Auringon paistetta ja kivoja vieraita

 Lucy: Uudestavuodesta ei ole paljon muuta kerrottavaa kuin tämä:

 Lucy: Täällä syrjäkylillä ei ole aiempien kokemusten perusteella juuri raketein juhlittu, emmekä me Ronin kanssa ole niistä olleet moksiskaan keskustassa asuessakaan, joten mestarit lähtivät juhlimaan uuttavuotta ystäviensä luo ja saimme vaihtaa vuotta ihan kolmisin. Tarina ei siis kerro, kuinka Demo suhtautui  ensimmäiseen vuodenvaihteeseensa, mutta kyllähän se siltä näyttää, että jotain täällä on räjähtänyt...

Uudenvuodenpäivä oli ihanan aurinkoinen ja minäkin töppästelin pikkuisen pihamaalla. Vähän sellainen luiruvatsa ynnä ripulointi on haitannut viime aikoina. Ensin vähän vähemmän ja sitten pikku hiljaa jo enemmän, kun ruokahalu alkoi mennä kokonaan. Konsultoitiin elliä, kun ajallisesti tämä olisi sopinut uuden maksalääkkeen aloitukseen, mutta elli oli sitä mieltä, että kyseinen lääke harvoin aiheuttaa vatsaärsytystä. Sitten hän kehotti kokeilemaan tuotetta, jonka pitäisi auttaa suolistohäiriöissä, mutta eihän sitä meidän lähiapteekkiin saanut edes tilaamalla... Mentiin sitten perinteisellä Canikur Pro -tahna ja keitetty broilerinjauheliha & riisi -reseptillä. Tänään on jo ollut oikein lupaava nälkä!

Uudenvuodenpäivän ulkoilua 1.1.2023

Riiviö on kova roikkumaan Ronin persauksissa.

Demo on kasvanutkin niin, ettei niitä kohta enää erota toisistaan isänsä kanssa.

Ollaan onnellisia, että ollaan saatu aloittaa uusi vuosi tällä porukalla!

Lucy: Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun vatsa ei vielä niin paljoa haitannut, kävin uudestaan lenkillä. Tällä kertaa keli sattui olemaan aika hankala, kun lumimyrsky pyyhkäisi samalla kylämme yli. Menomatka taittui ihan hauskasti, mutta paluumatkalla meinasi hymy hyytyä, kun lumi alkoikin tarttua karvoihini ja kävelemisestä meinasikin tulla liian raskasta minulle. Emäntä nyhti lumipaakkuja irti tuon tuostakin ja yritti välillä kantaakin minua, etten rasittuisi liikaa. 

Lopulta selvittiin kuitenkin kotiin ja tässä olen edelleen kertomassa tarinaa, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Demo: Enkä minä ihan koko aikaa roiku isin hännässä! Välillä lähestyn isiä ihan hellän rakastavastikin ja jos olen oikein kiltti poika, niin vaivihkaa saatan päästä jo näin lähelle iskää. Mieluiten tietysti nukkuisin pää hänen kaulallaan aivan liki turkki turkissa, mutta jostain syystä täällä ei ole ollut tapana, että koirat makoilisivat keskenään lusikassa. Isin kesyttäminen jatkuu!

Lucy: Tammikuun 2. päivänäkin oli vielä näin komea aurinkoinen ilma! Emäntä oli käynyt testaamassa lumikenkiä ja pakastunut keli oli jäädyttänyt askelmat niin, että ne kantoivat häntä ilman lumikenkiäkin. Pienen matkaa tallusteltiin pellolla ja sitten vielä omalla tiellä. Tässä vaiheessa Emäntä alkoi jo olla huolissaan minusta, kun en suostunut enää syömään juuri mitään, mutta lenkille vain työnnyin edelleen mukaan.

Demo: Ja sitten meillä kävi kylässä tyttöjä! Snoopy on isin kollega kaverikoirista ja enemmän hänen ikäisensäkin, mutta Nasu on vielä alle vuoden ja näin ollen enemmän minun ikäluokkaani. Yhteislenkki sujui aika hyvin, kun tytöt kulkivat vierekkäin ja me kuljettiin isin kanssa parina.

Demo: Minulla oli niin hauskaa Nasun kanssa! Lucy-neiti kävi tervehtimässä tyttöjä, mutta hänet laitettiin portin taa makuuhuoneeseen, ettei hän rasittunut. Hän olisi myös mieluiten murjottanut keskellä keittiötä ja kieltänyt kaiken leikkimisen. Isi ei jaksanut enää sisällä leikkiä ja Snoopy-täti keskittyi meidän leluihin. Hän itseasiassa meni lopulta meidän lelulaatikkoon kahlaamaan, kun hänestä oli niin kivaa, kun oli paljon uusi leluja tutkittavana.

