Oli joulu

Lucy: Oli se joulu meilläkin. Vaikkei ole ehditty sitä juuri etukäteen eikä melkein jälkikäteenkään mainitsemaan. 

Jouluttajat: Ninni 7,5 v, Demo 4 kk, Lucy 9 v ja Roni 8 v

Mäykkyosasto

Lauman nuorin ja vanhin

Olimme Ninnin ja Moonan luona. Tosin vain Ninni oli kotona, kun Moonalle sattui juoksuaika ja kukaan ei jaksanut kuunnella Ronin rakkauden lurituksia. Sen aikaa kun olimme kaikki paikalla, oli Roni laitettava häkkiin omankin turvallisuutensa vuoksi. Moona kävi murisemassa häkin vieressä kuin olisi vähintäänkin talviunilta herännyttä karhua uhitellut. Niskavillat olivat pystyssä, nenä niin kurtussa, että kaikki hampaat olivat esillä, toinen etutassu ilmassa ja syvä murina tulvi kurkusta. Demo oli niin itsetuhoinen, että yritti vielä lepytellä Moonaa siinä tilassa antautumalla pennunpökylätapaansa Moonan jalkojen juureen. Onneksi Moona ei purkanut turhautumistaan sivulliseen pikkuvauvaan. Moona vietti siis joulua sukulaisten luona ja hän olikin oikein mieluinen jouluvieras siinä talossa.

Meillä oli lopulta ihan rauhallinen joulu.

10. joulu meni jo kokemuksen tuomalla varmuudella

Roni: Niin eniten taisi tulla hässäkkää siinä, kun sinä vahdit taas tapasi mukaan lahjoja!

This area is secured.

Lucy: Muissa taloissa on jouduttu laittamaan kuusi aitaukseen turvaan pennuilta, mutta eipä tarvinnut huolehtia meillä, että pakettiakaan olisi pentu käynyt siirtämässä, kun minä huolehdin lahjoista!

Täällä ei pikku tassut vipellä!

Roni: Sinulla meinasi tulla kyllä aika pitkä odotus, kun Emäntä paketoi joitain paketteja vielä aatonaattona ja sinä menit jo silloin kuusen juurelle odottamaan lahjanjakoa!

Lucy: Lahjojen avaaminen on minusta mukavinta joulussa! Varsinkin kun osassa paketeista on jotain syötävää, niin ne paketit aukeavat nopeasti.

Roni: Minäkin vähän innostuin tänä vuonna lahjojen avaamisesta. Minä menin kylläkin viereiseen huoneeseen lahjoineni, kun sinä olit vähän hurjana siinä lahjojenjakohässäkässä, mutta taisin lopulta avata sinunkin lelulahjasi, kun sinä olit kiinnostunut vain syötävistä lahjoista. Minulle ei kovia pureskelupaketteja tänä vuonna tullutkaan, kun kävin juuri joulun alla hammaslääkärissä ja minulta kiellettiin kaiken kovan pureskelu kahdeksi viikoksi. Ei kyllä ihan heti tehnyt mielikään mitään kovaa, kun hampaita lähti 5 kpl, mm. yksi iso poskihammas...

Kehtaisiko tuolta jonkun Lucy-neidin paketin käydä vielä keikkaamassa, kun hän keskitty näköjään kaluamaa jotain syötävää...

Lellipentu

Lucy: Demo availi lahjojaan sohvalla. Muka etten minä varastaisi pennun lahjoja... Ei kai se mitään varastamista ole, kun vanhemman laumanjäsenen oikeudella kaikki minua kiinnostava kuuluu minulle?

Roni: Joulupäivänä käytiin kävelyllä kaikki muut paitsi Lucy-neiti. Demo tosin kulki osan matkasta Emännän povarissa, mutta ei hän kovin pitkiä aikoja enää malta sylissä matkustaa.

Demo: Katsokaa minä olen hulja metsästäjä!

Demo: Lällällää! Ette saa minua kiinni!

Iltapäivällä kävi ihmissukulaisia kylässä ja Moonakin tuli omalle pihalleen haukkumaan. Minä sain häkkikomennuksen, kun lempeäni ei vieläkään arvostettu.

Lucy: Tapaninpäivänä meitä kohtasi aivan satumainen onni ja pääsimme yhteen sukulaispaikkaan, jossa emme olleet käyneet pariin vuoteen! Olin niin onnellinen, että meinasin aivan läkähtyä. Täytyi välillä käydä penkin alla makaamassa, että jaksoin taas iloita.

