Roni: Lähikaupungissa järjestettiin mätsärit eli Match Show eli leikkimielinen harjoitusnäyttely. Keväällä käytiin yhdessä ja nyt sitten vuorostaan toisessa. Lähinnä kai siksi, että tuota pipanaa pitäisi kuljettaa välillä koirien ilmoilla, että oppisi olemaan. Siitä on useampi vuosi aikaa nimittäin, kun viimeeksi joskus Lucy-neidin kanssa mätsäreitä kierrettiin. Joku taika on kai myös siinä, että on täyttänyt kahdeksan vuotta ja on joku veteraani. Silloin kaikki alkaa näköjään alusta ja aletaan taas käydä mätsäreissä ja näyttelyissä, kun ei olekaan enää käyttöluokan koira vaan veteraaniluokan koira...
Roni: Täytyy myöntää, että häkissä on nykyisin hieman väljempää kuin Lucy-neidin kanssa, kun vieressä on kolme kiloa vähemmän mäyräkoiraa!
Roni: En tiedä, millä lihaksilla, mutta jotenkin Demo punnersi itselleen taas punaisen nauhan kehässä! Vaikka hän osallistui pienten aikuisten kehään, koska ehti täyttää vuoden ennen tätä tapahtumaa. Kehässä koiraparille jaetaan siis punainen ja sininen nauha sen mukaan, kumman tuomari arvelee esiintyvän kauniimmin ja olevan paremmin yhteistyössä esittäjänsä kanssa. Varmaan tuurilla oli aika iso osuus, koska Demon pariksi sattui pikkuinen mäykkytyttö, jonka kanssa ehdittiin kuonotella siinä ennen tapahtuman alkua. Lopuksi tuomari nimittäin sijoittaa kokoomakehässä punaisen nauhan saaneista neljä parasta (tänään punaisen saaneita oli tosin vain kolme, koska koko luokkaan osallistui vain seitsemän koiraa), ja siinä vaiheessa Demolla levisi pakka (samoin kuin keväällä), koska kehään tuli vieraita koiria ja se ei malttanut keskittyä Emäntään ja herkkupaloihin enää ollenkaan. Pirpana oli siis kolmas eli viimeinen.
Roni veteraanien 4.
Roni: Meitä veteraaneja oli koko mätsärissä vain viisi ja meidät otettiin kaikki kehään kerralla. Minun mielenkiintoni ei juuri herkuista herpaantunut. Ainoastaan niitä olisi voinut tarjoilla nopeammalla tahdilla. Sellainen puutos oli vetskukehässä, että pöytää ei ollut arvostelua varten eli tuomari kumartui tutkimaan minua maassa ja se on vähän epämukavaa, kun vieras ihminen ryömii melkein päälleni. Väistin. Sen jälkeen nuuskin maata yksittäisliikkeessä ja siinä se kova peli sitten varmaan oli pelattu. Minä olin viidestä osallistujasta neljäs eli toiseksi viimeinen, mutta muuten Emäntä oli todella tyytyväinen kehäkäytökseeni ja siihen, miten hyvin maltoin seistä paikallani. Kokemus tuo varmuutta!
Demo pienten aikuisten punaisten 3.
Roni: Sattui siis aika kivasti, että käytiin tänä kesänä kaksissa mätsäreissä ja kummallakin kerralla kaikki meidän luokkiemme osallistujat palkittiin! Lucy-neidin kanssa jäätiin monet kerrat ilman palkintoja, vaikka joskus toki jotain saatiinkin, niin nyt on ollut hauskaa, että on jotain pientä palkintoa saatu kummallakin kerralla vaivannäöstä.
