Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenkkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenkkeily. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. toukokuuta 2025

Pari juttua viikon varrelta

 Demo: Tällä viikolla on ollut joitakin mainitsemisen arvoisia asioita, niin laitan tässä ylös pari juttua.

Ekaksi minä ja Emäntä nähtiin tänään karhu! Tai ehkä Emäntä enemmän näki ja minä haistoin, mutta voi vinde oli jännää! Oltiin tulossa päiväkävelyltä kotiin ja siinä se oli meidän tien varressa pellolla haahuilemassa. Tuuli kävi karhusta meihin päin, joten minä haistoin sen, mutta se ei haistanut meitä eikä varmaan kuullutkaan. Meillä oli pennut mukana, niin Emäntä pakitti heti, kun huomasi karhun. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että karhullakin olisi kaksoset mukana ja tulisi jotain kärhämää monikkoäitien välille. Saattoi se olla joku poikamieskin. Ainakaan ei nähty yhtään pienokaista.

Sellainen pieni ongelma meillä oli, että ei päästy kotiin, kun karhu oli meidän ja kodin välissä. Mestari oli kylällä rassailemassa autoa, joten Parempi Mestari joutui soittamaan hänelle, että tulisiko saattamaan meidät kotiin. Pienen odottelun jälkeen Mestari tulikin kaverinsa kanssa ja hän saattoi meitä jalan ja kaveri ajoi autolla perässämme. Karhua ei toki enää näkynyt, mikä oli tietysti ihan toivottavakin asia. Ainoastaan sen tassunjäljet olivat painuneet yhteen kohtaan hiekkatiehen n. 200 metrin päähän meidän tontista.




Emäntä pohti, että yksin koiran kanssa hän olisi saattanut yrittää pitää ääntä ja oletettavasti 99% varmuudella karhu olisi väistänyt, mutta omien pentujensa kanssa hän ei uskaltanut ottaa mitään riskiä. Tämä oli varmaan karhulta tällainen olosuhteiden aiheuttama työtapaturma ja toivottavasti hän jatkossa osaa mennä piiloon ajoissa. Emäntä arveli, että hän on luultavasti karhulle vanha tuttu, jos näissä samoissa metsissä on samoiltu jo vuosia, mutta hän vain ei ollut koskaan ennen eläissään nähnyt karhua luonnossa.

Tokaksi olen aloittanut Kaverikoira-urani ensimmäisellä tutustumiskäynnillä. Tällaiselle peräkylän peräkammarin pojalle oli kaikkein iso juttu tavata toisia koiria. Ja vieläpä tyttöjä! Toinen tyttö oli tosi iso ja siksi ensin vähän pelottava ja toinen tosi oudon näköinen (sen silmiäkään tuskin näkyi sieltä karvapöheikön läpi!), mutta se melkein lämpeni leikkimään poislähtiessä. Vieraat ihmiset, liukkaat lattiat, omituiset silitykset, Emännän sylissä roikottaminen tai vieraaseen sänkyyn nostaminen eivät olleet mitään sen rinnalla, ETTÄ MUKANA OLI TOISIA KOIRIA! Maltoin minä niitä ihmisiäkin huomioida, mutta koko ajan piti vahtia, että missä ne muut ovat ja kun ne vaihtoivat huonetta, niin minullekin tuli kiire mennä mukana. Tytöt tulevat kuulemma olemaan kollegojani jatkossakin, että Emäntä arvelee minun tottuvan ja tutustuvan heihin jatkossa, jotta ehkä varsinaisesta työskentelystäkin tulee vähän tärkeämpää.



Kolmas asia on se, että isi on edelleen kipeä. Ja oikeastaan taas. Hän oli jo aika reipas tässä välillä. Ulkoilimme jo yhdessä tarhassa ja kävimme pienillä kävelyilläkin, mutta viime viikonloppuna isi oli taas niin kipeä, että kulki aivan kyyryssä ja Emäntä laittoi hänet häkkiin. Tämä on kai aika vakava paikka jo. Alkuviikosta Emäntä itki ja huokaili paljon. Mestari yritti lohduttaa, että katsotaan nyt vielä, jos Roni tästä vielä paranisi. Varmuutta asiasta ei ole, eikä isi ole yhtä nopeasti toipunut kuin ensimmäisellä kerralla maaliskuussa, mutta jotain pieniä toipumisen merkkejä on. Esim. isi ravistelee taas turkkia, mitä hän ei pystynyt alkuviikosta tekemään. Sitten hän on myös onnistunut salaa kierimään vähän ulkona ja toisinaan hän yrittää vähän ryntäillä hihnassa. Ruoka ja vesi ovat maistuneet koko ajan. Nyt isiä pidetään paljon visummin häkissä, kun Emäntä arvelee heidän antaneen isin viimeeksi lähteä liian nopeasti liikkumaan liian vapaasti.


