sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Ensimmäinen vuosi ilman Lucya

 Roni: Vuosi sitten tänä päivänä Lucy poistui keskuudestamme. Tuskin päivääkään on kulunut, ettei Lucy jossain asiassa tulisi mieleen ja vähintäänkin iso valokuva hänestä eteisen seinällä muistuttaa joka päivä, että sellainen timantti on elämässämme ollut.


Lucy 2019


Lucy 2022

Emännälle tämä viikonloppu on ollut raskas. Monet itkut on itketty. Aamu oli juuri sellainen kuin Lucyn viimeinen aamu: lämmin kevätaurinko paistoi ja kurjet huutelivat lähipellolla. Kun ei oikein muuta keksitty tänään, niin käytiin toisellakin lenkillä ja nyt illasta lipui raskas sumuinen ilma järveltä päin kuin suruhuntuna peltojen yli. Sää on surumielinen, kuten olokin. 

Lucyn muistoksi saimme viimeiset kanankaulat pakastimesta. Luultavasti ne eivät olleet enää niitä Lucylle ostettuja, mutta hänen vuokseen Emäntä kokeili kaikkia mahdollisia herkkuruokia ja kanankaulat olivat yksiä viimeisimmistä asioista, joita hän vielä mielellään söi, kun ruokahalu oli jo aikaa sitten kadonnut. Viimeisenä päivänä Emäntä tosin teki ehkä pienen rikoksen kulinaristeja kohtaan ja sulatti pakastimesta ihmisille tarkoitettua hirvenlihaa ja syötti sitä Lucylle (ja meillekin). Hirvenliha oli meidän viimeinen yhteinen herkkuhetkemme jääkaapin edessä ennen kuin mestarit lähtivät Lucyn kanssa viimeiselle matkalle.

Lucy oli omalla persoonallisella tavallaan Emännän sydämen puolikas. (Minä olen kuulemma sielun puolikas. En tiedä, minkä ruumiinosan palanen Demo on...) Lucy oli ensimmäinen ikioma koira ja sillä tavalla Emännälle aina erityinen. 


Tässä kuvassa ovat kuulemma Emännän ensimmäinen, toinen ja viimeinen mäyräkoira. 14.4.2023.

Roni: Demo ei eilen varsinaisesti helpottanut mestareiden oloa tässä ikävässä ja murheessa. Demo karkasi eilen ensin ulko-ovesta pihalle ja pihalle päästyään huomasi olevansa kerrankin vapaa ja ryntäsi metsään omille teilleen ja viipyi sillä reissulla 1,5 tuntia! Mestari kävi jo etsimässä häntä autolla ja Emäntä huuteli ovelta vähän väliä. Lopulta karkuri saapui kuraisena ja itseensä tyytyväisenä kotiin. Samalla poika allekirjoitti itselleen ikuisen narussapitotuomion. Emäntä ehti jo surra menettäneensä toisen koiran vuoden sisällä, mutta onneksi Demo oli kunnossa.


Raskasta aikaa on varmasti vietetty myös meille tärkeän blogikaverin Iivari Määräkoeran kotona, kun Iivarin maallinen vaellus oli myös tullut päätökseensä. Lämpimät osanotot Iivarin perheelle suuressa surussa! Jäämme kaipaamaan Iivarin ahkeraa bloggaamista...

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Perhe-elämää

 Roni: Emäntä on huolissaan siitä, onko meidän elämämme nykyisin liian tylsää. Välillä iltaisin osaamme kieltämättä olla vakuuttavasti tylsistyneitä.


Päivärytmi on nykyisin sellainen, että aamulla nukutaan pitkään. Tosin vauvat heräävät yötä päivää n. 3 tunnin välein syömään, joten jos haluaa, niin ulos tarhaan pääsee vaikka yölläkin (mitä mahdollisuutta Demo käyttää aika häikäilemättä hyväkseen) ja aamulla viimeistään minäkin joudun välillä puolipakollakin menemään ulos. Aamupäivän aikana vauvat saadaan vihdoin pakattua vaunuihin ja päästään lenkille. 


