Sivut

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Kavereita ja naapurin rouvia

Lucy: Vaikka viime vuosi olikin hiljaista kaverikoirarintamalla, niin oli mukavaa, että sponsori muisti meitä kaverikoiria kuitenkin kiitospusseilla. Ehdittiin kumpikin tehdä vuosi sitten keväällä vierailuja. Viimeinen viikkoa ennen poikkeustilaa. 

Lucy: Minulle tämä oli viimeinen kiitospussi, koska jäin kesällä eläkkeelle kaikista virallisista toimista. Aikansa kutakin. 

Roni: Meillä Snoopy kanssa hommat jatkuivat tänä keväänä. Ainakin yhden vierailun verran. Käytiin ilahduttamassa lapsia iltapäiväkerhossa pihalla. Meidän kummankin emännät ovat työkseen päivät samojen lasten kanssa, niin he arvelivat uskaltavansa tavata lapsia ilman suurentunutta riskiä vielä työpäivän jälkeenkin. 

Lucy: Minulle olisi riittänyt tänään sunnuntaiulkoilu vaikka näin pihakeinussa kiikkuenkin. 


 Lucy: Mutta olihan se sitten ihan kiva käydä kävelylläkin. Naapurin rouvat olivat näköjään aloittaneet terassikauden. He olivat meidän mielestä jopa kiusallisen kiinnostuneita meistä. Emäntäkin hetken mietti, että pysähtyväthän he varmasti aidalle, etteivät uteliaisuuttaan rynni läpi.



sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kevätiloja ja taistelu luontoa vastaan (osa 1?)



Lucy: Löytyi! Pieniä ja muovisia ovat kyllä nämä meidän "treenisorkat", mutta sisältö on maistuvaa jauhelihaa.

Vappuaaton sää

Roni: Jos oli tämä uusi asuinpaikka mukava jo talvellakin, kun sai omalla pihalla höntsäillä ja hankia pitkin lenkkeillä, niin tämä kevät se vasta on kulta-aikaa ollutkin! Meillä oli vapun kunniaksi TAAS mejä-treenit ja karvaa vaille sääntöjen mittainen voittajaluokan jälki tuntui olevan minulla taas tassumittarin mukaan. Osan matkasta oli vähän kurjaa risukkoa ja viimeisellä osuudella tuuli painoi jäljen hajun oudosti sivuun, mutta omin nokkineni pärjäsin taas kaadolle asti, enkä nyt lähtenyt yhtään harhailemaan hukkapoluille muun riistan perään. Mahdollisuuksia olisi kyllä ollut, kun sen verran ristiin rastiin olivat hirvet yhdenkin sammalpeitteisen kuusikon tilsineet.

Hirvi, hirvi, jänis, hirvi... missä se verijälki tässä nyt kulkee?!

Roni työssään

Lucy: Minun täytyy kyllä reklamoida omista verijäljistäni. Eihän tämä nyt käy laatuun, että sinä suihkit kilometritolkulla jälkeä pitkin ja minä saan nuuhkittavaksi jotain onnettomia muutaman sadan metrin pituisia pyrähdyksiä.

Tässä vasta matkalla jäljen alkuun, mutta kyllä nousee askel kepeästi, kun on jäljestysvarusteet matkassa.

Roni: Tänään käytiin metsälenkillä ihan muuten vain ilman verijälkiä. Sitten muistuteltiin mieliin, mitä se sellainen rally-toko oikein olikaan. Täytyy sanoa, että minä olin vähän jo unohtanut, mikä rally-tokossa oli se juttu. Tallustelin perässä, enkä suostunut istumaan. Vasta pienen leikkituokion jälkeen syttyi lamppu, että tämähän oli kiva harrastus. Sitten meni jo paremmin.


Voi voi... kivisiä ovat suomalaiset pellot!

Lucy: Aika mahtavaa, että omalle pihalle mahtuu rally-tokorata!

Roni: Miiiksei voida tehdä rally-tokoa tuplana? En minä halua mennä sisälle odottamaan vuoroani...

Lucy: Minulta ei ollut unohtunut. Ei ollut myöskään unohtunut, että radan jälkeen vaihtuu vuoro. Kirmasin iloisesti karkuun, kun Emäntä yritti saada minut kiinni koiraa vaihtaakseen. Noh, nämä ovat tämmöisiä pieniä eläkeläisen ilkikurisia jekkuja. Tehtiin vielä pieni radan pätkä ja sitten Emäntä otti minut syliin ilman pelleilyjä.

Roni: Eilen ja tänään on jo ollut sen verran lämmintäkin, että minä olen tarennut olla Emännän mukana pihahommissa. Tai minä lähinnä keskityn turvaamaan selustaa.

Lucy: Tänään minäkin pääsin mukaan puutarhaan ja minä en arastele laittaa tassujani saveen. Tai multaan tässä tapauksessa. Näytti, että Emäntäkin siinä kyykyllään kaiveli jotain, niin minä otin kernaasti osaa töihin. Parasta oli, kun hän otti lapion esiin ja sitten me kaivoimme oikein naisissa rinta rinnan tassuin ja lapioin. Ihan samalle kuopalle hän ei kyllä minua halunnut, ettei lapio osuisi minuun, mutta välillä hän tuli katsomaan minun kuoppaani ja kiskaisi sieltäkin hyväksyvästi muutaman juuren irti.


Lucy: Suunnilleen oranssilla rajatun alueen oli vuosien saatossa vallannut sellainen lainsuojaton kasvi kuin kurtturuusu. Tällä viikolla on Emäntä pannut hihat heilumaan ja nyt on kaikki varret kiskottu irti maasta. Ensimmäinen erä siis 1-0 ihminen vs. vieraslaji.

"Ain' kaivain työtäs tee... didi di di di di diiii..."


Lucy: Katsopas vaan Emäntä. Sinun montussasi onkin melkoinen juurakon rötkäle.

Lucy: Nyt pitäisi sitten selvittää, kuinka tuollainen eloperäinen ydinjätteeseen rinnastettava ongelmajäte pitäisi hävittää niin, ettei kasvi karkaa taas uusia alueita tärväämään. Useamman vuoden projekti tämä tällainen vieraslajin torjuminen ilmeisesti on, mutta yrittäköön vain! Täällä ollaan tassut valmiina töihin!

Narsissit ovat pärjänneet kohtalaisesti. Tämäkin kukkalaatikko näyttää vähän kivemmalta, kun vuosien mittaan kertynyt sammalkasvusto on kuorittu pois.


Kurtturuusun lisäksi tontilta on löytynyt harmittomampiakin kasveja, kuten valkovuokkoja...

...ja sinivuokkoja,...

...todennäköisesti jostain muinaisesta kukkapenkistä paennut kevätesikko...

...ja yksi ruusun juurella sinnitellyt krookus.


Myös pikkuinen näsiän oksa löytyi yhden pensaan juurelta, mutta tästä ei oikein olla varmoja, pitäisikö se nyppäistä pois, kun on ilmeisesti melkoisen myrkyllistä laatua.