Pikku ravistelut heinikossa kierimisen jälkeen 10.5.2025


Toivottavasti isi paranee, koska on tosi tylsää, että hän on vain häkissä ja täysin käsittämättömältä tuntuisi, jos häntä ei olisi enää edes siellä häkissä...


Lopuksi toivotetaan hyvää äitienpäivää meidän äideille isin kanssa! 

Hänen äitinsä eli minun Venni-mummoni täytti juuri 15 vuotta!

torstai 9. tammikuuta 2025

Lenkkeilevät selät

 Roni: Täällä ollaan edelleen. Ei tuo Emäntä meinaa muuta ehtiä enää kuin pyöritellä nuo mukulat päivästä toiseen. Mokomat eivät enää edes nuku kuin yhdet päiväunet, joten niistä ei oikein pääse eroon päivälläkään. Sitten hihkuvat pitkin öitä, ettei kunniallinen mäyräkoira meinaa saada katkeamatonta yölepoaankaan.

Päivän kohokohta on edelleen päiväkävely ja siitä on sentään pidetty vielä kiinni. Voitte arvata, että lapsosista on kyllä tuhat kuvaa kuukaudessa, mutta mäyräkoirista vain satunnaisia otoksia selästä lenkillä. Jopa pitkä perinne kuusen juurella poseerauskuvista katkesi! Minä sentään kuvautin itseni kuusen juurella, mutta lasten kanssa. Heitä siinä aseteltiin rintarinnan niin ajattelin, että nyt on ryhmäkuvan aika. Muita koiria ei sitten paikalle kutsuttukaan.


Mutta tässä siis kokoelma mäyräkoiran selkiä lenkkeilemässä:








Eilinen lenkki keskustassa oli aika pöperöinen. Luultiin, että päästäisiin kulkemaan siellä auratuilla jalkakäytävillä.

Kotiin palattua Mestari kertoi, että auratraktori oli aurannut meidän oman tien heti meidän lähdettyämme. Olisi ollut parempi tie kotona siis.


Lapsia nukutti hyvin lumikuorrutuksen alla.


Ps. Tänään olisi ollut Lucy-neidin 12. syntymäpäivä.

Lucy kesäkuu 2019


tiistai 17. lokakuuta 2023

Hitaita päiviä ja yksi suru-uutinen

Demo: Kirjoitetaanko jotain välillä tänne blogiin?

Demo

Roni: No laita sinne jotain. Ei kai tässä nyt ole kovin ihmeitä tapahtunut. 

Demo: Ollaanhan me käyty joka päivä vaikkapa lenkillä!

Roni: Niin... aika hitaanlaisia ovat lenkit välillä.

Satoi tai paistoi. Ulkoiltu on!

Demo: Ja luntakin käväisi maassa viime viikolla!


Ruusu ei anna vielä periksi.

Roni: Se oli todella surullinen uutinen, että eräs vanha kamuni siirtyi viikko sitten sateenkaarisillalle. Oli ihmeellinen tuuri, että tapasimme pitkästä aikaa viime maanantaina ja tiistaina tulikin uutinen, että hän oli sairastunut ja menehtynyt. Laku-herra näytti minulle mallia uimisessa joskus nuorena koirana. Lucy-neiti oli vähän Lakun nuoruuden heila, joten on toisaalta lohdullista ajatella, että he ehkä kirmailevat taas jossakin yhdessä.


9.10.2023 tavattiin Laku-herra (13 v 7 kk) sattumalta ja valitettavasti viimeisen kerran.

Laku tuntui ihmettelevän, kun kumpikaan meistä ei haissut Lucy-neidiltä.

Hän tutki meidät tarkkaan päästä hännännipukkaan.
Lakua jää kova ikävä. <3

Demo: Emäntä sai naapureilta taas kaalinpäitä. Tällainen naapuriapu on varmaan mahdollista vain maalla. Ihmiset ovat sitten syöneet kaalilaatikkoa ja kaalikeittoa.



Roni: Emännän sairasloma jatkuu, joten meillä on nyt hyvin aikaa seurailla syksyn etenemistä.




keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Mitäs me poijjaat...

Roni: Syyskuu on liukunut ohi lämpöisenä ja mukavana. Heti synttäreitäni seuraavana päivänä oli oman kerhomme järjestämä rally-tokokisa, johon osallistuin Moonan kanssa. Halli oli sama kuin keväällä ja suunnilleen niin oli tuloskin eli ei hyväksyttyä tulosta. Tällä kertaa ei tosin jänskättänyt ihan niin paljon, mutta kaikenlaista sitä ehtii matkalla tapahtua, vaikka ihan iloisella mäyräkoiran mielellä on liikkeellä. Ei Emäntä laittanut sitä edes pahakseen. Loppujen lopuksi hyvin menneitä tehtäviä, onnistumisia ja iloista meininkiä oli enemmän kuin kömmähdyksiä. Tuomarin kommenttikin oli "iloinen osaava pari". 

Moona sai 84/100 pistettä, mikä oli ihan kunnioitettava saavutus sillä energialatauksella, jolla hän meni halliin sisään! Valioitumista ei noilla pisteillä vielä hätyytellä, mutta jospa Moonalla olisi vielä harrastusvuosia edessään ja tulisi uusia tilaisuuksia panna parastaan.


Roni: Sellainen jännitysmomentti kisapäivään liittyi, että kisapaikalla pissa-kakkalenkillä käydessämme, minun pantani aukesi kesken kaiken! Jotenkin siinä kiskaisin hajun perässä ja jotenkin pikalukkosolki onnistui aukeamaan. Onneksi tilanteeseen ei sisältynyt muita koiria, autoja tai muuta liikennettä, joten panta vain takaisin kiinni ja päivä jatkui, mutta sen verran Emäntä säikähti, että kun oli muutenkin ajatellut hankkia minulle uuden, leveämmän pannan "vanhuuden päiviksi", niin ne vanhuuden päivät alkoivat sitten siltä istumalta ja jo kisapäivänä talkoilun lomassa hän tilasi minulle uuden pannan.


Roni: Nyt olen sitten tällainen vanha kettu, jolla on 2 cm leveämpi panta kuin ennen. Leveä panta on niskalle ja kaulalle turvallisempi. Ja tämä ei ole siksi, että minä vetäisin hihnassa, vaan siksi, että toisinaan Emäntä joutuu nykyisin vetämään minua hihnasta. Minulla on vanhemmiten tullut toisinaan omia mielipiteitä ja ajatuksia lenkkien kulusta ja reiteistä, joten Emäntä turvautuu välillä isompaan kokoonsa saadakseen minut kulkemaan oman mielensä mukaan.


Demo: Minä olen ylpeästi mamman poika! Minä nukun Emännän vieressä, vietän aikani samassa huoneessa kuin hän, kuljen hänen perässään vessaan ja pyydän päästä syliin vähintään kerran päivässä. Jos Emäntä poistuu kotoa ottamatta minua mukaan, minä kiljun ja raavin ovea, vaikka Mestari olisi kanssani. Onneksi minun ei ole tarvinnut olla hänestä juuri erossa.

Roni: Niin sellainen mukava muutos on ollut, että Emäntä on lähes kaikki päivät meidän kanssamme kotona! Tätä pidennettyä kesälomaa kutsutaan ilmeisesti nimellä sairausloma, mutta koska hän ei erityisesti näytä kärsivän päivästä toiseen ja pääsemme lenkkeilemään päivittäin ja harrastamaan viikoittain, niin ei varmaan mistään kovin vakavasta ole kyse. Ihmisten mittapuulla hän ehkä nukkuu aika paljon ja valittelee väsymystä, mutta koska me koiratkin nukumme valtaosan vuorokaudesta, niin ei se nyt niin erikoiselta tunnu, että yöunien lisäksi nukutaan välillä aamupäiväunet, päiväunet ja ehkä vielä alkuiltatorkut. Blogia tietysti olisi nyt ehditty kirjoitella useamminkin, mutta ilmeisesti tämä väsymys on nyt estänyt senkin.


Demo: Sellainenkin mukava asia on tapahtunut, että koska Emäntä ei meinaa enää jaksaa kävellä kaikkia mäkisimpiä lenkkireittejä omalla kylällämme ja koska hänellä nyt on ylimääräistä aikaa, niin milloin hänellä on ollut menoja kirkonkylälle, niin olemme päässeet mukaan lenkkeilemään oikein asfalttiteitä pitkin! Aika vähän on nähty toisia koiria, mutta voi veljet sitä hajujen määrää! Minäkin olen oikein kunnostautunut jalannostossa.


Demo: Toinen asia, jossa olen kunnostautunut, on jäniksen ajo! Meidän pihallamme ja lähipelloillamme asustelee sellainen pikkupupu, jota Emäntä kutsuu nimellä Suicide Bunny erään 2000-luvun alun sarjakuvan mukaan. Minä olen jo pari kolme kertaa saanut tilaisuuden ajaa pupua takaa, kun se on pahaa aavistamatta oleillut pihallamme tai meinannut jäädä leikkivien mäyräkoirien jalkoihin pellolla. Kun metsästysviettini astuu esiin, olen kaikkea muuta kuin mammanpoika. Eräänäkin iltana ryntäsin ajohaukkua pitäen pimenevään metsään Emännän jäädessä kiljumaan perääni lohduttomana.

Nykyisin minä lenkkeilen pääasiassa flexi-hihnassa.


Roni: Asia, jota Emäntä on onneksi vielä jaksanut tehdä, on viikottaiset rally-tokotreenit. Demo osallistuu omaan ryhmäänsä, jossa harjoittelevat ALO/AVO-luokan koirat ja sen jälkeen on meidän mestariluokkalaisten treenivuoro. Ninni ja Moona ovat yleensä myös mukana emäntineen. Demolla on ollut ilmeisesti vähän haasteita haistelun kanssa, vaikka hän periaatteessa monia tehtäviä jo osaakin.



Roni: Sittenhän minä kävin eräänä lauantaina koiranäyttelyssäkin! Emäntä ei raaskinut ilmoittaa kuin yhden koiran, koska ei ollut varma, pystyisikö osallistumaan ja kahden osallistumismaksun tappio olisi harmittanut enemmän kuin yhden veteraanin poisjäänti. (Veteraaniluokassa osallistumismaksu oli vähemmän.) Harmi sinänsä, ettei Demo ollut mukana, koska hänen äitinsä oli myös näyttelyssä, joten olisi saatu mukava perhepotretti.


Roni: Päivä oli sateinen, joten Emäntä improvisoi minulle sadesuojan jätesäkistä...

Salamantelin Jäljen Jättiläinen "Roni" ja Salamantelin Jäljen Häivä "Hurma"

Roni: Hauska sattuma oli, että minun velipoikani oli tullut samaan näyttelyyn! Olimme molemmat veteraanikehässä. Edellisen kerran olimme samassa kehässä kerran nuorten luokassa. 

Minä olin jälleen erinomainen veteraani ja veteraaniluokan toinen, mutta koska en taaskaan ollut sertinarvoinen (SA), niin sertit sun muut krumeluurit jäivät edelleen saamatta. Ja voi olla, että jäävät minun osaltani saamattakin. Minä olen ennemminkin keskittynyt antamaan näyttöni tuolla käyttöpuolella...

FI KVA-VERI FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA SALAMANTELIN JÄLJEN JÄTTILÄINEN 
FI MVA EE MVA LV MVA SE JVA SALAMANTELIN JÄLJEN HÄIVÄ

Roni: Me olemme molemmat hyvin lempeitä koiraherroja ja Emäntä oli aivan ihmeissään, miten Hurmalla oli niin samanlainen lempeä katse kuin minulla. Vierekkäin poseeraaminenkin onnistui muitta mutkitta, kun mitäs meillä ikämiehillä olisi enää pullistelemista toisillemme.


Roni: Ja mitä tulee lempeyteen, niin osaa se olla ihan lempeä suukottelija tämä minun poikanikin. Toisinaan annan hänen jo putsata korvani ja takahampaani. Ja olen tuota saattanut jonkun silmärähmän lipaista hänen silmästään minäkin...


 Roni: Viime viikonloppuna oltiin käymässä Moonan ja Ninnin luona ja poikettiin välillä mökilläkin.

Demo ottaa rennosti.


Roni: Eilen käytiin taas kirkonkylällä lenkillä ja pistäydyttiin koirapuistossakin. Sielläkään ei ollut muita koiria, mutta Demo nuuski jonkin aikaa toisten hajuja. Emäntä leppuutti jalkojaan koirapuiston penkillä ja minä menin tuttuun tapaan hänen viereensä istumaan. Niinhän me usein ennen vanhaan ulkoiltiin koirapuistossa, kun vielä asuimme puiston lähellä. Emäntä istahti penkille ja kohta minä ja Lucy-neiti istuimme hänen vieressään. Se siitä iloisesta vapaana kirmailusta ja leikkimisestä!



