18.8.2022 näki päivänvalon Ronin ja Myyn pentue. Neljästä teinimutanttininjasta selvisi elolle ja uusiin perheisiin kolme: Tuhkatuulen Donatello, Tuhkatuulen Leonardo ja Tuhkatuulen Rafael. (Neljäs olisi varmasti ollut Tuhkatuulen Michelangelo, mutta se menehtyi vain neljän vuorokauden ikäisenä, joten virallinen nimi jäi saamatta.) Punaiset veljekset kutsumanimiltään Tonttu ja Mauno matkasivat omiin perheisiinsä molemmat Rovaniemelle. Mustista veljeksistä siis vain Tuhkatuulen Rafael jäi henkiin ja se matkasi meidän laumamme jäseneksi kutsumanimellä Demo. Muita tähän mennessä keksittyjä nimiä ovat Demon, Demonsteri, Dem-Dem, Demolition ja Demo-versio tai Varmuuskopio (viitaten Ronin isyyteen).
Jossain vaiheessa aloin olla melko vakuuttunut, etten haluaisi enää mäyräkoiraa ollenkaan. Mäyräkoira ei ole kauhean terve rotu. (Lucylla on ollut mäyräkoirahalvauksia, usein herkkä vatsa ja lopulta sydänvika, jonka lääkitys alkoi 7,5-vuotiaana. Ronilla taas myös välillä ripuloiva vatsa (supien ja kettujen ulosteet eivät ole sopivaa ravintoa ja silti niitä on pakko näykkiä) ja hammaskivestä herkästi tummuvat hampaat ja lukuisia hampaanpoistoja.) Lisäksi tottelevaisuuslajien harrastaminen on työlästä mäyräkoirien kanssa ja herrasväki ei ole aina erityisen yhteistyöhaluista edes tavallisella päiväkävelyllä. Yksi piste isomman rodun puolesta on myös kotimme lähellä asustelevat ilvekset, joiden pelkään nappaavan itsekseen pihalla iltapissalla olevan mäykyn. Kuitenkin Roni on ollut mäyräkoiraksi hämmästyttävän kuuliainen ja muutenkin herttainen luonteeltaan. Yhtä aikaa rohkea ja herkkä. Rauhallinen kotona, mutta täynnä energiaa treeneissä. Lopulta mäyräkoiran vaakakupissa oli vain yksi punnus, joka oli sitäkin suurempi: jos mäyräkoira olisi Ronin poika, se saisi tulla.
Kesällä tapahtui kaksi asiaa: Lucyn sydänvika otti askeleen huonompaan suuntaan, kun sydän oli laajentunut niin, että täytyi aloittaa kaksi uutta lääkettä. Ronia oli pyydetty isäksi keväällä ja Myyn juoksu alkoi vihdoin kesäkuussa. Koko kesän näytti siltä, että Lucy saattaisi kuolla koska tahansa. Näytti, että koiran paikka saattaisi aueta perheessämme hetkenä minä hyvänsä. Samalla vaatimukset pennun suhteen vähenivät. Jos se olisi terve uros, haluaisin sen. Jos siitä tulisi hyvä lenkkikaveri ja kiva lemmikki, kaikki muu olisi plussaa.
Melko loppuun asti oli auki, kumpi pentu meille tulisi: Rafael vai Donatello. Musta pentu veti puoleensa, koska se olisi kuin isänsä peilikuva, mutta pentutarkastuksessa sen kivekset eivät olleet vielä laskeutuneet. Varmuuden vuoksi halusin kuitenkin koiran, jonka voisi käyttää näyttelyssä, koska vain siten aukeaisivat ovet kaikkiin harrastuksiin, joita saattaisimme harrastaa. Demolle varattiin uusi aika eläinlääkärille ja tässä myöhemmässä tarkastuksessa kivekset olivat laskeutuneet. Asia oli sillä päätetty.
Tähän mennessä Demo on ylittänyt kaikki odotukset. Se on ollut kiltti poika, joka ei ole tuhonnut juuri mitään (yhdet sandaalit menivät roskikseen). Yksin oltuaan (siis muiden koirien kanssa) se näyttää siltä, että on ollut nukkumassa. Demo rakastaa kaikkia ihmisiä ja tähän mennessä myös muita koiria (joita on toki nähnyt aika vähän, koska ennen rokotuksia tapasimme vain joitakin luotettavia aikuisia koiria.) Se motivoituu ruuasta ja tykkää oppia uusia asioita. Se jaksaa lenkkeillä koko ajan enemmän ja mikä parasta se viihtyy sylissä ja tykkää nukkua vieressä. (Lucy siirtyi lattialle nukkumaan kesällä, joten peiton alla on tilaa yhdelle mäyräkoiralle. Roni ei ole koskaan viihtynyt samassa sängyssä koko yötä.)
Lucy ja Roni ovat ottaneet pennun hyvin vastaan. Lucy on jopa parempi ohjaaja koiruuteen kuin Roni-isi ja onneksi Lucy on ollut vielä riittävän hyvässä kunnossa, että pennun tavoille kouliminen ei ole ollut sille ylivoimainen ponnistus. Roni huolehtii ulkona pennun leikityksestä ja näyttää mallia, miten aikuiset koirat lenkkeilevät ja vahtivat reviiriään haukkumalla antaumuksella. Lucy-neiti sen sijaan opettaa käytöstapoja, kuten itseään arvovaltaisemman koiran kohtaaminen, jugurttipurkkejen nuolemista, hihnassa leikkimistä, nokostelua ja elämään rauhallisesti suhtautumista.
Asioita, joista Demo pitää:
- Lucy
- Roni
- Moona
- Ninni
- Ronin hännän jahtaaminen
- Lucyn ruokakupin kyttääminen
- tutut ihmiset
- vieraat ihmiset
- ihmisten nenien nuoleminen
- lelut
- juokseminen
- purutikkujen pureskelu
- painiminen Ronin tai Moonan kanssa
- uusien asioiden oppiminen
- herkut
- sylissä nukkuminen
- kaikkialla mukana oleminen
- Omassa kuljetusboksissa oleminen autossa (mieli rauhoittuu kuitenkin matkan aikana ja perillä boksista kömpii uninen pentu)
- kivoista asioista pois jättäminen siksi, että on muka liian pieni
- ihmisistä erossa oleminen (tässäkin uni on parasta lääkettä)
- Olla aina valmiina kuin partiopoika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti