Sivut

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Maaliskuinen sulkutila

 Roni: Jaa-a... Mitähän sitä tästä ajasta kertoisi... Välillä oli kylmä. 


Tossuissa taapertaminen ei suju juuri sen paremmin kuin aiemminkaan. Minä juoksen ja kierin tossuni pitkin poikin irti ja Lucy-neiti köpöttää kuin selkävaivainen vanhus. Joka hän toki onkin...

Lucy: HEI! En minä nyt NIIN vanha ja NIIN selkävaivainen ole... Tossuilla on vain aivan järjetöntä kulkea. Koko ajan tuntuu, kuin jalat tarttuisivat johonkin, vaikka kuinka nostelisi niitä.

Roni: Sitten oli vähän lämpimämpi, mutta se ei sujunut ainakaan Lucy-neidiltä sen paremmin.

Voisikos joku vähän jelpata tämän alustan puhdistuksen kanssa välillä, kun ei meinaa tassut tavoittaa tietä enää...

Roni: Ninnin ja Moonan luona käytiin viime viikonloppuna, kun Emännällä oli siellä päin hoidettavia asioita. Sen verran eristyksissä on elelty puolin ja toisin, että rohjettiin siellä käymään.


Roni: Emäntä on taas osan työpäivistään seissyt työhuoneen nurkassa puhumassa yksin tietokoneelleen. Omituinen ammatti, mutta ei se meitä ole vaivannut. On ollut mukava toimia taas toimistokoirana työhuoneen patjalla. Meitä vartenhan on täytynyt sijoitella makuupaikka joka huoneeseen, että meille löytyy aina mieluisa makoilupaikka.


Roni: Aamulenkeillä on mukava suorittaa jälkitutkimusta, että mitä kaikkea täällä kotinurkilla on taas yön aikana viipottanut. Metsästyskoiran näkökulmasta täytyy sanoa...

Lucy: Et sinä mikään metsästyskoira ole!

Roni: No voisin olla! Okei metsästyskoiraROTUISEN koiran näkökulmasta. Onko nyt parempi?

Lucy: Lähempänä totuutta ehkä...

Roni: No niin. Sisäisen metsästäjänsä löytäneen koiran näkökulmasta täytyy sanoa, että tämä vaihdos maalaismaisemiin on ollut lottovoitto! Kyllähän niitä lajitovereidenkin merkkejä aina lueskelee, mutta ne ovat vähän sitä samaa... Juoksut menossa tai tulossa, "Musti was here", jne. Mutta toista ovat nämä metsäneläinten viestit!


Roni: Yhtenä aamuna oli esimerkiksi hirvi kahlannut aamulenkkireittimme poikki tuosta tontin nurkalta! Kyllä ei tällaista tapahtunut kyläkeskuksessa koskaan! Näitä jälkiä jaksettiin haistella monta päivää.

Lucy: Emäntä vähän ihmetteli, että mitähän me meinattaisiin tuollaiselle hirvelle tehdä, jos sellaisen joskus kiinni saisimmekin, kun upposimme kokonaan pelkkään yhteen sorkan jälkeen, kun kurottauduimme pohjalle asti jälkeä haistelemaan. Minä en ole koskaan hirveä nähnyt, niin en minä osaa sanoa, minkä kokoinen sellainen on...


Roni: Jäniksen jäljet eivät ole aivan niin kiinnostavat, mutta niitä täällä on paljon. Emäntä on arvellut, että jäniksiä/rusakoita on useampia tai sitten yksi on todella kiireinen. Mestari on jo useamman kerran nähnyt pihallamme yhdessä valkoisen ja ruskean pupusen. Todistettavasti niitä on siis ainakin kaksi.


Lucy: Kettukin on näköjään ollut samalla pellolla liikkeellä. Ilves ei sentään ole ihan äsken jälkien perusteella ollut näillä main.


Roni: Tylsyyttä on yritetty pitää loitolla erilaisin harjoituksin. Oikeita treenejä ei taaskaan saa olla, mutta jotain kotipuuhastelua sen sijaan.

Yksi juttu oli tällainen lelujen lelukoriinkeräämisharjoitus.

Roni

Lucy


Mitäs sitten leikitään?

Lucy: Yhtenä päivänä Emäntä yritti opettaa Ronille lehden kantamista postilaatikolta kotiin. Kantaminen sujuikin hienosti. Lehden luovuttamisessa olisi kai ollut vielä vähän parantamisen varaa.



Lucy: Sitten on harjoiteltu pulkassa istumista. Tämä harjoitus on kuulemma hyvä aloittaa hyvissä ajoin siltä varalta, että me olemme jonakin päivänä vanhoja ja raihnaisia ja emme jaksa enää kävellä kunnolla, jolloin meitä voi tarvittaessa vetää mukana pulkassa.



Roni: Sinun kohdallasi ei tiedä, vaikka se päivä olisi jo ylihuomenna!

Lucy: Pöh...


Roni: Tänään käytiin laajentamassa paikallistuntemusta lumikenkäkävelyllä.

Lucy: Meitä hanki tosin kantoi ihan omilla karvatassuilla, mutta Emännällä oli muoviräpylät apuna hangen päällä kestämisessä. 

Roni: Pikkaisen mälsää oli, kun lenkki tehtiin vastuullisesti flexihihnoissa. Jäätiin kiinni jokaiseen risuun ja oksaan pellon reunassa, mutta reunaa pitkinhän sitä oli pakko kulkea, kun siinä kulki jänisten pikatie. Jonain aiempana päivänä pellolla hiihdellessään Emäntä oli aiheuttanut jollekin jänöpupulle lähes sydänkohtauksen ja jottei vastaavaa tapahtuisi tällä kertaa iloisella ajohaukulla säestettynä, ei meillä ollut asiaa vapauteen. 

Lucy: Emäntä oli kuulemma ylhäältä tähystystornistaan nähnyt jäniskevennyksen tälläkin kertaa, kun joku pitkäkorva oli viilettänyt kauempana rinteessä meitä karkuun pää viidentenä jalkana, mutta me mäyräkoirat emme sellaista ehtineet maan tasalta tajuamaan.

Nam, papana..... nam, papana..... nam, papana....... nam, papana...... nam, papana.....


Roni: Että sellaista eloa sulkutilassa haja-asutusalueella. Ilman puuttuvia rally-tokotreenejä mikään ei olisi siis muuttunut. Muita ihmisiä ei olla nähty täällä moneen viikkoon ei ennen sulkutilaa eikä sen aikana, että oikein on turvallista.

Paistaa se päivä työhuoneen nurkkaankin...

torstai 11. maaliskuuta 2021

26 sekuntia

 Sen aikaa kestää kahdella mäyräkoiralla herätä tiedottomuuden tilasta alkuiltaunilta täyteen kerjäysvalmiuteen keittiön lattialle, kun makkarapaketti otetaan jääkaapista. 




Toinen, punaturkkisempi, tuli lyhyemmästä matkasta ja faktojen toteamiseen meni 12 sekuntia. 

Mustaturkkinen saapui vaistonsa ohjaamana viereisestä huoneesta 14 sekuntia myöhemmin. 

"Kyllähän tätä kerjäämistaitoa on jo vuosia positiivisella vahvistamisella harjoiteltu ja nopeasta makkarapakettiin reagoimesta on aina pienet makkarasiivut tarjoiltu...", keittiöstä todetaan. 



perjantai 5. maaliskuuta 2021

Lintubongailua kotipihassa

 Roni: Emäntä haluaa nyt ehdottomasti näyttää, että on hän saanut parempiakin lintukuvia aikaiseksi. Hän sai taas pidemmän objektiiviputken lainaan, niin sillä jo melkein saa järkeviä kuvia. (Ostaisi jo oman, kun hävettää aina lainata Moonan ja Ninnin emännältä...)

Meillä oli ensin Emännän kanssa vähän erilainen näkemys lintubongailusta. Hän laittoi maahan siemeniä ja minä ajattelin olla mukava ja asetuin vahtimaan, etteivät mokomat linnut varasta hänen siemeniään. Piti kuulemma siirtyä kuistille, kun siemenet oli tarkoitettukin linnuille.



Roni: Sitten huomasin, että linnut nokkivat talipalloja ja menin puolustamaan taliaarretta. Ei kiitelty siitäkään.


Roni: Jouduin sisälle. Ei arvostettu taaskaan mäyräkoiran osallistumista harrastuksiin...


"Mitähän sitä tänään söisi?"

"Auringonkukan siemeniä vai auringonkukan siemeniä..."





Punatulkku suostui kuvattavaksi vasta ikkunan läpi myöhemmin alkuillasta.




"Kaverit vaihdetaan jo! Minä olen ollut vahdissa jo vaikka kuinka kauan..."
"Ihan kohta."


"Vaihdetaan jo! Vaihdetaan jo!"
"Joo joo! Ihan kohta! Odota nyt!"

torstai 4. maaliskuuta 2021

Ihan lomalla


Lucy: Oli aika yllätys, kun yhtäkkiä tänään hurahti auto pihaan eikä siinä vielä kaikki, vaan sen jälkeen ulko-oven takaa kuului koiran iukahtelua. 

Roni: Oltiin siinä hetki silmät ymmyrkäisinä, että kuka tänne muka on tulossa ja vielä koiran kanssa! Mutta Moona ja Ninnihän sieltä saapuivatkin ihmisineen vastavierailulle. 

Ninni ja Roni

Lucy: Suunnilleen ovesta astuttuaan he olivat löytäneet meidän puruluujemmamme lelulaatikosta ja kumpikin huseerasi saman tien sikari suupielessä. Moona söi löytämänsä luun siltä seisomalta, mutta Ninnistä olisi ollut jännittävämpää kuljeskella luu suussa ja murista siitä kaikille lähelle tuleville. Kyläilyrauhan taatakseen ihmiset takavarikoivat hänen luunsa uuninpankolle.


Ninni menetettyään puruluun

Roni: Käytiin vähän kävelyllä esittelemässä lähimaisemia Ninnille ja Moonalle ja sitten puuhailtiin hetken aikaa pihamaalla.

Lucy: Ja kun heidän emäntänsä on tehnyt viimeeksi Nose Work -kätköjä meille, niin meidän Emäntä teki nyt vastaavasti kätköt myös heille. Emäntä epäili toiseen kätköön tipahtaneen vain puolikkaan pisaran hydrolaattia, mutta löytyi sekin kätkö kuitenkin. Minä olen tällä hetkellä meistä ehkä kaikkein itsenäisin nuuskija ja lähdin epäröimättä ratkaisemaan tehtävää nenä suhisten. Ninni olisi halunnut uudessa paikassa, että hänen emäntänsä olisi kertonut, mistä pitäisi etsiä. Ronikin jäi välillä tuijottelemaan Emäntää ja tarvitsi uusia käskyjä jatkaa tehtävän suorittamista, samoin Moona, joka kuitenkin oli tällä kertaa jo hieman edelliskertoja sinnikkäämpi.


Moona

Roni: Loman... hmm... kunniaksi, Emäntä on muistanut taas järjestelmäkameransa olemassa olon. Homma lähti liikkeelle lintukuvauksena...

Kyllä siellä ihan totta on sinitiainen kuvan keskellä!

Ehkä uudelleen rajattu versio paljastaa linnun paremmin...

Oli siinä vielä äsken hömötiainen...

Lucy: Mutta koska hyvin pian kävi tuskallisen selväksi, ettei villin luonnon kuvaaminen ole edelleenkään helppoa...


Mihin se tsirppi nyt jo ehti?!

Ehkä ei aivan vuoden luontokuva-ainesta tämäkään?

Roni: Niinpä kamera kääntyi pian meihin koiriin ja koirakuvaukseksihan se taas meni...


Hurjat pihavahdit

Täällä vartioin minä... kai...

Minäkin vartioin! Aina kun jaksan...


Lucy: Sitten touhu lähti aivan lapasesta ja seurasi kuvatutkielma nukkuvista mäyräkoirista. Antakaa hänelle anteeksi. Hän on vain ihminen, jolla on liikaa aikaa ja liian vähän aktiviteetteja. Pian työt taas jatkuvat...

Onko tämä aivan välttämätöntä?






Ja ne aikovat vielä sulkea kaikki aikuisten harrastuspaikat moneksi viikoksi... Onko tässä ajateltu yhtään yhtäkkiä kaiken huomion keskipisteeksi joutuvia koiraparkoja?


Luulisi, että lenkkeily, kaverit, hajutreenit ja aamupäivän leipominen olisivat jo uuvuttaneet sen mutta ei. Siinä se vain vieläkin jaksaa kyykistellä kameransa kanssa...

Mene.... pois....