 Roni: Tässä vielä kuva tämänpäiväiseltä kävelyltä. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille kavereille ja lukijoille!

keskiviikko 23. elokuuta 2023

Kylillä käymässä

Demo: Siis täälläkö sinä isi ennen asuit?

Roni: Täälläpä hyvinkin.


Demo: Ja kävelittekö te siis joka päivä Lucy-neidin kanssa asfalttiteitä?!

Roni: Kyllä. Välillä toki käytiin pururadalla metsässä, mutta sinnekin piti mennä asfalttia pitkin.

Demo: Pururata? Minä en ole ikinä käynyt pururadalla, mutta se kuulostaa ihan mahtavalta! Mitä kaikkea siellä saa purra?

Roni: No ei se ihan sellainen pururata ole...


Demo: Onko täällä kylällä tyttöjäkin?

Roni: Voi kuule... Niin paljon, että minulla oli jatkuvasti vatsa löysällä pelkästään heidän ajattelemisestaan ja tuoksujen haistelusta. Emäntähän luuli pitkään, että minulla on joku ruoka-aineallergia, joka ripuloittaa minua, kun sitä vähiten aavistaa, mutta kaikki oireet katosivat, kun muutettiin maaseudun rauhaan. Se on tämä keskustan syke sellainen, ettei sovi kaikkien vatsalle...


Roni: Oho... mikäs tsirpukka se tuolla on? Mennäänpä tekemään tuttavuutta...

...

Demo: Meidän kyläekskursio ulottui lopulta myös koirapuistoon asti, jossa tavattiin isin vanha tuttu bullterrieri Nemi, mutta siitä ei tullut valokuvaa. Nemi suhtautui meihin niin välinpitämättömästi, että melkein olisi saattanut luulla, ettei hän huomannut meidän olemassa oloamme lainkaan. Oli aivan mahtavaa käydä katselemassa vähän Suurta Maailmaa!
 
Roni: Omalla pihatiellä kuljettiin sen sijaan ihan vain näin:

Huomaatteko kuvasta yhden pienen eroavaisuuden, joka erottaa Luottokoiran tavallisesta koirasta?

maanantai 7. elokuuta 2023

Demon hatkaretket ja pari muuta kesämuistoa

Demo: Isi arvaa mitä!

Roni: No?

Demo: Minusta tuntuu, että minä olen löytänyt sellaisen oman kutsumukseni maailmassa!

Roni: Niinkö?

Demo: Joo! Aina kun me olemme metsässä ja minä pääsen vapaaksi, niin sinä ja Emäntä ikään kuin katoatte maailmasta ja olen vain minä ja lukemattomat kiinnostavat metsän hajut ja minä haluaisin seurata niistä jokaista!

Roni: No se on kyllä huomattu... Viimeeksi odotimme sinua yhden mäen päällä 20 minuuttia ja Emäntä huusi sinua jo ennestään flunssasta kipeällä kurkullaan koko ajan. Sinua ei vain näkynyt. Lopulta hän päätti hyljätä sinut metsän huomaan ja lähdimme kävelemään kotiin päin.

Demo: Mutta minähän sain teidät sitten kiinni! Kun lopulta huomasin, että olin aika kaukana, niin tulin takaisin ja jäljestin teidät siihen puoleen väliin rinnettä.

Roni: Niin tällä kertaa sait kiinni, mutta muistatkos sen edellisen kerran?

Demo: Silloin te ette edes sanoneet mitään! Mistä minä saatoin tietää, että te KÄÄNNYTTE pois metsätieltä! 

Roni: Me ehdimme kotiin asti, Emäntä söi välipalaa ja lähti yksin etsimään sinua.

Demo: Ja hän löysi minut! Olin tosin juuri tavoittanut teidän jälkenne tien vierestä, joten olin käytännössä jo matkalla kotiin, mutta toki oli mukavaa tavata Emäntä metsässä ja palata kotiin yhdessä.

Roni: Sinä lenkkeilet kuulemma tästä lähin metsässä flexihihnassa...

Demo: Mitäh?! Epäreilua... Kuinka minä sitten toteutan kutsumustani??