Snoopy

Demo: Vierailun jälkeen jo vähän nukutti. Minä olen ominut kokonaan tämän luolapedin. Olen myös ilmeisesti perheen koirista ainoa, joka osaa kaivautua tänne oikeaoppisesti vällyjen väliin. Muut ovat aina makoilleet vain tämän päällä.

Demo: Emäntä väittää, että olisin muka kalunnut meidän keittiönpöydän jalkaa. Ei pidä paikkaansa! Kyllähän kuvastakin näkyy, että puruluutahan minä kaluan, enkä huonekaluja!

Demo 4,5 kk

Lucy: Joulukuusikin on kestänyt pystyssä! Vain kerran Demo veti yhden tuollaisen hopeanauhan alas oksilta ja lyhensi sitä kymmenisen senttiä, mutta siitä saadun palautteen jälkeen koristeet ovat saaneet olla rauhassa. Tänä viikonloppuna sitten joulu pakataan laatikkoihin meilläkin odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Hyvää loppiaista lukijoillemme!

Hankikanto ja Captain

 Lucy: Tänä aamuna oli taas mainio hankikanto. Yöpakkasten jäljiltä hanki oli jopa niin kova, että se kantoi lauman painavintakin jäsentä eli Emäntää ilman lumikenkiä. Tai kantoi ainakin melkein koko matkan...

Lucy: Lähipellon hajut ovat aina yhtä kiinnostavia, vaikka niitä on jo jopa useampana arkiaamuna ehditty käydä nuuskuttelemassa.

Lucy: Paras hetki on aina tähän luolaan kurkistaminen. Ketään ei olla nähty siellä, mutta heinäinen polku paljastaa, että joku siellä sisustaa. Emännän mielestä luolan lähistöllä haisee supille, mutta hän ei ehkä ole meistä tarkin nenänkäyttäjä.

Roni: Hyvästä hankikelistä ja vapaasta aamusta innostuneena Emäntä ajatteli, että käydään samalla katsomassa, kantaisiko hanki metsässä. Kantoihan se. Hetki vielä menee ennen kuin tähän taas verijälkeä pääsee vetämään...

Roni: Jos oltaisiin oltu tuntia aiemmin liikkeellä, olisi hanki saattanut kantaa Emäntää koko matkan. Petollinen auringon lämpö alkoi pehmentää metsätaipaletta. Kuten kuka tahansa itseään kunnioittava aikuinen ihminen, Emäntä ei tietenkään luopunut reittisuunnitelmastaan ja esimerkiksi kääntynyt takaisin, kun huomasi, ettei hanki enää kanna kunnolla vaan konttasi välillä eteenpäin. Voitteko kuvitella! Harmi, ettei meillä ollut kameraa. 

Roni: Pienen metsä-ek:n jälkeen palasimme pelloille ja siellä hanki taas kantoi ihmistäkin. Hakkuualueen ylittäminen aiheutti vaan pientä vatsanalus kutinaa meille matalaraajaisille. Tukisti aika paljon, kun Emäntä irrotteli havuja vatsakarvoistani.

Captain

Lucy: Tänään meillä kävi yllärinä kylässä tällainen vuosikas labradoodle-junnu Captain. Hän kävi vähän katsomassa mallia, miten ollaan aikuista koiraa. Roni piti hänelle ensin jöötä kovaäänisesti. Minä katselin häntä ensin kuistilta välinpitämättömästi. Kun hän tuli lähemmäs härväämään, ilmoitin hienostuneesti irvistäen ja syvää muristen sekä lopulta kipakasti häntä kohti hypäten ja hampaita yhteen loksauttaen, että hän on ok, niin kauan kuin jättää minun ylhäisen aikuiskoiran berberini rauhaan.

Lucy: Captain, istu!

Hyvä poika.

Lucy: Maahan!

Ja nyt pysy siinä, äläkä ota askeltakaan lähemmäs.

Roni: No hyvä on, voin minä yhden aikuisten jutun näyttää.

Captain: Hei siistiä! Cool!

Roni: Ensin valitaan paikka ja nuuskitaan se tarkkaan. Tosi tarkkaan.

Captain: Ok. Ja sitten...?