Roni: Demo hoiti tyylikkäästi sukulaisiin tutustumisen. Kun ensi hulina oli vähän laskeutunut, hän kävi vääntämässä tortun talon tyttären makuuhuoneen lattialle. Isänsä poika!

Lucy: Onneksi se oli hänelle tyypillinen kuivahko pikku sikari, joka oli helppo kääräistä vessapaperiin ja heittää pyttyyn...

Roni: Välipäiviä ollaan vietetty leppoisasti kotosalla. Tänään Lucy-neiti teki sellaisen tempauksen, että hän lähtikin mukaan päiväkävelylle! Sinä et ole ollut lenkillä mukana sitten itsenäisyyspäivän!

Lucy: No teki mieli päästä vähän jaloittelemaan. Minä pidän tästä uudesta mallista, että saan valita, koska käyn lenkillä. Tässä kuussa tuli nyt sitten lenkkeiltyä kahdesti.

Tämähän oli Demo sinun ensimmäinen joulusi. Mitäs pidit joulusta?

Lepotauko lelujen kanssa

Lepotauko sohvalla

Demo: Joulu oli niin kiva! Ihmiset oli kivoja! Sain nukkua Emännän vieressä ja se oli kivaa!

Lucy: Sinä nukut kyllä joka yö nykyisin Emännän vieressä...

Demo: Niin ja herkut oli kivoja ja arvaa, mikä oli vielä ehkä kivointa?

Lucy: En osaa aavistaa...

Demo: Ninni-täti melkein leikki minun kanssani! Huomasitteko?! 

Lucy: Eikö hän lähinnä murissut sinulle?

Demo: Joo mutta ihan varmasti se oli välillä vähän leikkisää murinaa, kun minä juoksin hänen vierestään edestakaisin! Minä luulen, että hän alkaa pitää minusta!

Lucy: Saathan sinä toivoa sitä...

Joulun grillatuin nakki. 

Ilmeisesti uunin edessä makoilua ei tarvitse erikseen opettaa koiralle. Kun takassa oli tuli, löytyi Demo takuuvarmasti sen edestä köllöttelemästä.

Koko rahalla

 Tällä viikolla on ravattu ahkerasti eläinlääkärissä. Keskiviikkona piti olla Demon kakkosrokotuskerta (16-viikkoisrokote, mutta viikon myöhässä, koska 8-viikkoisrokotekin myöhästyi työmatkan vuoksi), mutta aamulla eläinlääkäri (kunnallinen) soitti, että jossain onkin halvaantunut hieho, joten aika peruuntui. (Halvaantunut tuotantoeläin tarvisi ilman muuta lääkäriä kipeämmin kuin rokotustaan odottava terve pentu.) 

Olin varannut Lucylle sydänkontrolliajan kaupunkiin eläinlääkärille torstaiksi, joten soitin klinikalle ja kysyin, onnistuisiko samalla kertaa töötätä myös piikki pentuun ja se sopi. (Alunperin piti ottaa samalle klinikalle Roni mukaan torstaina, mutta sen aika siirtyikin perjantaille.) Torstaiaamuna klo 6.45 lähdimme siis uhmaamaan luonnonvoimia ja ajamaan liukkaan pöppyräistä tietä kaupunkiin. Vaikka olin vähän epäilevä, olimme kuitenkin vastaanottohuoneessa 8.00. Demo tosin lisäsi jännityskertoimia, kun ei ihmetykseltään malttanut tehdä pissaa klinikan pihalle. Pikku ukkeli oli ensimmäistä kertaa kaupungissa ja ohikulkevat autot, koululaiset ja koirat olivat niin hämmästyttäviä, ettei sellaiselle triviaalille asialle kuin pissaaminen jäänyt yhtään vapaata kaistaa aivoissa.

Lucy tutkittiin ensin. Ääreispulssi oli kuulemma heikentynyt. Sydän ei jaksa enää pumpata tehokkaasti. Ultraäänellä etsittiin syytä vatsan pömpötykseen, mutta ylimääräistä nestettä ei löytynyt vatsaontelosta. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat nykyisin selvemmin eli koira on kuihtumaan päin, mutta jostain syystä viime viikkoina monta vuotta samalla tavalla päälle istunut takki ei enää mennytkään kiinni. Vatsan tunnustelu myös saa aikaiseksi epämukavuudesta kertovia ähkäisyjä. Verikokeissa kävi ilmi, että Lucylla on myös alkava maksarappeuma (maksa oli kuitenkin ultrassa ok). Mummeli sai siis vielä yhden uuden pillerin dosettiin. (Kyllä, Lucylla on nykyisin dosetti!) Myöhemmin apteekissa jonottaessani sain ahaa-elämyksen siitä, mitä vanheneminen tulee aikanaan olemaan: lääkäri- ja apteekkireissuja kuukaudesta toiseen. Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt apteekissa melkein useammin kuin ehkä koko elämäni aikana yhteensä.

Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä syistä, miksi toivon, että Lucy vielä sinnittelee, on Demo. Lucy on aivan mahtava roolimalli ja laumanjohtaja pikku viikarille! Jo aulassa Lucy näytti mallia, miten kivaa on mennä vaa'alle. (Niin kivaa, etten meinannut saada Demoa punnittua yksin, kun Lucy yritti makupalan toivossa kiivettä uudestaan ja uudestaan vaa'alle seisomaan.) Seuraavaksi pentu asteli toimenpidehuoneeseen iloisesti Lucyn vanavedessä, tervehti lääkärin ja hoitajan ja tutki huonetta samalla, kun Lucya hoidettiin. Eläinlääkäri sai tutkia Demon pöydällä rauhassa. Rokotuspiikkikin hupsahti niskaan lähes huomaamatta. Demo meni sen jälkeen lattialle syömään lihapullaa ja muita herkkuja, kun rabiesrokotteen kirvely alkoi. Muut mäykyt eivät ole siitä paljon välittäneet, mutta Demo on vähän cry baby. Nopeasti kirvely ja kutina oli kuitenkin ohi ja kaikkea uutta mielenkiintoista edessä taas.

Lucyn tuloksia odotellessa käytin koirat ulkona ja vihdoin Demonkin pissa tuli. Olin tyytyväinen, ettei se pissannut sisälle vaan pystyi pidättelemään jo ulos asti. Aulassa saimme odottaa jonkin aikaa tuloksia ja vakuutusyhtiön vastausta ja Lucy näytti mallia, miten odotellessa voi ottaa rennosti. Lähinnä ehkä omasta tilastaan johtuen Lucy ei kauaa turhaan seisoskele tai istuskele, vaan käy nykyisin nopeasti kylkilepoon. Demo katsoi mallia ja pienen kitinän jälkeen ruoppasi odotushuoneen kuramatosta itselleen pedin ja kävi myös pitkäkseen. Ujutin taskusta vaivihkaa muutaman herkkupalan makaavan pennun kuonon eteen vahvistaakseni tätä toivottua toimintamallia.

Perjantaina oli sitten Ronin vuoro. Demo oli taas mukana autoilemassa ja kävimme sen kanssa pikaisesti sukuloimassa sillä aikaa, kun Roni oli hammaslääkärissä. Roni kävi viimeeksi elokuussa hampaiden puhdistuksessa ja siltä poistettiin kolme hammasta edellisten kahden lisäksi. Marraskuussa rokotuksilla eläinlääkäri totesi, että toinen puoli hammaskalustosta on tummentunut jostain syystä ja suositteli röntgeniä ja hammaskivenpoistoa. Kävimme pari viikkoa sitten näyttämässä hampaita tälle kaupunkilääkärille ja hän totesi, että yhden hampaan joutuisi ehkä poistamaan. Kävi kuitenkin niin, että hampaita täytyi poistaa viisi! Yksi niistä oli mm. iso poskihammas toiselta puolelta. Se hieman kirpaisi, kun tiedän, kuinka tärkeitä ne hampaat ovat luiden kaluamisessa. Tietenkin koiran on parempi olla ilman kipeitä hampaita, joten syököön luita toisella puolella tai olkoon syömättä.

Kotona Roni on ollut nyt hiukan raasu. Perjantai-ilta meni opiaattipöllyissä takki päällä leivinuunin kyljessä koisien. Lauantaiaamu valkeni Ronille sysisuomalaisessa krapulassa. Ruoka maistui ihan hyvin, mutta maha oli nukutusaineista sekaisin. Mukaan saatiin ruiskulla annettavaa tulehduskipulääkettä, jossa oli kovat ukaasit, kuinka sitä ei saisi antaa, jos koira menee yhtään ripulille. Uhmasin kuitenkin varoitustekstejä anafylaktisen shokin uhalla ja annoin päivällä ruuan kanssa annoksen lääkettä. Tätä kirjoittaessa koira on, jos ei nyt hyvässä kunnossa, niin elossa kuitenkin. Ajoittainen tärinä paljastaa, että kipuja on, eikä se ole mikään ihmekään, kun ikenet on tikattu umpeen vasta eilen.