Kävelylenkki kestää tunnista kahteen tuntia, minkä jälkeen on mukava ottaa rennosti. Demo käy tarhassa välillä haukkumassa, mutta minä menen yleensä vasta alkuillasta uudestaan ulkoilemaan. 

Jos vauvat nukkuvat iltaunia, saattaa Emäntä tehdä pieniä rally-toko tai nosework -treenejä meidän kanssamme. Jos taas vauvat ovat kovin itkuisia, ei meille yleensä riitä muuta puuhaa kuin puruluut.


Vauvakasan kolmas vauva


Illalla käydään tietenkin vielä iltapissoilla ja sitten onkin yöunten aika.

Jos siis ajattelee, niin me saamme olla koko ajan perheemme kanssa. Me olemme mukana jokaisessa vauvojen syöttöhetkessä samassa sängyssä pötköttelemässä. Me pääsemme joka päivä lenkille. Meillä on oma tarha, jossa ulkoilla aina, kun mieli tekee muina aikoina. Lelulaatikossa on aina tarjolla revittäviä leluja. Lattioilla on puruluita. Kupeissa on aina tarjolla ruokaa ja juomaa. (Meistä on tullut sen verran nirsoja, että saamme syödä nykyisin silloin kun huvittaa. Kahdesti päivässä mestarit laittavat kuppeihin ruoka-annoksen, jos ne sattuisivat tyhjenemään. Yleensä riittää, että niihin laitetaan yksi päivän ruoka-annoksista ja sitä närkitään pitkin päivää. Olemme onnistuneet pysymään aika hoikkina poikina.) Ja kirsikkana kakun päällä me saamme toisinaan vielä älyhaasteitakin jonkun treenin tai aktivointilelun tai -pelin muodossa, että ei tämä hassumpaa koiran elämää ole.

Ja mitä Demon pitkästymiseen tulee, niin kun kyseessä on 1,5-vuotias koira, niin mikään maailman tekeminen ei varmasti riitä tuon ikäiselle koiralle, etteikö se koskaan olisi pitkästynyt!

Demo: Niin minä jaksaisin kyllä paljon enemmän... Ärsyttää, kun en saa edes juoksennella enää vapaana...


Roni: Se on kyllä oma syysi! On hankala väittää, että koira on lain mukaisesti "välittömästi kytkettävissä", jos se juoksee puolen kilometrin päässä omistajastaan ajohaukkua viritellen...


Välillä käydään myös Moonan ja Ninnin luona!

torstai 15. helmikuuta 2024

Uudistunut lauma

 Roni: Niin siinä sitten kävi, että Emäntä teki kaksi tervettä pentua ja nyt päivät kuluvat niiden tahdissa. Silmät ovat jo avautuneet pennuilla, mutta kovin hitaasti tuntuvat nousevan jaloilleen. Ilmeisesti ihmispentujen luovutusikä on hieman myöhemmin kuin koirien, koska pennut ovat nyt 8-viikkoisia eivätkä todellakaan vielä valmiita uuteen kotiin. Emäntä sanoo, että ne jäävät meille ainakin 16-vuotisiksi asti!

Demo: Minusta olisi ihana hoitaa pentuja, mutta olen vain joskus onnistunut nuolaisemaan vähän korvalliselta. En tiedä, miten Emäntä pitää pennut puhtaina, kun hän ei anna minun nuolla niitä, enkä ole nähnyt hänen itsensäkään niitä nuolevan. 

Meistä on kuitenkin muutamassa viikossa tullut Ronin kanssa täysin oppineita imetysapukoiria. Olemme aina paikalla ja tukena tässä tärkeässä tehtävässä.

Pentuarki on siis lähtenyt sujumaan ihan hyvin. Mikäs tässä on ollessa, kun olemme jatkuvasti koko lauma yhdessä!


Imetysapukoira työssään.