Roni 9 vuotta!

 Paljon onnea Roni!

1.9.2023 Roni 9 vuotta

Aamupalaksi oli vähän herkkuruokaa.

Sitten oli synttärilahjan vuoro. Siellä oli kaikista paras lelu eli frisbee!

Ensin piti ottaa alta pois muutama virallinen synttärikuva, vaikka mielessä jo lähinnä pyöri frisbee ja sen perässä juokseminen...

Lopulta oli sohittu riittävästi kuvia ja hauskuus saattoi alkaa!

Ensin on toiveikas odotus....

Sitten riehakas perään ryntääminen...

Lelun kiinni ottaminen...

Lopuksi riemullinen frisbeen palautus. 

(Tämän vaiheen korvaa toisinaan piilossa frisbeen pureskelu ja niinpä tästäkin lelusta ehti jo pieni pala murentua reunasta... hups...)

Senior

Junior

Äh... kuka vapautti ipanan?

Yhdessä leikkiminen sisältää myös tällaisia menoa hidastavia pattitilanteita...

Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun kummallakin on nyt periaatteessa omat frisbeet. Emännän veikkaus on, että Demoa saattaa kiinnostaa lähinnä aina se frisbee, missä Ronin hampaat ovat kiinni...

Demon hatkaretket ja pari muuta kesämuistoa

Demo: Isi arvaa mitä!

Roni: No?

Demo: Minusta tuntuu, että minä olen löytänyt sellaisen oman kutsumukseni maailmassa!

Roni: Niinkö?

Demo: Joo! Aina kun me olemme metsässä ja minä pääsen vapaaksi, niin sinä ja Emäntä ikään kuin katoatte maailmasta ja olen vain minä ja lukemattomat kiinnostavat metsän hajut ja minä haluaisin seurata niistä jokaista!

Roni: No se on kyllä huomattu... Viimeeksi odotimme sinua yhden mäen päällä 20 minuuttia ja Emäntä huusi sinua jo ennestään flunssasta kipeällä kurkullaan koko ajan. Sinua ei vain näkynyt. Lopulta hän päätti hyljätä sinut metsän huomaan ja lähdimme kävelemään kotiin päin.

Demo: Mutta minähän sain teidät sitten kiinni! Kun lopulta huomasin, että olin aika kaukana, niin tulin takaisin ja jäljestin teidät siihen puoleen väliin rinnettä.

Roni: Niin tällä kertaa sait kiinni, mutta muistatkos sen edellisen kerran?

Demo: Silloin te ette edes sanoneet mitään! Mistä minä saatoin tietää, että te KÄÄNNYTTE pois metsätieltä! 

Roni: Me ehdimme kotiin asti, Emäntä söi välipalaa ja lähti yksin etsimään sinua.

Demo: Ja hän löysi minut! Olin tosin juuri tavoittanut teidän jälkenne tien vierestä, joten olin käytännössä jo matkalla kotiin, mutta toki oli mukavaa tavata Emäntä metsässä ja palata kotiin yhdessä.

Roni: Sinä lenkkeilet kuulemma tästä lähin metsässä flexihihnassa...

Demo: Mitäh?! Epäreilua... Kuinka minä sitten toteutan kutsumustani??

Roni: Välillä on pidetty vesiriistatreenejä. Minä kävin heinäkuussa yksissä vesiriistakokeissa.

Uinti osuus meni tosi hyvin ja vedestä linnun noutokin vanhalla rutiinilla, mutta metsästä linnun noutaminen... no voi sanoa, että sekin meni vanhalla rutiinilla, koska viime kesänä kävi sama juttu: en tuonut. Siellä oli ällöttävä telkkä jäljen päässä, eikä ihana sorsa tai tavi, joilla on treenattu, niin päätin, että pelkkiin telkkiin en koske! Tulos siis VERI0, taas.

Ensi kesänä sitten ehkä uusi yritys...

Roni: Yhtenä päivänä seikkailtiin Emännän ja hänen tuttava perheensä kanssa. Käytiin mm. biitsillä.

Roni: Ja kahvilassa! Meillekin tarjoiltiin kupillinen raikasta omenapuun juurelle.

Roni: Apua, leluuni on tarttunut terrieri!

Käytiin heinäkuussa uudestaan uimassa tällä kertaa vain Snoopyn kanssa. Nasulla oli alkanut juoksut, joten hänen kanssaan ei ehkä uimisesta olisi tullut mitään.

Ensimmäistä kertaa meillä meinasikin tulla vähän Snoopyn kanssa sanomista lelusta. Lähinnä emännissä aiheutti hämmennystä se, että minulla ei ole ollut tapana sanoa tytöille vastaan, mutta tällä kertaa en antanutkaan tytön napata tuosta vain vaivalla rantaan uimaani saalista. Pelkillä äänitehosteilla selvittiin ja erottiin ystävinä, ettei se sen vakavampaa ollut.

