Sivut

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Rally-tokojuttuja ja muita päivittämisen arvoisia asioita

 Lucy: Hörökorvat kävivät kylässä. Melko pikainen vierailu kylläkin. Perjantai-iltana tulivat, lauantaina meidän Emäntä vei heidät Ronin kanssa rally-tokokisoihin ja samana iltana hän kävi palauttamassa lappalaiset omaan kotiinsa. Emäntä ei tullut sanoneeksi Mestarille, että minä jään kotiin, ja hän ei huomannut minun olevan kotona. Olipahan kerrankin rauhallista nukkua päiväunet! Nukuttikin hyvin, kun yö oli vähän rauhaton. Emäntää kai jännitti kisareissu ja hän kieriskeli sängyssä ja kävi välillä jalkeilla ja koko musta tiimi pomppasi aina pystyyn ja oli toimintavalmiudessa jokaisesta kyljen käännöstä.


Lucy: Rally-tokokisoista voi sanoa, että se tavallinen tarina. Moona kisasin voittaja-luokassa ja hän sai tuloksen 91/100 p, sijoittui kolmanneksi (jo neljännen kerran koko kisaurallaan!) ja sai RTK3-koulutustunnuksen. Hänkin siirtyi siis mestariluokkaan. 

Ninni sai tuloksen 89/100p ja tämä oli Ninnin 14. hyväksytty tulos peräkkäin. Ninni on saanut tähän asti tuloksen kaikista rally-tokokisoistaan! Moonalla oli hyvä suora, kunnes viime vuoden viimeisistä kisoista hän sai nollan eli hänellä on 9/10 onnistumista kisoissa. Vertailun vuoksi oma kisaurani käsitti 27 kisaa, joista tulos tuli 15 kerralla ja Ronin vastaava luku on 16/32. Ninnillä onnistumisprosentti on siis 100, Moonalla 90, minulla 55 ja Ronilla 50. Siinä ehkä on tiivistetysti paimenkoiran ja mäyräkoiran ero tottelevaisuuslajeissa.



Roni: Tällä kertaa minun kohdallani oli siis sen nollan vuoro. Mutta hirveän kivaa meillä oli ja tällä kertaa edes Emäntä ei ollut isosti pettynyt, koska suurimman osan ajasta tehtiin ihan oikeasti yhdessä töitä! Eikä siinä mitään isoja juttuja sinänsä ollut. Ensimmäinen tehtävä oli edetä pieni matka juosten, no en ollut ihan hereillä ja lähtenyt heti juoksemaan, joten siitä -10. Muutama maan nuuhkaisukin siinä alussa oli ja nämä ovat nämä nykytuomarit niin tarkkoja kaikesta sellaista. Niistä tuli sellainen -4 pistettä. 
        Meidän kaikkien suurin kompastuskivi oli se radalla ollut hyppy. Siitä aiheutui epätarkkuutta Ninnillekin ja Moonalle jopa yksi uusiminenkin. Se kun se hyppyeste huumaa pään, niin siinä on vähän vaikea sitten ajatella muuta. Hyppy sinänsä meni siis kaikilla hienosti, mutta sitä ennen ja sen jälkeen ajatus saattaa harhailla. Minulla enemmän jälkeen kuin ennen. Hypyn jälkeinen tehtävä ei onnistunut ja kun palattiin uusimaan sitä, niin minussahan heräsi heti toivo, että saan tehdä hypyn uudestaan! Väärään suuntaan hyppäämisestä olisi kuitenkin tullut hylkäys, joten Emäntä ohjeisti minua melko voimakkaasti, ja näin ollen uusimisen lisäksi saatiin miinuksia kovasta komentamisesta. (Sellainenkin mahdollisuus on siis rally-tokossa. Sitä vain ei ole otettu huomioon, että tällainen karski metsästyskoira kestää kyllä vähän kovempaakin käskemistä. Oikein iloisesti jatkoimme rataa sen jälkeen hyvässä yhteistyössä, kun olin ymmärtänyt, ettei minun toivota hyppäävän estettä uudestaan.) Ei se ohjaajan kiertämistehtävä onnistunut uusintayritykselläkään, joten jatkettiin siitä sitten vain matkaa. Ja sitten menikin loppurata eli 7 tehtävää täysin oikein ja puhtaasti! 
        Emäntä oli tyytyväinen, koska pysyin koko matkan hyvässä vireessä. En nuuskinut aivan tolkuttomasti tai unohtunut omiin puuhiini, mutta en myöskään jännittänyt niin paljoa, etten olisi kyennyt suorittamaan. Olemme treenanneet paljon suorituksen aluksi rauhoittumista, katsekontaktia ja kaiken ulkopuolisen huomioimatta jättämistä, ja palkaksi on vaihdettu herkkupallo, jossa yhdistyvät lelun jahtaamisen riemu ja syömisen rauhoittava vaikutus. Treeneissä olen saanut pallon palkaksi vähän tiheämmin, kun olen pysynyt hyvässä vireessä tehtävän tai pari. Suunta on siis oikea!