Seuraavat kaksi viikkoa Roni syö pelkästään pehmeää ruokaa, mikä on varmasti sen mielestä onnenpotku, kunhan pahimmat kivut helpottavat. Ensi alkuun haavoja täytyy huuhdella ruiskulla ruokailun jälkeen, joten ruokailut ovat nyt melkoisia operaatioita. Vauva ja vanhus syövät kolmesti päivässä ja toki Ronikin syö aina kun muutkin. Puruluitakaan ei tarjoilla Ronille pariin viikkoon, mutta Lucyn ja pennun pitäisi kuitenkin saada edelleen kovaa pureskeltavaa, niin siitä voi tulla vähän mielipahaa Ronille.

Rahaa ja bensaa on siis tällä viikolla palanut koiria hoitaessa ja hoitaminenkin on tällä hetkellä jokseenkin työlästä. Kävin mm. pitkästä aikaa yksin kävelyllä, kun ei lopulta ollut yhtään koiraa, joka olisi voinut lähteä seuraksi. Kuitenkin nämä kolme ovat saaneet osakseen parempaa hoitoa kuin mistä suurin osa maailman ihmisistä osaa edes uneksia, joten täytyy olla tyytyväinen, että on mahdollista huolehtia lemmikeistään näin. Toivottavasti Roni paranee pian ennalleen ja toivon mukaan Lucyllakin on vielä edessään virkeitä päiviä.

Koiraperheen kuulumisia

 Lucy: Talvi saapui meillekin, vaikkei sitä erityisesti vielä toivottu. Meistä koirista lumi on ihan hauskaa, mutta Emännällä kuluu iltaisin aikaa lumitöihin, joka on poissa meidän kanssa puuhastelusta ja lenkit hidastuvat, kun tassuja täytyy pysähtyä putsaamaan lumesta. Ei suostuta edelleenkään käyttämään tossuja siitäkään huolimatta, että ne kuulemma olisivat vastaus sekä palelu- että paakkuuntumisongelmiin.

Lucy: Minut jätettiin tänään tylysti pois päiväkävelyltä. Emäntä ei kuulemma pysty kantamaan montaa koiraa kerrallaan ja hän halusi käydä kerrankin vähän pidemmällä lenkillä. Musta duo kävi sitten käpyttelemässä hänen kanssaan. Demo oli ilmeisesti matkustanut 4 kilometrin matkasta jonkun verran povarissa, mutta oli jo aika pitkästi jaksanut juosta omin jaloinkin.

Lucy: Itsenäisyyspäivää viettiin kotona. Tässä meistä ohimennen näpsäisty perhepotretti eteisessä. Pirpana kasvaa hirveällä vauhdilla! Siltä lähti jo kaksi maitohammastakin ylhäältä edestä ja nyt kaksi päivää myöhemmin sinne on jo uudet hampaat kasvamassa.

Lucy: Itsenäisyyspäivänä minunkin sentään sallittiin käydä kävelyllä yhdessä muun porukan kanssa. Naamioiduin mustaan joukkoon Ronin takkiin pukeutuneena. Roni käyttää niin harvoin omaa takkiaan, että minulla on nyt takki etu- ja takaovella. Tarhassa ulkoilen omassa pinkissä takissani ja etupihalla ja kylillä mustassa.

Lucy: Näytin Demolle, miten lenkillä voi ihan hyvin leikkiä hihnoissa, piehtaroida ja riehua, vaikka Emäntä sanoisi mitä. Oli myös kivaa, että lenkillä oli paljon herkkuja mukana. Emäntä jupisi jotain, että ne olivat pentua varten, mutta minä onnistuin silti kerjäämään niistä suurimman osan. Pääasiassa siten, että kun huomasin hänellä olevan ruokaa taskussaan, en suostunut kävelemään välillä kuin ruualla houkuteltuna. Koska olimme puolivälissä matkaa, niin Emännän oli pakko saada minut kulkemaan kotiin asti. 

On ihan hyvä näyttää Demolle vähän näitä mäyräkoirajekkujakin, koska muuten hänestä tulee Ronin kaltainen yksitoikkoinen hihnatiukallakipittäjä. Mitä hauskaa on siinä, jos koira kulkee lenkillä hihnanmitan päässä Emännän edessä, kipittää tasaista vauhtia vetämättä, eikä juuri edes pysähtele?!