Roni: Sitten on mökkeilty muutaman kerran Moonan ja Ninnin kanssa. Näihin muutamaan kuvaan oikeastaan kiteytyy mökkilomamme: Minä odotan saunapolun varressa, josko joku menisi uimaan tai suppailemaan/melomaan ja Demo ja Moona painivat loputonta painimatsiaan tai nuolevat toistensa kitarisoja.

Roni: Ja Ninni nukkuu keskellä pihaa. Toisinaan hän osallistuu nuorisolaisten painiin ja välillä haukkuu minun kanssani uimaan menijöitä tai ehkä lähinnä sitä, että minä olen niin innoissani uimaan menijöistä, mutta pääasiassa hän paimentaa laumaansa kaiken hälinän keskellä nukkuen.

Roni: Sopivan lämpöinen heinäkuu on mahdollistanut lenkkeilyn lähes päivittäin.

Roni: Pari kertaa on käyty rally-tokotreeneissä. Tässä minä odottelemassa vuoroani.

Roni: Demonsteri esittelemässä meidän uutta terassilaudoitusta.

Roni: Eräänä kuumahkona päivänä Emäntä istutti viime kesänä kuolleiden omenapuiden tilalle uuden omenapuun ja päärynäpuun. Minä sen sijaan kaivon itselleni viilennysmontun likakaivon kylkeen. Paikalla tietenkin perskärpänen, jota myös pojakseni kutsutaan...

Roni: Emännän loma on kuulemma loppumassa ja loman lopettajaisiksi käytiin vielä kerran Moonan ja Ninnin luona. Kuinkas muuten. Näin sujuvasti menee lenkki meidän neljän kanssa.

Roni: Ryhmäpotrettia ei ollutkaan otettu sitten Lucy-neidin poismenon. Tässä siis nykyinen lauman koostumus. Jos Demo saisi valita, niin me olisimme aina yhdessä, mutta valitettavasti olemme vain tällainen etälauma, kun kummallakin parivaljakolla on oma kotinsa, mutta onneksi tapaamme usein.

Moona 5v, Ninni 8v, Demo 11 kk ja Roni 8v.

Roni: Kävin eräässä ulkoilmatapahtumassa kaverikoirakeikalla viime sunnuntaina. Mäyräkoiran rotuominaisuuteen kuuluu, että se on ilmoittava vahtikoira. Niinpä haukahdin lähes jokaiselle tapahtumaan saapuneelle ihmiselle. Emäntää hävetti, mutta itsepä on rotunsa valinnut.

Ihmiset suhtautuivat kuitenkin hyvin ymmärtäväisesti koiranvirkaani ja monet isot ja pienet pysähtyivät rapsuttelemaan minua haukahduksistani huolimatta.

Alkuvuoden aktiviteetteja

Roni: Kylläpä on tullut lunta! Eilen illalla meidän tiellä oli niin paljon lunta, ettei mäyräkoiralla meinannut enää yltää pää pinnalle. Emäntä oli kaukaa viisaana ottanut pulkan mukaan. Viime vuonna jo pihalla harjoiteltiin pulkassa istumista ja nyt sillä taidolla oli käyttöä. Vähän matkaa lumessa jaksoi loikkia, mutta sitten oli annettava periksi ja tehtävä osa iltalenkistä pulkassa istuen. Ihan hyvin voi haistella ja kuulostella illan pimeydessä pulkankin kyydissä. Mestari tuli puolessa matkassa vastaan autolla, joten sen jälkeen oli helpompi kulkea renkaanjälkiä pitkin.

Lucy: Luutalkoita jatkettiin tänään pyhäpäivän ratoksi. Näistä riittää riemua moneksi kerraksi, kun saadaan puolisen tuntia kerrallaan syödä, ettei mene maha sekaisin.

Lucy: Tässä video minusta pyörittelemässä aktivointilelupyramidia. Vuosien harjoitus on tuottanut tulosta ja olen nykyisin melko näppärä pyörittelemään ruokanappulat ulos pyramidista. Minä saan välillä ruokani tästä lelusta, että Ronilla olisi enemmän aikaa syödä omansa ilman, että olen vieressä kyttäämässä.

Lucy: Tällä videolla esittelen keilaustaitojani. Kun Roni joutui pitämään lenkkeilytaukoa, Emäntä keksi kokeilla meillä tämmöistä koirakeilausta. Mistä lie idean bongannut... Hän ajatteli, että uuden taidon opetteleminen olisi hauskaa vaihtelua sisällä paikallaan kököttämiselle. Video on minusta, koska kävi niin, että minä hoksasin nopeammin tämän Ronille tarkoitetun aktivointipuuhan.

