennä sivulle oikealta ja vasemmalta. Rauhalliseen iltaan varustauduttiin. Sitten Emäntä päätti vielä vilkaista netistä, että josko kuitenkin olisi treenit, kun vielä nipin napin ehtisi paikalle, jos heti lähtisi. (Sanottakoon, että meiltä on jonkin verran matkaa treenihallille.) Ja siellä olikin ilmestynyt iltapäivän jälkeen ohjaaja. Emäntä mietti puoli sekuntia ja päätti lähteä. Ainut ongelma olin, ei niin imartelevasti, minä. Mestarilla oli iltamenoja, enkä ollut käynyt edes lenkillä, että olisin jotensakin rauhallisesti saattanut jäädä kotiin yksin. Joten Emäntä otti minut mukaan.

Joutuisin kuulemma odottamaan autossa, mutta enpähän olisi ihan koko iltaa yksin. Matkan edetessä Emäntä päätti, että voisin tulla halliin sisälle kuunteluoppilaaksi, jos en häiritsisi muita, koska olisi minulle hyvää harjoitusta sekin, että tottuisin vieraisiin paikkoihin ja vieraisiin koiriin.

Perillä kävi ilmi, että paikalle ei ollutkaan tullut tällä kertaa ohjaajan lisäksi ketään muita ja koska mekin olimme lopulta aika myöhässä, hän oli jo ehtinyt tehdä omalle koiralleen voittajaluokan radan. Emäntä katsasteli rataa ja totesi, että muutamaa liikettä lukuunottamatta sitä voisi kuitenkin kokeilla Lucy-neidin kanssa. Ja koska koiria oli niin vähän, niin hän päätti kokeilla myös minun kanssani!

Voitte hyvin kuvitella, kuinka kiinnostavalta tuollainen koiraharrastushallin lattia tuoksuu, joten aika nenä maassa tuli kuljettua, mutta Emännän yllätykseksi keskityin myös välillä tehtäviin. Seurasin, kiersin, istuin sivulle ja eteen ja taas sivulle, vaihdoin puolta vasemmalta oikealle ja takaisin ja menin käskystä Emännän jalkojenkin välistä puolelta toiselle. Peruuttaminen ja paikallaan seisominen ei ihan onnistunut vielä, mutta sen sijaan Emäntä peruutti ja minä istuin hänen eteensä aina, kun hän pysähtyi, ja toisella kyltillä sain istua, kun hän kiersi minut.

Nyt Emännällä onkin sitten pohtimista, että jatkaako harrastamista edelleen vain Lucy-neidin kanssa, vai onko minutkin otettava mukaan, kun olenkin osoittanut kykeneväni myös työskentelemään kurinalaisesti. Harjoituksissa ilmeisesti saa olla useampi koira mukana, mutta Emäntä herkkätunteisena miettii, onko kuitenkin epäreilua muita kohtaan, jos hän menee paikalle kahden koiran kanssa, kun muilla on mukana vain yksi.

Lucy-neidin vahvuuksiin ei kuulu asioiden jakaminen.
Hän kiljahteli mielenosoituksellisesti, kun Roni pääsi kiertämään rataa.

2 kommenttia:

  1. Hienot radat on missä harjoitella ja kisata ! Mukava harrastus tuollainen, vaatii keskittymistä kaikilta osapuolilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä uudesta harrastuksesta ollaan kyllä kaikki iloisia, että uskallettiin kokeilla. Mukavaa puuhaamista yhdessä. Herkkuja unohtamatta!

      Poista