Roni: Sitten yksinkertaisesti vain nostat jalkaasi ja pissaat siihen. Sillä tavalla siihen kohtaan jää sinun hajusi ja olet vähän niin kuin paikan omistaja. Tajuatko?

Captain: Wau! Joo tajuan! Eli sinä olet nyt vähän niin kuin tämän paikan omistaja?

Captain: Jukupliuta Roni! Kiitti tosi paljon, että näytät, miten olla itsevarma aikuinen uros! Tosi siistiä! Musta tuntuu, että mäkin haluaisin olla isona mäyräkoira!

Captain: Okay, Roni. Mitä me nyt tehdään?

Roni: No en tiedä sinusta, mutta minä aion nuuskia tätä lumikasaa ja kieriä tässä sydämeni kyllyydestä!

Lucy: Joku viikko sitten meillä kävi eräs toinenkin pentuvieras. Meidän kaverikoira kollega Snoopy oli saanut uuden pikkusiskon ja hän kävi esittelemässä Nasua meille. Nasun kanssa ei ollut vaaraa tulla tallatuksi, niin hänen kanssaan ei tarvinnut olla ihan niin napakkana.

Roni: Ai niin minä kävin muuten pitkäperjantaina rally-tokokisoissa. Emännän mukaan tämä yksi kuva tiivistää koko tapahtuman:

Roni: Moonalla oli juoksut, niin emme voineet olla heillä yötä, joten majoituimme kesämökille, kun sieltä oli lyhyempi matka kisapaikalle kuin meiltä kotoa. Enhän minä silti unohtanut Moonan tilannetta hetkeksikään, vaan herätin Emännän puolen tusinaa kertaa yön aikana. 

     Kisapaikka oli nyt muutamista treeneistä tuttu ja Emännällä oli toiveikas olo. Ennen rataa kaikki kulki hyvin. Olin keskittynyt ja iloinen. Radan näkeminen sai kuitenkin jännitykseni aivan tappiin ja suoritus oli onnetonta rämpimistä. Heti radan jälkeen rentouduin ja kaikki käskyt toimivat taas moitteetta. Sain siis nollan ja nämä olivat joko kevään tai koko elämäni viimeiset rally-tokokisat. Asia jäi vielä vähän auki...

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ihkaoikea lukukoira

 Roni: Nyt se lukukoiran homma on sitten virallisesti alkanut. Iltapäivällä Emäntä tuli hakemaan kotoa vain minut eikä Lucy-neitiä ollenkaan. Paikka oli sikäli tuttu, että olen käynyt samassa paikassa kaverikoiravierailuilla, koirakerhossa ja koulukoirana. Jotenkin siinä aulassa jännitys ja uuden asian into purkautui kuitenkin joinakin haukahduksina. Sillä seurauksella, että kaikista ovista (ja melkein ikkunoistakin) alkoi tulvia käytävälle lapsia tervehtimään minua. Sanoivat lukukoirakurssilla, että haukkumista pitäisi karsia, mutta oliko se nyt niin huonosti toimittu, että ilmoitin tulostani ja sain heti palkinnoksi lukuisia erihajuisia pieniä faneja ympärilleni.

Lukuhetkien aikana olin tietenkin hiljaa. Vähän siinä täytyi aluksi hakea hyvää asentoa ja etsiä huoneen parasta akustiikkaa kuuntelun kannalta, mutta lukijat olivat ymmärtäväisiä. Olivathan hekin ensikertalaisia lukukoiralle lukemisessa, joten uuden edessä siinä oltiin kaikki. Sattui vielä niin somasti, että tällä kertaa paikalla oli vain poikaporukka minulle lukemassa, että hyvinhän me aapista tavattiin poikain kesken! Sain jopa suurimman osan houkuteltua lukemaan vähän enemmän, kuin he olivat alunperin ajatelleet...

Roni: Alku oli siis oikein lupaava, joten eiköhän näitä lukukoirakeikkoja ole tiedossa jatkossa lisää.

Tänään tehtiinkin jo aamulla vähän pidempi lenkki, koska Lucy-neiti ei muuten olisi oikein ehtinyt lenkille. Aamulla seitsemältä oli pellolla hankikanto ja kävimme nuuskimassa jäniksenjälkiä. Emännällä oli lumikengät ja niillä hän on polkenut pienen polun peltoaukean ympäri. Tänä aamuna hanki kantoi kyllä muuallakin kuin vain polulla.

Vähän meinasi tulla välillä siimasoppaa flexi-hihnoista, mutta yllättävän hyvin pärjättiin lopulta kaikista pajukoistakin läpi.