Lucy: Jos Ninni on tasaisen varma diesel-veturi ja Roni pirskahteleva ilopilleri, niin Moona on sitten epävakaa ydinreaktori. Oikein viilennettynä ja hallittuna iloista energiaa pulputtava työmyyrä, mutta huolimattomasti käsiteltynä räjädysvaara on ilmeinen. Emäntä mietti kuviaan katsoessaan, etteipä tullutkaan Moonasta kuvaa kisapaikalla. Sitten hän muisti, ettei voinut irrottaa käsiään ja katsettaan Moonasta sillä aikaa, kun se oli poissa häkistä, joten ei ollut tullut mieleen koiran kuvaaminen siinä häseltämisen keskellä. Hallikuvissa siis vain Roni ja Ninni.


Lucy: Mikähän niitä supikoiria niin kiehtoo näissä auringonkukan siemenissä?

Roni: En tiedä, mutta mitäs jos me mentäisiin sisälle syömään pullaa? Jos vaikka kermalla ja hillolla laskiaisen kunniaksi...


Roni: Lukukoirahuivi tuli postissa, niin otettiin vähän poseerauskuvia.

Roni: Kuvauspalkka houkutteli paikalle eläköityneenkin lukukoiran.


Roni: John Deere on poistunut nurkiltamme. Tällaista satoa se jätti jälkeensä.

Lucy: Lopuksi vielä Emännän Viikon luontokuva: töyhtötiainen.
Emäntä näki kerralla jopa kaksi töyhtötiaista eli jos ne ovat selvinneet talvesta, niin punkkarisuku on turvattu kylällämme.

Lucy: Kaikki tiaiset eivät ole selvinneet talvesta. Kahtena päivänä peräkkäin Emäntä näki omin silmin, kun pikkuruinen varpuspöllö kuristi talitiaisen hengiltä. Toisella kertaa hän sai osan tapahtumasta videollekin. 

Video on vähän värisevä, mutta ehkä siitä erottuu pikkuinen pöllö saalis kynsissään:


tiistai 8. helmikuuta 2022

Hirveä peura, supien joukkovoima ja temppuilevat mäyräkoirat


Lucy: Aluksi pakollinen lumitiedote: Lunta on. Alkaisi riittää niin ihmisille, mäyräkoirille kuin autoillekin.

Roni: Loppuviikosta joku turkasen hirviö alkoi elämöidä yötä-päivää lähimetsässä. Siellä se möyrysi aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeeksi.

Roni: Supeja epäiltiin, kun niitä näkyi jo kolmekin kerrallaan pihalla kaikista hätistelyistä huolimatta. Mutta olisivatko supit voimiaan yhdistäessäänkään kyenneet sellaiseen ärjymiseen, piippaamiseen ja kirkkaisiin valoihin?

Roni: Viikonloppuna möyryäminen taukosi ja hiljentynyt hirviö vietti hiljaiseloa kotitiemme varressa. Kyseessä olikin John Deere.

Oh dear... totesi Emäntä ja oli huolissaan lähimetsämme mejä-harjoitusmahdollisuuksista, kunhan lopullinen tuho keväällä lumien sulettua paljastuu.

Video:

Lucy: Viikonloppuna löydettiin myös onneksemme jonkun innokkaan mökkiläisen aurauttama tie ja otettiin ilo irti lenkkimaaston vaihtelusta. Minua siinä rupesi jo oikein leikityttämään, mutta Roni oli kiinnostunut vai jostain hirvenjäljistä...

Roni: Liekö säikähtäneet hirvetkin Johnnyn riehumista, mutta melkoinen lauma, tai yksi hyvin sekavassa mielentilassa siksakkia teutaroinut hirvi, oli kulkenut monesta kohtaa tien yli. Puoli metriä hankea oli minusta vain hidaste eikä este, mutta kuulemma hirvestyskausi oli jo päättynyt, eikä reipasta hirvikoiraa enää tarvittu.

Lopuksi pieniä videopätkiä, joista ei ole varmuutta, näkyvätkö edes kunnolla. Toivottavasti edes selainversiossa.

Ensimmäisessä videossa Emäntä väärinkäyttää niin mäyräkoiraa kuin ruokaakin. Minua alkoi tämän videon jälkeen nolottaa, niin etten meinannut kehdata katsoa Emäntää päinkään. Laittaa nyt ruokaa mäyräkoiran päähän...


Roni: Tämä takapalkkatreeni ei nolottanut lainkaan. Päinvastoin olin aivan liekeissä, kun TIESIN, että palkka odottaa ja täytyi vain kuunnella, milloin sen luo sai rynnätä:


Roni: Lucy-neiti olisi valmis myymään sielunsa ruokanappulasta, jos koiralla sellainen olisi. Hän olisi istunut koko illan nappula otsallaan, kunhan vain sai syödäkseen. Lopulta Emäntä joutui jo toteamaan, että nyt ei enää laiteta Ronin ruokaa Lucyn päähän. Kädenulottuvilla olevat nappulat sattuivat nimittäin olemaan MINUN ruokakupissani!


Roni: Mihinhän sirkukseen tässä vielä joutuu...