Lucy: Tällä videolla olen lenkillä ypöyksin... Siis Emännän kanssa.

Lucy: Tänään vihdoin Ronikin pääsi oikealle lenkille. Vähän tässä loppumatkasta kuvatulla videolla näyttäisi olevan ontumista, mutta se voi johtua myös tassuihin pakkaantuneesta lumesta. Vähän väliä piti pysähtyä puhdistamaan tassuja lumesta. Tai minä en lopulta antanut koskea jalkoihini, koska Emäntä tukisti minua nyhtäessään lumipaakkuja, joten kuljin ennemmin paakut jaloissani.

Lucyn syntymäpäivä

Lucy: Tänään on minun syntymäpäiväni! Täytän 8 vuotta. Se on kuulemma virallinen veteraani-ikä. Jos siis kävisin näyttelyissä, minut ilmoitettaisiin veteraaniluokkaan. Koska en kuitenkaan ole enää menossa näyttelyihin, niin eipä tuolla iällä kai ole niin merkitystä.

Ihana kanahyytelökakku!

Höh... miksi puolet kanahyytelösynttärikakustani siirtyi Ronin eteen lautaselle!

"Jakaminen" on ihan tyhmä sana... Minä haluan kyllä sitten Roni vastaavasti puolet sinun synttärikakustasi!

Oms noms, totta kai Lucy-neiti, noms noms...

Syntymäpäivää on kuitenkin mukava viettää. Sain heti aamusta hyytelökakkua. Sitten meidän ystävä ja kaverikoirakollega Snoopy kävi kylässä. Hän oli hauskan innoissaan meidän lelulaatikon sisällöstä. Annoimme hänen ensin leikkiä kaikessa rauhassa, mutta kun hän oli vinguttanut yhtä ja samaa mursua puolisen tuntia, kävin vähän sanomassa, että leikkiminen alkaisi riittää. Siinä oli sellainen pieni jäykkä hetki, mutta ihan ystävinä erosimme kuitenkin. Tai Snoopy olisi oikeastaan halunnut jäädä meille, eikä hän olisi enää suostunut lähtemään oman emäntänsä mukaan, mutta pakkohan hänen oli lopulta lähteä.

Hei Snoopy! Kiva kun tulit kylään! Leiki vain ihan millä lelulla haluat!

"Sviiks sviiks" x 30 min

No nyt sinä oletkin jo leikkinyt tarpeeksi. Ottaisin nämä kaikki lelut taas itselleni, kiitos!

Minun pentuesisaruksistani kaksi on jo edesmenneitä, mutta yksi sisko ja veli saavuttivat tänään kanssani virallisen alkavan vanhuuden virstanpylvään. Vaikka tässä vähän on terveyshuolia tullut jo omallekin kohdalle, niin iloisin mielin jatkan kuitenkin kohti mummoutumista, koska mummothan on parhaita!

Uutuuksia arkeen

Minä sain OMAN NÄNNIKUMIN! Koirapuiston yhteisnännikumit katosivat yksi toisensa jälkeen ja lopulta puistossa oli jäljellä enää tennispalloja. Kyllähän niitäkin paremman puutteessa noutaa, mutta ei mikään vedä vertoja kunnon nännärille! Emännän sukulaisilla on maitotila ja siellä oli vaihdettu uudet kumit lypsykoneisiin, joten vanhat joutivat koirien leluiksi. Tarkalleen ottaen sain siis neljä nännikumia, mutta yksi meni treenireppuun eli sillä leikitään vain treeneissä ja toinen on tavallisessa leikkikäytössä. Loput kaksi ovat varalla, jos kävisi niin ihmeellisesti, että saisin kumin puhki.

Tämän talon valtijas on iäkäs kissaherra Tikru. 

Tikru ei meistä koirista juuri hätkähtänyt, muttei toivonut erityistä tutustumistakaan.

 Tikru: "Kiva kun kävitte, parempi kun lähdette."

Parhaita leikkejä nännikumilla on vetoleikki. Se on samalla kuin kuntosaliliike minulle, koska koko kroppa joutuu työskentelemään täysillä lelua kiskoessa.

Yhtä hyvä leikki on noutoleikki. Siinä saan treenata räjähtävää nopeutta pinkaistessani hakemaan Emännän heittämää lelua. Mitä nopeammin palautan lelun, sitä nopeammin saan  taas kirmata sen perään uudestaan.

