Roni: Oletko sinä repinyt auki synttärilahja-Majavasi?
Demo: Se oli onnettomuus. Tavallaan.
Roni: Onnettomuus?
Demo: Minä olisin voinut vaikka vannoa, että sillä on amfetamiinikätkö vatsassaan! Sisäinen huumekoirani haistoi palaneen käryä, joten olihan se tarkistettava ja Majava avattava.
Roni: No oliko siellä huumekätkö sisällä?
Demo: Kävikin ilmi, että kyseessä oli hieman poikkeuksellisen näköinen vinku. Mutta se toimi edelleen, joten Emäntä paransi Majavan muutamalla ompeleella.
Roni: Paransi? Entäs tuo Majavan irtirepeytynyt räpylä?
Demo: Sen pelastamiseksi ei ollut valitettavasti mitään tehtävissä. Emännältä puuttui siihen vaadittavaa erikoissairaanhoidollista osaamista.
Roni: Ja häntä?
Demo: Se katosi jo aiemmin... Luulen, että majavat ovat vähän kuin sisiliskot, että ne pudottavat häntänsä säikähtäessään.
Roni: Eivätkä ole!
Demo: No joka tapauksessa Majava on taas iloisena ja hyvävointisena valmiina uusiin leikkeihin!
Hieno majava, taitava operointi ja näppärä tikkien ompelu. Ai, eikö majavat pudota häntäänsä kuten lisisisko...sisiliskot? Aina näemmä tällainen pappakoirakin uutta kuulee, heh. Onpa teidän vauvaosastolla kasvettu hienosti. Terveisiä taaperoille!
VastaaPoistaIlmeisesti majavan ei kuuluisi hukata häntäänsä tuosta noin vaan... :D
PoistaVauvat täyttävät kohta 10 kuukautta. Ihmeen hitaasti käy niiden kehitys. Mehän ollaan tuon ikäisinä jo kävelty kilometrien mittaisia lenkkejä, jäljestetty metsässä ja harjoiteltu rally-tokoa... mutta ihmispennuille on kai saavutus, että ryömii tuon ikäisenä keittiöstä eteiseen. Ihan kiva heidän kanssa on kuitenkin leikkiä, kun he nyt osaavat myös käyttää käsiään, kuten ihmiset ja heidän kanssa voi vetää leluja! :)