sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Viimeisimmät käänteet jännitystrillerissä nimeltä "Lucyn elämä"

 Lucy: Edellisen eläinlääkärireissun jälkeen sattui seuraavaa. Antibioottikuuri ei ilmeisesti oikein sopinut minulle. Ensin lähti ruokahalu, sitten meinasi lähteä elämänhalu. En suostunut ottamaan lääkkeitä enää minkään herkun sisällä, enkä oikein syömäänkään. Oli niin kurja olo, että makasin ja tärisin. Emäntä konsultoi eläinlääkäriä, joka sanoi, että antibiootin voi jättää pois, mutta jos olo ei tokene, niin sitten se on menoa. Mestarit päättivät seurata viikon loppuun ja tehdä sitten päätöksiä.

Oloni tokeni!

Huhut kuolemastani ovat liioiteltuja...


Moona oli myös meillä hoidossa samaisen viikon (se oli siis jo toista viikkoa sitten). Moona ja Demo painivat lähes jokaisen valveilla olo hetken. Emäntä myös totesi, että on vain yksinkertaisesti helpompaa käydä joka päivä lenkillä, kun laumassa on Moonan kaltainen sähköjänis, kuin yrittää olla käymättä. Moona juoksutti poikia sellaisilla lenkeillä, että Emäntä alkoi jo pelätä, ettei Ronin seniorikoirakansalaisen kunto enää kohta kestä. Kun Moona lähti, niin Demokin vain huilasi pari päivää.

Hoitotäti, joka saa hoitolapsenkin toivomaan, että välillä saisi lopettaa leikkimisen.

Koutsi näytti pojille suunnan ja vauhdin. Paimenkoira täytyi pitää metsässä kiinni, ettei se katoa metsän uumeniin, kun taas metsästyskoirat kulkivat kiltisti possujunassa.

Auringossa piehtarointia. Kevään merkki.

Eivät ottaneet minua lenkille, vaikka naamioiduin Roniksi mustalla takilla.

Koutsin mäkitreenipäivä

Äkkiä jotain säpinää!

Moona

Lapinkoiran zen-hetki

Harvinaista kyllä, mutta mäykkykerhon kokouksesta Roni sai vain valiopokaalin viime vuoden valionarvoista. Ei yhtään kiertopalkintoa! Paitsi tuo nuija Emännälle. Siitä vallankahvasta ei näköjään pääse eroon, vaikka haluaisi.

Yksi "perhepotretti" taas, kun valokuvaaminen on niin kivaa.


Viime viikolla minun oloni alkoi olla jo niinkin hyvä, että torstai-iltana halusin lähteä mukaan lenkille. Koska kesken jääneenkin antibioottikuurin vaikutus näytti olevan se, että ripuli oli loppunut, niin Emäntä antoi minun lähteä mukaan. Tarkoitus oli käydä vain oman tien päässä. Siellä en halunnutkaan vielä kääntyä takaisin. Aina kun Emäntä olisi halunnut kääntyä, minä kiskoin eteenpäin kuin härkä. Lopulta alkoi tulla pimeä ja sitten Emäntä kiskoi minut väkisin kotimatkalle.

Koska olimme jo aika kaukana, hän myös kantoi minua välillä, että matka olisi vähän kevyempi minulle. Puolen kilsan päässä kotoa Roni sai vainun ja ryhtyi kiskomaan hihnassa innoissaan. Minäkin innostuin sillä seurauksella, että lyyhistyin saman tien kyljelleni maahan ja päästin kimeän kiljaisun. Kauhean hetken ajan Emäntä arveli minun kuolevan siihen paikkaan keskelle pimeää metsätietä vesisateeseen. Hän nosti minut syliin, kun ajatteli, ettei voi minua jättää tielle makaamaan elävänä eikä kuolleena.

Pienen matkan jälkeen hän pysähtyi sen verran tarkistamaan, että hengitin vielä. Katselin silmät ymmyrkäisinä pimeyteen, kun en oikein itsekään tajunnut, mitä tapahtui, ja mikä hirveä kipu oli minut maahan kaatanut. Kotona kävelin omin jaloin sisään, mutta olin levoton koko illan ja sain kipulääkkeen.

Seuraavana päivänä olisin halunnut taas lähteä lenkille, mutten päässyt. Ei kai sellaista sydänkohtausta lasketa, mitä ei edes itse enää muista myöhemmin?

