Sunnuntaina tapahtui Suuri Muutos Demon elämässä. Tuttu lauma ja lieden lämpö vaihtui loputtomaan automatkaan vieraiden ihmisten kanssa halki Suomen. Lähdön hetki omasta pihasta oli raastava, kun pikkuinen tajusi tulleensa kaapatuksi aivan vieraaseen autoon, eikä mitään tuttua ollut enää ympärillä. Huuto oli pienen loukkuun jääneen, laumastaan erotetun raasun huutoa. Vähitellen itku vaimeni kuitenkin ja oli tyydyttävä siihen lohtuun, mitä ympäriltä sai. Uusi syli lohdutti, uusi käsi rapsutteli rintaa ja tarjosi herkullisen tuoksuista puruluuta. Aluksi matka taittui siis sylissä, mutta pysähdyksen ajaksi Demo laitettiin kuljetusboksiin, eikä se sieltä enää loppumatkasta pois halunnutkaan.
Maanantaina alkoi uuteen elämään totuttelu. Demo ei halunnut päästää uusia ihmisiään näköpiiristään hetkeksikään, koska vaisto sanoi, että käy huonosti, jos täällä vieraassa paikassa hukkaa nämä ainoat ystävälliset ihmishahmot. Mikä takaa, ettei kaikki taas katoa ja muutu oudoksi, kun niin kävi yhtäkkiä eilenkin?
Mullistukset vain tuntuivat silti seuraavan toinen toistaan. Oli päästy hädin tuskin iltapäivään, kun Syli kantoi Demon ulos, jossa vastaan asteli ryntäsi kaksi aikuista mäyräkoiraa. Nämä olivat etäisesti samannäköisiä kuin Myy-äiti ja Didi-täti, mutta aikalailla suurempia. Pieni hässäkkähän siinä syntyi, kun ensin päälle ryntäsi Roni (jota isiksikin kutsutaan) ja kohta Demo luuli loppunsa koittavan Lucy-neidin hampaissa. Koskaan ei ollut Demo nähnyt ja kuullut niin vihaisen koiran käyvän kimppuunsa. Kuin ihmeen kaupalla Demo kuitenkin huomasi jääneensä eloon ja itseasiassa säilyneensä täysin vahingoittumattomana. Hän oppi kerrasta, että Lucy-neidin kanssa ei pelleillä. Hän voi viedä pieneltä koiralta hengen, jos suuttuu todenteolla, joten hänen sanaansa on kunnioitettava.
Pian kauhu kuitenkin muuttui riemuksi, kuten pienen koiran elämässä usein käy, koska uudet tunteet jonottavat jo pääsyään esiin. Mukana tuli näet kaksi hauskaa ihmistäkin, eivätkä nämä mäyräkoiratkaan oikeastaan hullumpia olleet, kun alkutohinasta päästiin. Toisen ihmisen sylissä oli mukava ottaa pienet päiväunet kaiken uuden ja yllättävän jälkeen.
Tiistaina tutustuttiin lisää aikuisten koirien kanssa ja käytiin pienellä kävelyllä. Välillä Demo matkasi Sylissä, jota muut koirat ilmeisesti nimittävät Paremmaksi Mestariksi (erotuksena tavallisesta Mestarista) tai lyhyemmin Emännäksi. Kävelyn jälkeen Demo nukahti keittiönmatolle ja huomasi herätessään, että onkin kahden Lucy-neidin kanssa. Toisaalta koska Lucy-neiti näytti tilanteessa kovin levolliselta, toisaalta kunnioituksesta häntä kohtaan Demokin odotteli hissukseen Ronin ja Paremman Mestarin paluuta. Ja kohta he tulivatkin takaisin tehtyään pienen nopeampitempoisen lenkin.
Roni-isi oli ilmeisesti bongannut matkalla jonkun herkullisen tuoksun ja pyörähtänyt siinä antaumuksella. Emäntä yritti viedä vain isin pesulle, mutta jotenkin siinä samalla oven avauksella pyörähtivät saunalle myös Demo ja Lucy. Heidät yritettiin laittaa oven toiselle puolelle, mutta alhaalta auki olevat saunan ovet antoivat Demolle tilaisuuden tulla tutustumaan lähemmin suihkuun ja vaahtopesuun. Kun on vain hyvin pieni koira, voi sujahtaa läpi kaikenlaisista isojen koirien esteistä.
Keskiviikkona Demo heräsi jälleen turvallisesti Emännän kanssa samasta sängystä. Pieni päiväkävely tehtiin eri suuntaan ja sunnuntainakin kaulassa pidetty ikävä Silmukka pujotettiin taas pään yli. Välillä Silmukka oikeastaan unohtui, kun oli mukava rynnätä aikuisten perään, mutta välillä se taas kiristyi kaulan ympärille ja vaikka kuinka yritti leikkiä rodeo-koiraa, ei narua saanut pois kaulasta. Demo huomasi heti pitävänsä enemmän vapaana lenkkeilystä kuin hihnalenkkeilystä!
Keskiviikkona poikkesi kylään taas uusi ihminen, joka tuoksui vierailta koirilta. Ainakin tässä vaiheessa Demo on sitä mieltä, että uudet ihmiset ovat mukava asia! Sen sijaan kuljetusboksi ei ollut enää mukava asia. Demo joutui odottamaan siellä vähän aikaa, kun Emäntä teki vieressä ruokaa ja toisen kerran, kun aikuiskoirien kanssa treenattiin jotain temppuja. Demokin sai tehdä pieniä temppuja. Eli juosta makkarapalaa pitävän käden luo. Se oli sentään mukavaa. Välillä kuului myös naksahtava ääni ja sen jälkeen maahan ilmestyi herkkuja!
Illalla nukkumajärjestelyt muuttuivat siten, että patjan päälle laitettiin koiranpeti ja Emäntä kipusikin viereen sänkyyn nukkumaan. Demo kiukutteli ensin inhottavaa muutosta vastaan, mutta käpertyi lopulta Emännän käden päälle, kun se lepäsi sängyn reunan yli koiranpedissä. Yö sujui rauhallisesti, vaikka Emäntä jossain vaiheessa evakuoikin kätensä ylös sänkyyn.
Torstaina Demo alkoi jo tuntea olonsa aika kivaksi ja jopa riehakkaaksi. Uusi koti alkoi jo tuntua kodilta, eivätkä Elsa ja äiti tai Didi- ja Vieno-tädit tai Silva- ja Nemo-labbikset enää tulleet juuri uniinkaan. Isot mäykyt halusivat tehdä jo oikean kävelylenkin, joten Demo kulki mukana välillä sylissä, välillä omin jaloin. Maantiellä Demon ei annettu montaa askelta kulkea, koska piti käyttää hihnaa ja hihnakäytöksen puute lisää vaaratilanteita. Metsäkoneen ajouralla Demo sai tutustua uudenlaiseen maastoon. Alusta ei ollutkaan tasaista hiekkaa tai nurmikkoa vaan kaikenlaisia pitkiä märkiä kasvinosia tarttui kiinni ja risut estivät kulkemisen. Lopulta mentiin sammalmattoa pitkin.
Vaikka retken jälkeen Demo olikin aika väsynyt, ei hän kuitenkaan ollut niin väsynyt, etteikö olisi huomannut, että Emäntä hävisi talon ovesta. Vaikka Lucy ja Roni jäivät sisälle seuraksi, ei Demo pitänyt asioiden saamasta muutoksesta ja hän kapinoi äänekkäästi yksin jättämistä vastaan. Lucy-neiti väitti, ettei Emäntä ollut poissa kuin pienen hetken, mutta Demo-koiran maailmassa se oli pieni ikuisuus. Välillä Emäntä tuli takaisin ja katosi taas. Vähitellen Demo ei jaksanut enää itkeä jokaisen ovesta poistumisen perään. Emännällä oli kuulemma "pihahommia".