Roni: Välillä on pidetty vesiriistatreenejä. Minä kävin heinäkuussa yksissä vesiriistakokeissa.
Uinti osuus meni tosi hyvin ja vedestä linnun noutokin vanhalla rutiinilla, mutta metsästä linnun noutaminen... no voi sanoa, että sekin meni vanhalla rutiinilla, koska viime kesänä kävi sama juttu: en tuonut. Siellä oli ällöttävä telkkä jäljen päässä, eikä ihana sorsa tai tavi, joilla on treenattu, niin päätin, että pelkkiin telkkiin en koske! Tulos siis VERI0, taas.
Ensi kesänä sitten ehkä uusi yritys...

Roni: Yhtenä päivänä seikkailtiin Emännän ja hänen tuttava perheensä kanssa. Käytiin mm. biitsillä.

Roni: Ja kahvilassa! Meillekin tarjoiltiin kupillinen raikasta omenapuun juurelle.

Roni: Apua, leluuni on tarttunut terrieri!

Käytiin heinäkuussa uudestaan uimassa tällä kertaa vain Snoopyn kanssa. Nasulla oli alkanut juoksut, joten hänen kanssaan ei ehkä uimisesta olisi tullut mitään.
Ensimmäistä kertaa meillä meinasikin tulla vähän Snoopyn kanssa sanomista lelusta. Lähinnä emännissä aiheutti hämmennystä se, että minulla ei ole ollut tapana sanoa tytöille vastaan, mutta tällä kertaa en antanutkaan tytön napata tuosta vain vaivalla rantaan uimaani saalista. Pelkillä äänitehosteilla selvittiin ja erottiin ystävinä, ettei se sen vakavampaa ollut.

Roni: Sitten on mökkeilty muutaman kerran Moonan ja Ninnin kanssa. Näihin muutamaan kuvaan oikeastaan kiteytyy mökkilomamme: Minä odotan saunapolun varressa, josko joku menisi uimaan tai suppailemaan/melomaan ja Demo ja Moona painivat loputonta painimatsiaan tai nuolevat toistensa kitarisoja.

Roni: Ja Ninni nukkuu keskellä pihaa. Toisinaan hän osallistuu nuorisolaisten painiin ja välillä haukkuu minun kanssani uimaan menijöitä tai ehkä lähinnä sitä, että minä olen niin innoissani uimaan menijöistä, mutta pääasiassa hän paimentaa laumaansa kaiken hälinän keskellä nukkuen.

Roni: Sopivan lämpöinen heinäkuu on mahdollistanut lenkkeilyn lähes päivittäin.

Roni: Pari kertaa on käyty rally-tokotreeneissä. Tässä minä odottelemassa vuoroani.

Roni: Demonsteri esittelemässä meidän uutta terassilaudoitusta.

Roni: Eräänä kuumahkona päivänä Emäntä istutti viime kesänä kuolleiden omenapuiden tilalle uuden omenapuun ja päärynäpuun. Minä sen sijaan kaivon itselleni viilennysmontun likakaivon kylkeen. Paikalla tietenkin perskärpänen, jota myös pojakseni kutsutaan...

Roni: Emännän loma on kuulemma loppumassa ja loman lopettajaisiksi käytiin vielä kerran Moonan ja Ninnin luona. Kuinkas muuten. Näin sujuvasti menee lenkki meidän neljän kanssa.

Roni: Ryhmäpotrettia ei ollutkaan otettu sitten Lucy-neidin poismenon. Tässä siis nykyinen lauman koostumus. Jos Demo saisi valita, niin me olisimme aina yhdessä, mutta valitettavasti olemme vain tällainen etälauma, kun kummallakin parivaljakolla on oma kotinsa, mutta onneksi tapaamme usein.
Moona 5v, Ninni 8v, Demo 11 kk ja Roni 8v.

Roni: Kävin eräässä ulkoilmatapahtumassa kaverikoirakeikalla viime sunnuntaina. Mäyräkoiran rotuominaisuuteen kuuluu, että se on ilmoittava vahtikoira. Niinpä haukahdin lähes jokaiselle tapahtumaan saapuneelle ihmiselle. Emäntää hävetti, mutta itsepä on rotunsa valinnut.
Ihmiset suhtautuivat kuitenkin hyvin ymmärtäväisesti koiranvirkaani ja monet isot ja pienet pysähtyivät rapsuttelemaan minua haukahduksistani huolimatta.