Ruokahalu palasi, kun Emäntä keksi antaa ruuan minulle jäisenä. Olen muutamana päivänä kalunnut raakalihapullan suoraan pakastimesta annettuna ja se on paljon parempaa sellaisena kuin sulaneena, haisevana mössönä!

Tänään pääsin mukaan hyvin rauhalliselle päiväkävelylle. Että sillä tavalla tulin taas kuolemanporteilta takaisin, heitin mutkan portin edessä uudestaan ja nyt olen taas elävien kirjoissa.



Demo 7 kk


perjantai 17. maaliskuuta 2023

Kevään 2023 kirjauutuudet


 Lucyn viimeaikainen sairastelu on saanut blogimme toimituksen inspiroitumaan uuteen aluevaltaukseen ja olemme kurottaneet kirjallisuuden puolelle. Aluksi syntyi lastenkirjaidea, koska kehon eritteet ovat olleet pop lastenkirjallisuudessa jo vuosikymmenen. (Innoittajana toimivat mm. klassikot Ronsulta pääsi paukku, 2010 ja Seepralta lorahti pissa, 2010.) Kun tämä Pandoran lipas oli kerran avattu, ei sitä käynytkään niin vain sulkeminen, joten lisää seurasi.

Tässä siis Lucyn ja Ronin blogin kuumimmat kirjauutuudet kevään 2023 kirjamarkkinoille:


Missä luuraa Lucyn kakka?

Lucy on muuten ihan tavallinen mäyräkoira, mutta miksei Lucylta tule kakkaa? Inhorealistinen kurkistusluukkukirja lapsille laittaa niin suuren kuin pienenkin lukijan pohtimaan tarkemmin ulostamisen merkitystä. Aidontuntuiset kuvituskuvat saavat kirjan sivut melkein haisemaan! Vai haiseeko kirja sittenkin oikeasti...? (Kirjat myydään ilmatiiviisti erikseen pakattuina.)


Pistä pieru kiertämään

Tämä 6347-säkeinen lorueepos laittaa lapsesi toivomaan, että hän nukkuisi jo!

"Pierun kierrän ympäri suolen, paskan pistän..."


Kaikki kakasta

Lasten kirjallisuuden jälkeen toimituksemme laajensi tietokirjallisuuden puolelle. Tämä gastroenterologian erikoislääkäreiden tarkistama laitos on ehkä alansa perinpohjaisin selvitys kaikesta ulosteeseen ja ulostamiseen liittyvästä. Kirja julkaistaan suositussa kylpykirja-formaatissa. Värikuvitus.


Kakan maistajat

Tässä tehtäväkirjatyyppisessä niteessä Roni ja Demo avaavat kakan maistamisen saloja ja helppojen tehtävien avulla lukijakin voi aloittaa löytöretkensä gastronomian lopputuotteiden pariin. Nopean tilaajan etuna mukaan saa myös Suuni on tuohesta -vihkosen, joka sisältää Demon tutkielman eri puulajien maistelusta. Eriteltyinä ja arvioituina ovat niin koivuklapi, joulukuusi kuin pajupillikin. (Vertaisarvioimaton.)


Jos kiinnostuit, niin tarjoa kustannussopimusta! Kirjat ovat vain kirjoittamista vaille valmiita ja kaikki tuhdilla palkkioprosenttiosuudella varustetut sopimustarjoukset huomioidaan.


"Lucyn ja Ronin blogin kirjauutuudet antavat uutta syvyyttä niin jokakeväiseen koirankakkakeskusteluun kuin kirjallisuuskeskusteluunkin! Erottaako niitä enää edes toisistaan?" 

-Kuvitteellinen lukija, 42

Roni 10.3.2023



torstai 16. maaliskuuta 2023

Demon tulevaisuuden suunnitelmia

 Demo: Isi isi!!!

Roni: No?

Demo: Isi minä tiedän nyt, mikä minusta tulee isona!

Roni: Niinkö? 

Demo: Minusta tulee isona lapinkoira!

Roni: Tuota...

Demo: Minä juttelin Moonan kanssa ja hän sanoi, että heidän rodussaan on avoin rotukirja ja lapinkoiraksi voi päästä rotuunoton kautta!