Perjantai-aamuna Demo heräsi jälleen yksin omasta koiranpedistään, mutta se oli jo ihan ok. Heräämisen syy oli pakottava pissahädän tunne. Demo vinkui surkeasti keittiötä päin kulkiessaan. Emäntä heräsi unestaan ja riensi avuksi: hän avasi takaoven ja Demo ehti juuri oven ulkopuolelle, kun aamupissa tuli. Tällä kertaa pissa päätyi suoraan oven ulkopuolelle terassille, mutta Emännän mielestä se oli kuitenkin jo oikeansuuntainen hyvä yritys! (Jotenkin myös aamukakka päätyi lopulta terassille, vaikka Demo oli nostettu kertaalleen pihalle asti, mutta näitähän sattuu.)
Kävely tehtiin lopulta siten, että Demo ja Roni olivat tällä kertaa lenkillä mukana. Ensin yritettiin lähteä kaikki yhdessä, mutta Lucy-neidillä olikin vatsavaivoja. (Ehkä eilinen mutalätäkkö ei ollutkaan hyvä juomakuppi. Kieli vain sattui ehtimään sinne, kun nesteenpoistolääkitys saa aika ikävän jatkuvan janontunteen aikaiseksi.) Lucy-neiti jäi siis kotiin huilaamaan ja Demo matkasi osittain sylikyydillä, osittain omilla jaloilla pienen metsälenkin. Välillä oikein kiukutti, kun ylhäältä sylistä näki, että isillä oli todella kivaa juostessaan metsässä, mutta omissa jaloissa ei vielä riittänyt mittaa, että olisi päässyt varvikossa eteenpäin. (Vähän matkaa Demo sai kulkea umpimetsässä omin tassuin, mutta sinä aikana Emäntä jo hukkasi näköyhteyden vauvakoiraan, ja hän ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että vauva katoaisi yksin korkeaan varvikkoon.) Lenkin jälkeen Emännällä oli taas pihahommia, joten ei auttanut kuin koirien jäädä keskenään sisälle.
Illan tullen Emäntä otti kuljetusboksin mukaansa ja sanoi, että Demo pääsisi autoilemaan. Alunperin tarkoitus ei ollut ottaa isukkia mukaan, mutta kun Roni määrätietoisesti pakkautui ovelle lähtövalmiiksi, ei Emäntä estellyt häntä. Lopulta olikin myös ihan käytännöllistä, että isä oli mukana. Kuljetusboksi ei ollut erityisen hauska vieläkään, joten Demo päästi karmaisevimman "Apua pentu pulassa" -haukkunsa ensin kimeänä ja korvia vihlovana ja siirtyen siitä sitten oktaavia alemmas käskeväksi louskutukseksi ja lopulta syvän aggressiiviseksi murinaksi. Tämä ääniskaala oli käyty läpi kolmen kilometrin matkalla ja sen jälkeen Demo tyytyi kohtaloonsa pieniä iukahduksia lukuunottamatta. Isän tyynnyttävä rauha välittyi kai kaltereiden läpi, kun isä istui valjaissa takapenkillä vieressä. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että aikanaan isä jaksoi samaisessa boksissa ulista ja riehua ihan koko tunnin matkan lähimpään kaupunkiin.)
Kotiin päästyä boksi nostettiin taas keittiöön. Sattui hauskasti, että vesikuppiin oli joutunut elävä kärpänen ja se räpisteli veden pinnassa. Demo suoritti ensimmäisen vedestä noutonsa noukkimalla kärpäsen kupista. Se oli lopulta niin hauska leikki, että yksi asia johti toiseen ja lopulta pentu kahlasi etujaloillaan vesikupissa. Tämän vesileikin jälkeen Demo hupsahtikin ihan huomaamatta leposille kuljetusboksiin! Ei se niin paha paikka sitten lopulta ollutkaan.
Illalla Lucykin voi jo onneksi paremmin. Huomenna taas kohti uusia seikkailuja!