Roni: Lukukoirakeikan jälkeen minä pääsin Emännän ja hänen työkavereidensa kanssa kävelylle vanhoihin lenkkimaastoihin. Oli aika polleaa kävellä viiden naisen kanssa! Heistä oli hurmaavaa, että aluksi kävin tervehtimässä kaikki ja lopuksi en suostunut menemään autoon ennen kuin olin taas käynyt hyvästelemässä kaikki yksitellen. Se on sellainen minun oma juttuni tarkistaa, että porukka on pysynyt kasassa ja kaikki ovat turvassa.

Kaiken tämän jälkeen voi todeta, että tässä lepää aika sippi jätkä. Oli melkein viikon aktiviteetit yhdessä päivässä!

Maaliskuun kootut

 Lucy: Maaliskuu on livahtanut vauhdilla. Jos jotain pääkohtia tähän yrittäisi tiivistää.

Emäntä sai vihdoin aikaiseksi järjesteltyä työhuoneeseen lukunurkkauksen. Minä hyväksyin sen ensimmäisenä ja sittemmin Roni on ottanut sen omaksi päiväuni-, iltauni- ja todennäköisesti yöunipaikakseen. Emäntä ei ole mahtunut lepotuoliinsa istumaan.

Eräänä päivänä valoisan aikaan pihallemme harhaili sairas ja kapinen supi. Pahaksi onnekseen supi sattui pihalle samaan aikaan Ronin kanssa. Hyväntahtoiseksi nössöksi tuomittu Roni-boy paljastikin todellisen luolakoiran luonteensa ja supi pääsi hengestään. Sen jälkeen olemme välillä joutuneet ulkoilemaan omallakin pihalla kytkettyinä, koska viime yönäkin kolmen supin porukka ruokaili lintulaudan alla. Yhtenä iltana pihassa kävi myös jalkapuoli kettu. Talviruokinta ei ole siis sujunut aivan toivotulla tavalla. Meidän ei kuitenkaan toivota ilmeisesti lopettavan enempää haittaeläimiä. Sen sijaan Emäntä infosi alueen metsästäjiä. 

Kapit pois desinfioivalla shampoolla (ja häätölääkityksellä).

Ronikaan ei selvinnyt aivan vahingoittumattomana ensimmäisestä supinkaadostaan. Seuraavana päivänä Ronin silmät olivat ikävännäköisesti tulehtuneet. Niitä piti käydä näyttämässä eläinlääkärille, mutta onneksi hoidoksi määrätyt tipat auttoivat nopeasti.

Antibiootista tullut karenssiaika ei vain ehtinyt täyttyä ennen rally-tokokisoja, joten Emäntä joutui perumaan yhdet kisat Ronilta silmävamman takia. Ninni ja Moona pääsivät kuitenkin kisamatkalle ja he olivat yhden viikonlopun meillä kylässä. Moona sai tuloksen 87/100p heti ensimmäisessä mestariluokan kisassaan! Moonasta on tullut muutenkin järkevämpi. Hän ymmärtää nykyisin osoittaa minulle alamaisuuttaan nuolemalla suupieliäni ohimennen. Olen välillä sallinut hänelle suurimman kunnianosoitukseni eli leikkiin kutsun. Emme me toki ole LEIKKINEET, mutta kutsuele on jo suurinta, mitä voin hänen hyväkseen tehdä.

Aamulenkki kimpassa

Ninni ja Lucy

Moona

Kisarata

Kisareissun jälkeen palautettiin lappalaiset kotiinsa ja käytiin mökillä saunomassa.

Moona valvomassa avantouintipaikkaa.

Ninni ja Lucy pitämässä vahtia saunapolulla.

Ninni

Välillä on tavattu lappalaisia tavallisissa viikottaisissa rally-tokotreeneissä.

Ninni ja Moona suorittamassa rauhoittumistreeniä. Suurin osa treenistä on tätä.

Meiltäkin rauhassa odottaminen onnistuu yleensä ihan hyvin.

Välillä satoi vielä uutta lunta! Emäntä ihmetteli, vieläkö sitä puuttui jostakin, kun täytyi tulla vielä lisää.

Valo on ollut ilahduttava asia. Välillä ehdimme Emännän töiden jälkeen jo niin aikaisin lenkille, että ei ole vielä pimeää! Lenkkireittien varrella voi välillä tehdä löytöjä. Tällaisille kokeneille mejä-koirille ei ole temppu eikä mikään löytää metsästyskaudelta hankeen jäänyttä jäniksen verta!