Roni: Kuulepas, kun se ei taida ihan noin vain toimia...

Demo: Miksei?! Kunhan minulle kasvaa vähän turkkia lisää ja ehkä vähän jalkoja... Niin sitten kun minä olisin lapinkoira, niin minun ei aina tarvitsisi tulla sisälle kesken leikkien, ettei minulle tule kylmä! Minäkin haluan istua lumikinoksessa haukkumassa kettuja illan hämyssä!

Lapinkoira ja mäyräkoira

Tuleva lapinkoira


keskiviikko 8. maaliskuuta 2023

Mikä on rakkauden hinta?

 Tänään se oli 340 euroa, 140 km lumituiskussa ja 3 tuntia 15 minuuttia.


Lucy kävi kontrolliverikokeissa. Munuais- ja maksa-arvoissa oli jopa tapahtunut kohentumista. Sydämen sivuääni edelleen 4/6 ja reisivaltimopulssi oli nyt hyvä, vaikka viime kerralla se oli heikko.

Lucy olisi itse lähtenyt mieluummin kaupungille kuin klinikalle tökittäväksi. 

Jos vatsa olisi kunnossa, niin elämä saattaisi vielä ajoittain hymyillä. Niinpä aloitettiin nyt antibioottikuuri varmuuden vuoksi (aiemmin jo labrassa tutkittiin giardit sun muut, mutta mitään selitystä ei niistä kokeista ripulille löytynyt), kalium-lisä, koska sen taso oli alhainen, ja monivitamiini-kivennäisvalmiste, koska Lucy on omasta päätöksestään siirtynyt pelkälle raakaruokinnalle (mitään muuta ei suostu syömään).

Tutulla klinikalla ei tarvitse jännittää, kun on sisään asti päässyt. 

Lääkearsenaali alkaa olla kunnioitettava. Emäntä harkitsi jo, että tekisi itselleen kirjallisen ohjeen lääkkeiden annosta, ettei tule virheitä aamupöpperössä. 


Jospa näillä tropeilla saataisiin vielä iloisia, yhteisiä päiviä rakkaan Lucy-koiran kanssa. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Nyt on kuulumisissa kirittävää...

4.3.2023 Demo 6 kk, Roni 8 v ja Lucy 10 v


 Lucy: Nyt olisi jo varmaan aika tilittää päällimmäiset tästä mielen päältä, ettei kaikki unohdu. Aloitetaan vaikka tärkeimmästä eli minusta. Olen edelleen hengissä. Vatsa reistailee valitettavasti jatkuvasti, mutta on sitten pirteitä ja reippaitakin päiviä. Lauantaina esimerkiksi yllätin taas kaikki lähtemällä lenkille mukaan. On myös löytynyt raakaruoka, joka on maistunut jo monen pötkön ajan eli syömättömyys ei ole nyt vaivannut, kuten välillä muulloin. Keskiviikkona käydään taas verinäytekontrollissa tarkistamassa elämännesteen tila.

Roni: Moonaa ja Ninniä on myös nähty uudestaan. 

Emäntä huomasi ajattelevansa vaarallisesti, että näköjään sitä pystyisi lenkkeilyttämään neljääkin koiraa yhtä aikaa...!

Moonalla oli valeraskaus päällä, kun he vierailivat meillä. Se, mikä näytti aluksi söpöltä yhteiseltä yöunille vetäytymiseltä...

...paljastuikin panttivankitilanteeksi, jossa pentu ei uskaltanut enää hievahtaakaan kipakan adoptioemonsa vierestä. Emäntä ihmetteli, kun Demo ei tullutkaan sänkyyn nukkumaan tapansa mukaan ja ajatteli vähän kateellisenakin, että siellä sitä vain Moonan kyljessä nyhjätään samassa häkissä, kunnes pennun surkea itku pimeässä paljasti, että pentu haluaisikin omalle paikalleen sänkyyn, muttei uskalla liikahtaa häkissä. Emäntä pelasti Demon häkistä päätyoven kautta.