Toisinaan saatan jäädä pureskelemaan lelua, mutta jaksan yleensä noutaa lelua kauemmin kuin Emäntä jaksaa heittää sitä.

Koska tämä nännikumi on meidän oma, emme ole jättäneet sitä koirapuistoon, vaan olemme tuoneet sen aina leikin jälkeen kotiin. Siis minä olen tuonut. Emäntä on aika usein antanut minun kantaa lelun takaisin kotiin. Ja tarkoitan siis aivan koko matkan kotiovelle asti!

Tuhannet kiitokset parhaasta lelusta ikinä!

Tällä viikolla on muutenkin kelvannut olla mäyräkoira meidän taloudessa. Meille ostettiin uusi sänky! Tai niin me ajateltiin, että se oli meille mäyräkoirille, mutta hieman yrmeänä Emäntä tuppautui illalla kylkeen kiinni ja mutisi, että haluaisi itsekin mahtua uuteen sänkyynsä. Tismalleen samannäköinen sänky kuin edellinen. Ehkä pari senttiä korkeampi. Ihan kelpo unet siinä sai.

Pitääkö sinunkin mahtua tänne?! No yritä nyt joku reuna löytää itsellesi...

Ronin 4-vuotissynttärit

Roni 4 vuotta!

Minulla pyörähti tänään mittarissa neljä vuotta täyteen. Ilmeisesti virallinen synttärikuva on otettava joka vuosi uudestaan, vaikka hyvin voisi viime vuotisenkin tähän laittaa. Tuskinpa sitä on äijä kovasti vuodessa muuttunut.

Synttäripäivä on kulunut kotosalla Mestareiden ja Lucy-neidin kanssa, mutta kyllä Parempi Mestari yritti vähän keksiä jotain kivaa ohjelmaa, josta hän ajatteli minun pitävän. Käytiin aamupäivällä metsässä. Minä tietysti ensin luulin, että mennään jäljestämään, koska siitä minä oikeasti pidän, mutta etsittiinkin sitten puolukoita. Olin ensin vähän, että marjastamaan?! Siitäkö Parempi Mestari luulee minun pitävän?? Mutta olihan se kuitenkin ihan kivaa, kun sai vähän kuljeskella irrallaankin Paremman Mestarin läheisyydessä.

Eihän niitä puolukoita sitten lopulta löytynyt sieltä, mistä viime vuonna eikä osattu mistään muualta lähteä hakemaan. Vähän Parempi Mestari yritti käskeä meitä, että etsi puolukka, mutta eihän niitä löydä mäyräkoirakaan, jos ei niitä ole. (Ja ehkä sitä käskyä olisi vähän pitänyt harjoitella etukäteen...)

Tehtiin sitten muuten vain pieni lenkki metsässä ja nautittiin luonnonrauhasta.

Hilloa, sosetta vai kenties yksittäispakattuina vakuumiin? Siinäpä vasta pulma, kuinka tämän saaliin parhaiten käyttäisi.

Iltapäivällä käytiin koirapuistossa heittelemässä frisbeetä, koska se nyt vain on paras lelu.

 Tässä vanhassa frisbeessä oli jo reikä keskellä ennestään. Synttäreiden kunniaksi Parempi Mestari antoi minun leikkiä frisbeellä juuri niin kuin itse haluan.

 Arvaahan sen, kuinka siinä kävi. Silpuksihan se meni ja päätyi lähtiessä koirapuiston roskikseen. Mutta olipa kerrankin hauskaa, kun Parempi Mestari ei ollut koko ajan naputtamassa, että ei saa repiä ja pitää tuoda heti hänelle. Siitä olen sentään aika tarkka, etten niele kuminpalasia. Parempi Mestari niitä palasia sieltä sitten keräili jälkeeni, että kaikki päätyi roskikseen eikä jäänyt puistoon.

Illan ratoksi vielä vähän rally-tokoiltiin ja pystytettiin parvekkeelle kuvausstudio. Oltiin menossa ulos turkit harjattuina ottamaan kuvia, mutta juuri silloin alkoikin sataa. Valokuvauksen jälkeen kävin vielä Paremman Mestarin kanssa saunassa, että ihan mukava syntymäpäivä tästä lopulta tuli!

 Lucy-neidistä otettiin aluksi pari testikuvaa, että kamera on vireessä ja etten minä kyllästyisi säätämisen aikana. (Lucy 5 v 8 kk)

 En minä kyllästynyt. Kokeilin vain erilaisia poseerauksia.

Sitten tietenkin kuuluu ottaa aina kaverikuva, koska meitä nyt sattuu olemaan kaksi. Ja oikeastaan poseeraaminen on ihan kivaakin, kun saa herkkuja ja kehuja ja olla huomion keskipisteenä.