Lucy: Yksikään jäniksen papana ei pakene tältä kirsutriolta!

Lucy: Koska itsenäisyysviikonloppu oli meillä niin pitkä, niin ehdittiin käydä Ninnin ja Moonankin luona yökylässä. Demo treenasi ihmissängyssä nukkumista. Itse en enää juuri viihdy lakanoissa, joten on hyvä saada jatkaja siihenkin hommaan, ettei sänky käy liian tilavaksi mestareille!

Lucy: Katsokaa nyt miten ällöttävän tehokasta lenkkeilyä! Moona johtaa joukkoa naru sinkeällä eikä poikkea koskaan tien reunasta keskemmälle. Roni ja Demo perässä rinta rinnan kuin kivekset pusseissa. Minä ja Ninni sentään annamme vähän sävyjä lenkkeilyyn! Meitä ei vain huolittu mukaan, kun olisi muka "hankalaa" lenkkeillä yksin viiden koiran kanssa... Mitäs hankalaa siinä nyt olisi ollut, jos me vähän olisi Ninnin kanssa tuossa välissä kudottu pirtanauhaa taluttimista.

Lucy: Joissain tapauksissa Demonsteri todistaa kyllä olevansa aito mäyräkoira. Tämän hellyttävän kuvan taustana on, että Demo ensin kiusasi Ronia niin, että Roni vetäytyi kuljetusboksiin nukkumaan. Sitten Demo työntyi boksiin perässä ja käpertyi oviaukkoon kerälle, niin ettei Roni päässyt ulos boksista. Roni yritti pyytää katseellaan apua Emännältä, mutta kun ei saanut vastakaikua, niin joutui tyytymään nukkumaan pirpanan takana.

Lucy: Ninnistä on tullut sitten Moonan pentuaikojen melko vannoutunut pentujen vihaaja. Demo vain on yhtä päättäväisesti aikonut pakottaa kaikki rakastamaan tai ainakin hyväksymään itsensä. Tässä hän on kesyttänyt Ninnin ja päässyt jo näin lähelle vetelemään päiväunia.

Lucy: Emäntä oli kuullut jostain, että on tärkeää ottaa lapset mukaan kotitöihin jo siitä alkaen, kun he itse kiinnostuvat kotitöistä. Ilmeisesti artikkelissa ei ollut tarkennettu, oliko kyse ihmis- vai koiralapsista, mutta Demo on nyt sitten osallistunut auliisti kaikenlaisiin arkiaskareisiin täällä kotona.

Lucy: Tässä on meneillään leikki nimeltä Moppi. Se on ihan hauska leikki. Minäkin osallistuin yksi päivä. Siinä saa herkkuja, kun EI koske moppiin. Helppoa ruokaa, sanon minä!

Lucy: Vaikka minäkin monenlaista pennun kanssa touhuan, niin kyllä Roni on kuitenkin isomman osan vastuuta kantanut isän roolissa. He ovat harjoitelleet myös pimeässä lenkkeilyä ja yhtenä iltana oli kuulemma jännittävää, kun tapahtui kohtaaminen pimeässä. Naapurit tulivat vastaan iltalenkillä. Ensin Demo oli vähän kuulostellut ääniä pimeydestä, mutta kun huomasi, että ihmisiähän siellä on tulossa, niin hän kiepsahti kaikkien luo kerjäämään rapsutuksia ja huomiota. Jos sama meno jatkuu vielä kaksivuotiaana, niin hän saattaa pian olla jatkaja kaverikoiratoiminnassakin!

Lucy: Erinäiset isänkiusaustuokiot ovat osa päivittäisiä rutiinejamme. Onneksi minä saan pysyä erossa noista nahinoista.

Roni: Niin on tämä isyys kyllä aika rankkaa, vaikka toki antoisaakin. Välillä on kiva vetäytyä Emännän polvelle ipanan saavuttamattomiin vähän latailemaan akkuja.

Roni: Ja tietysti on tärkeä pitää huolta myös itsestään ja tehdä asioita myös ilman pentua. Käytiin mm. Snoopyn ja Hipun kanssa kaverikoirakeikalla pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa Demon saapumisen jälkeen pääsin torstaina myös rally-tokotreeneihin Ninnin kanssa. Kyllä oli mahtavaa olla treeneissä pitkästä aikaa! Tein lähes virheetöntä rataa, kun oli niin mukava tauon jälkeen olla Emännän kanssa yhdessä harrastamassa.