Roni: Viikko sitten he olivat meillä pari yötä hoidossa, kun Emäntä aloitti lomansa rally-tokokisoilla. Ihan samanlaista tähtisadetta ei ollut nyt, mutta henkilökohtaisesti paransin 9 pisteellä, että mäyräkoiramaailmassa se on suuri saavutus! Tulokseni oli siis 81/100 p. Moona sai tuloksen 94/100p, joka tarkoittaa, että hän jäi pisteen päähän kullanarvoisista valioitumispisteistä. Emäntä harmitteli, ettei pisteitä voi laskea keskiarvona, kun edellisestä kisasta tuli se 96 pistettä eli keskimäärin Moona on saanut kahdesta edellisestä kokeesta 95 p....


Kolmikko kohteessa

Ninni oli tällä kertaa porukan yllättäjä: Kun on niin kovasti hehkutettu sitä, ettei Ninni ole saanut vielä kertaakaan nollatulosta, niin nyt se tapahtui! Kaikki meni vain jotenkin alusta asti pieleen. Ninni aloitti koko kisan. Emäntä teki ensimmäisellä kyltillä varmuuden vuoksi turhan uusinnan, kun ei nähnyt, tekikö Ninni virheen vai ei. Sen jälkeen halliin tuli haukkuva koira, jolloin Ninni ei kuullut seuraavan kyltin ohjetta. Sitten edessä oli putki, jonka suuntaan Ninni hiukan karkasi. Yhdessä käännöksessä Ninni istahti vahingossa ja sitten oli jo sekoiltu niin paljon, ettei hyväksyttyyn tulokseen ollut enää pisteitä.

Lucy: Viikonlopun jälkeen oltiin joitakin päiviä kotosalla mestareiden kanssa. Eräänä hitaana loma-aamuna Demo kunnostautui rikkomalla muruiksi ensimmäistä kertaa kokonaisen lelun. 



Roni ärähti ensimmäisen kerran Demolle tosissaan hirvennahkapuruluusta. Demo katseli hetken Ronia aivan uutta kunnioitusta katseessaan ja puruluita Roni on saanut syödä Demolta rauhassa siitä lähtien.

Harvinaista kuvamateriaalia tilanteesta, jossa Roni syö luuta ja muut nukkuvat.

Roni: Demo aloitti myös uimariuransa putoamalla jäiden läpi suo-ojaan. Onneksi pirpana pääsi ylös omin jaloin, eikä näyttänyt menevän erityisesti paniikkiin. Sillä kertaa käännyttiin sitten vain saman tien takaisin. Tänään käytiin sillä suunnalla uudestaan katselemassa harvennettua metsää.

Demon ensimmäinen uimapaikka

Hanki ei kantanut, mutta metsäkoneen urassa pääsi tutkimaan metsää keskellä talvea.

Lucy: Loppuviikosta käytiin yksi yö Moonan ja Ninnin luona. Isolla laumalla oleminen on sitä oikeaa elämää. Demo varsinkin nauttii täysin siemauksin, kun on monta leikkikaveria ympärillä ja me Ronin kanssa nautimme, kun Demo ei ole pelkästään meidän kimpussamme. Tai siis Ronin kimpussa. Minun kimpussani pirpana ei uskalla olla juuri koskaan hyvin pätevästä syystä.

Roni: Moonalle ja Ninnille on ajettu kelkalla oma koiralatu, jota pitkin oli huisin hauskaa pistellä menemään. Ihmiset menivät suksilla ja me koirat samaa vauhtia juosten. Sellainen kahden kilometrin juoksupaini purkaa kivasti energiaa tuollaisesta puolivuotiaasta pallerosta!


Vieläköhän kotitarha pitää, jos hankikelit alkavat...?

Lucy: Eilen Emäntä kaivoi pitkästä aikaa järjestelmäkameran laukustaan. Tarkoitus oli kai ikuistaa edes jotain Demon pentuvuodesta oikeallakin kameralla, mutta tietenkin me muutkin änkeydyimme paikalle. Valokuvamallina oleminen on edelleen yksi suosikkiharrastuksistani, kunhan namit virtaavat tasaisesti!


The Originals

Lucy-neiti

Roni-isi

Poseerauksen ammattilaiset

Demon, the son of Ronin

Isi ja poika pihavahteina


Roni: Voi milloin Moona ja Ninni tulevat taas leikittämään pentua...


Vauhtiviikari


Roni: Mihin tässä vielä tuon ipanan kanssa joutuu...

Tutkimusmatkailija



Kompostorin päältä saattaisi maailma aueta...



Mutta eihän kiltit pojat karkaile!