Roni on välillä päässyt mukaan lumikenkäilemäänkin. Minua ei ole otettu mukaan upottavaan umpihankeen kahlaamaan...

Emäntä kävi Mäyräkoirakerhomme vuosikokouksessa. Hän vei Ronin viime vuonna voittamat kiertopalkinnot kokoukseen uudelleen jaettavaksi ja toi ne sitten mukanaan takaisin kotiin. 

Vuoden 2021 paras Metsästyskoira, Vesiriistakoira, Mejä-nenä ja Tottelevaisuuskoira

Vesiriistakauteen valmistautuminen on aloitettu linnun noudoilla. Sitä ei kai koskaan voi harjoitella liikaa. Minäkin olen saanut harjoitella, vaikken eläissäni ole käynyt tai tule käymään vesiriistakokeissa.

Kevättutkimuksia lumikengillä

 Lucy: Tämän kevään uutuushauska on ollut lumikenkäily. Emännällä on ollut maaliskuun alusta lähtien lainassa lumikengät ja olemme yöpakkasten jälkeisinä aamuina käyneet vielä aivan viime päivinäkin aamuisin lumikenkälenkeillä läheisillä pelloilla. Viimeeksi tänä aamuna.

Lumikenkäilyvarustus: Lumikengät, sauvat ja vyöremmi, johon flexit saa pujotettua

Roni: Meillä toki on vain omat tassut allamme. Eihän meiltä oikein sujunut se tossut jalassakaan kulkeminen saati sitten, että olisi jokaiseen jalkaan viritelty joku koiran lumikenkä! (Joita siis ei kai onneksi ole olemassakaan...)

9.4.2021 Toisessa kohtaa oli enemmän lunta....

...kuin toisessa. Tämäkin kuva 9.4. Vielä löytyi kuitenkin reitti lumikenkäilijälle.

Lucy: Pellolla lenkkeilyssä on monta etua. Esimerkiksi tiet ovat täällä tällä hetkellä melko rapaisia, joten hangella kulkiessa pysyy puhtaana.

7.4.2021 Roni

7.4.2021 Lucy

Roni: Pelloilla on valtavasti eläintrafiikkia öisin ja kaikesta jää jäljet hangelle! Jälkien tutkiminen on aivotoimintaa vilkastuttava riemunlähde. Öisistä kulkijoista pudonneista ruskeista aarteista puhumattakaan...

22.3.2021 Bigfoot

22.3. Littlefoot

22.3. Middle-sizedfoot

Lucy: Hangen alla kulkee myös kaikenlaista pientä vipeltäjää vielä aamuisinkin ja tarkka myyräkoiran korva kuulee kaikenlaisen rapinan. Minä olen hionut kettumaista saalisloikkaani ja poraudun jo aika nopeasti hankeen. En tosin ole vielä saanut saalista kiinni...

3.4. Myyräkoirat työssään

Roni: Mainitsemisen arvoista on ehdottomasti myös kieriminen! Voiko olla nautinnollisempaa kuin kieriä sydämensä kyllyydestä kevätauringossa kirkkaan valkoisella lumihangella!

9.4.2021

Roni: Valitettavasti tänä aamuna lenkillä kävi niin, että olimme vähän myöhään liikkeellä ja hanki olikin monin paikoin jo alkanut pehmentyä ja näin ollen kaiken juoksemisen, kierimisen ja kaivamisen tuoksinnassa Lucy-neiti kompuroi pehmeässä hangessa ja venäytti hartiansa. Emäntä sai vähän ekstratreeniä, kun hän joutui kantamaan Lucy-neidin kotiin tietenkin pellon kauimmaisesta kolkasta ja vielä kahden ojankin yli. 

     No vähän huilia ja hierontaa (ja kipulääkettä), niin eiköhän se siitä taas ala tokenemaan.

20.3.2021

Ja sama paikka 11.4.2021. Kevät etenee!

Lucy: Emäntä oli liittynyt Facebookissa johonkin koirien virikkeistäminen ja aktivointi -ryhmään. Siellä joku oli esittänyt tällaisen mullistavan idean: Anna koirasi nuuskia lenkillä! 

    Meillä on aina lähdetty hyvin vahvasti siitä ajatuksesta liikkeelle, että koirien kanssa lähdetään lenkille juuri siitä syystä, että me saamme nuuskia. Nämä lumikenkälenkit pelloilla ovat siis olleet nimenomaan mitä parhainta koirien aktivointia, koska siellä tallustellaan hiljaa, pysähdellään kaivelemaan ja nuuskitaan oikein kunnolla!