Meilläkin oli joulu! Ja oikein hyvä joulu on ollutkin. Olemme Ninnin ja Moonan luona ja palvelu on pelannut. Sisään ja ulos saa kulkea takaovesta mielensä mukaan, kun joku hovimestareista on aina valmiina avaamaan oven ja herkkujakin on tarjoiltu sopivasti, kun etsiytyy vain ruokapöydän läheisyyteen lukuisina ruoka-aikoina.
Henkilökohtaisesti olen viihtynyt hyvin sohvan ja ruokapöydän läheisyydessä, mutta Musta alamainen liehuu aika ajoin pitkin pihojakin. Hän ja Moona ovat erottamattomat. Tai no lähes erottamattomat. Toisinaan ihmiset kyllästyvät heidän loputtomaan nahisteluunsa ja pistävät Moonan ulos jäähylle.
Moona on nyt 7 kk vanha ja kyltymätön leikkimään. Minusta hänen paras ominaisuutensa on täydellinen alistuminen minun tahtooni ja syvä nöyryys edessäni. Hän väistää ja varoo minua kaikissa käänteissään ja pieninkin urahdukseni saa hänet (ja Ninnin) nöyrästi seljälleen jalkojeni juureen. (On huvittavan näköistä, kun kaksi puolet korkeampaa lapinkoiraa yrittää langeta maan matosiksi matalan mäyräkoiran juureen lipumaan tämän suupieliä. Emännän huom.)
Moonan erikoisuus on ulkona nukkuminen. Pakkasten alettua hän on joka yö pyrkinyt yksin ulos nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Muutenkin hän viihtyy parhaiten ulkona. Hän saattaa pyrkiä ulos vain heittäytyäkseen terassille pitkälleen. Toisaalta hän on myös hyvin ihmisläheisyyden kaipuinen ja viihtyy pitkiä aikoja kainalossa rapsutettavana.
Yksi lempipaikoistani täällä on takan edusta! Kun uuniin laitetaan tulet, olen kärppänä paikalla köllöttelemässä takkatulen loimussa.
Tietenkin olen käynyt myös joulusaunassa. Eräänä iltana muut puhalsivat ovesta ulos, kun Emäntä meni saunasta jäähylle, mutta minä jäin sisään odottamaan ja kiirehdin sen sijaan hänen kanssaan löylyihin, kun olin vahingossa jäänyt paitsi ensimmäisistä löylyistä.
Enkä kyttää... Odotan tässä vain eturivissä lahjojen jakoa... |
Lahjojakin saatiin. Koska kuusi on tänä vuonna ulkoterassilla kylmässä jouluhuoneessa, koottiin lahjat pianon juurelle. Pukki oli tosi reilu ja toi meille kaikille koirille kappaleen poroa. Liekö Petteri Punakuonolle tullut jo ikä täyteen...?
Vertailun vuoksi vaihdoimme kaikki luita keskenämme ja maistelimme toinen toistemme lahjoja. Saman oloisia olivat kaikki luut.
Tämä oli Moonan ensimmäinen joulu ja hän ei aivan vielä hallinnut lahjan avaamista. Lahjojen jaon jälkeen hän tosin otti erään paperimytyn ja harjoitteli sillä repimistä, että ensi kerralla hän on varmasti jo yhtä taitava kuin me muut.
Lunta täällä on ollut aika yllin kyllin. Tapaninpäivänä käytiin yhdessä lenkillä ja Emäntä oli varuilta ottanut pulkan mukaan. Menomatkalla Moona sai harjoitella sillä vetokoirana olemista ja loppumatkasta hän (Emäntä, ei Moona) veti sillä meitä mäykkyjä. Niistä paakuista sulamiseen tarvittiin kunnon löylyt!
Moonan lisäksi Ronia ovat pitäneet ulkona tarhassa lojuvat hirvenluut. Joulukuun alussa täällä käydessämme minäkin olin kiinnostunut luiden kaluamisesta, mutta nyt loppuun kalutut luut eivät ole minua enää kiinnostaneet. Varsinkin kun uudet luut ovat sisällä.
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille lukijoillemme ja hyvää uutta vuotta!