Lenkkejä ja leikkejä

Roni: Tämän viikon teema on ollut lumi. Sitä on tullut joka päivä ja pihan kolaaminen on ollut Emännän jokailtainen iltapuhde. Välillä me ollaan oltu pihalla mukana, mutta... No välillä meidät on sitten laitettu sisälle, kun meillä on vähän erimielisyyttä Emännän kanssa siitä, missä mäyräkoirat voivat viettää aikaansa ulkona ollessaan. Meistä ainoa mielenkiintoinen paikka on autokatos ja Emännästä siellä voi olla vaarallista ja siellä ei tarvitsisi olla. Siinä eivät oikein intressit kohtaa.

Roni: Viikolla ei juuri omaa tietä pidemmäs ehditty. Yhtenä iltana käytiin otsalampun valossa naapurin postilaatikolla kääntymässä. Se on meidän enkat pimeässä lenkkeilyä. Sinnekin Lucy-neitiä sai vähän patistella ja nyhtää hihnasta. Paluumatka tulee keveästi. On toisaalta kyllä alamäkikin...

Hei tästä on mennyt hirvi!

Lauantaiaamuna päästiin vihdoin kunnon lenkille Emännän kanssa.

Jätettiin varmuuden vuoksi Lucy-neitikin kotiin, ettei hänen takiaan tarvitse kääntyä takaisin kesken kaiken. Jopa aurinko paistoi hieman pitkästä aikaa! Upea keli ulkoilla.

Laitetaan väliin vähän hihnakuviakin, ettei tule sellainen väärinkäsitys, että täällä ihan valloillaan juoksenneltaisiin ympäri kyliä. Tuossa omalla tiellä irrotellaan vähän hihnatta, kun meidän talo on ainoa talo sen tien varressa, joten liikennettä ei juuri ole. Pääasiassa kuljetaan ihan tavallisen koiran tavoin narussa, mutta silloin kuvaaminen on hankalampaa, niin usein tulee kuvia joko alkumatkasta tai loppumatkasta omalta tieltä...

Häh? Näenkö oikein? Hiihtääkö tuo ihminen meitä vastaan tietä pitkin?

Roni: Kylätiekään ei ole kovin vilkkaasti liikennöity. Oltiin 1,5 h kävelyllä ja ainoat vastaantulijat olivat eräs pariskunta, jotka olivat lähteneet tielle hiihtolenkille. Illalla kävimme kirkonkylällä ja kun tulimme parin tunnin jälkeen takaisin, olivat ainoat auton jäljet tiellä meidän automme jäljet. Täällä on sellainen mukava oma rauha!

Erään muutoksen Emäntä on huomannut meidän käytöksessämme täällä maalla asumisen myötä: me olemme alkaneet taas leikkiä enemmän yhdessä. Siihen voi olla sellainen selvä syy, että aiemmin meillä ei ollut paikkaa, jossa leikkiä. Sisällä ei oikein sopinut leikkimään ja meitä on aina enemmän rohkaistu sisällä rauhalliseen oleskeluun. Kerrostalon pihalla ei juurikaan oltu irrallaan ja hihnassa riehumistakin on aina yritetty hillitä. Koirapuistossa oli niin kiire tutkia, ketä kaikkia siellä on käynyt, eikä se ollut meidän oma turvallinen reviirimme, joten ei siellä oikein osannut käydä hippasille. Nyt kun on tämä mainio oma piha, jossa voi tallustella kiireettä irrallaan, on enemmän tilaisuuksia käydä pikku painiskeluihin. Huomion arvoista on myös se, että yleensä leikkialoite tulee Lucy-neidiltä. Hän alkaa tökkiä ja näykkiä minua ja olenhan minä yleensä aina valmis pieneen leikkituokioon.

Roni: Kuten jo mainitsin, niin mekin pääsimme tänä iltana mukaan kauppareissulle. Emännän mukaan meidän oli aika päästä käymään kirkonkylällä kävelyllä, ettemme aivan metsittyisi.

Hetkinen... Tämän tienhän minä tunnen melkein kuin omat tassuni!

Lucy: Ihanaa! Maailmassa on vielä katuvaloja!

Kylä näyttää olevan entisensä...

Tästä käännytään vanhaan kotiin!

Roni: Se oli pettymys, ettemme palanneetkaan enää vanhaan kotiin. Ilahduimme valtavasti, kun olimme tutussa paikassa ja jalat veivät tuttua iltalenkkitietä kevyesti, mutta sitten kaikissa kotiin vievissä risteyksissä Emäntä nyhti meitä vain eteenpäin ja lopulta palattiin autolle, hän pakkasi meidät kyytiin ja ajettiinkin pimeän läpi uuteen kotiin.

Mutta kyllä me täällä taas pihalla ilahduimme, että olemme saapuneet kotiin!

Viikonloppukupla

Ninni lähdössä hiihtolenkille

 

Moona ihmettelee, minne Lucylla on noin kova hinku päästä läpi hangen.

Roni: Viime aikoina ei ole kauheasti tapahtunut mitään. Ollaan oltu Mestareiden kanssa kotona oli arki tai pyhä. (Tai Parempi Mestari kyllä poistuu arkena töihin, että siitä sentään erottaa vielä viikonloput.) Nyt kuitenkin käytiin mielen virkistykseksi Moonan ja Ninnin luona ja kylläpä se piristikin, niin koiria kuin ihmisiäkin! Ihmiset eivät nyt kai kauheasti tapaile toisiaan, mutta onneksi Moonan ja Ninnin ihmiset ovat meidän kuplassamme.

Lucy: Moonan juoksut olivat onneksi loppuneet sen verran aikaa sitten, että jäljellä oli enää Ronin lämmin muisto, joka haihtui vähitellen lauantain aikana. Perjantai-iltana hän yritti vielä välillä toivorikkaasti nousta Moonan selkään (ja sai äkkilähdöt), mutta lauantaina Emäntä jo näki tilanteen normalisoituneen ja Moonan nousevan Ronin selkään, kuten tavallisempaa on...

Roni: Moona ja Ninni ovat meidän tavoin aloittaneet Nose Work -harrastuksen eli hekin etsivät eukalyptuksen hajua lattialla olevista purkeista. Heidän isäntänsä oli rakentanut puusta purkkitelineet niin heille kuin meillekin. Minä olen koko ajan luullut, että haiseva purkki on tarkoitus tökätä kuonolla kumoon, mutta tässä uudessa telineessä se oli huomattavasti hankalampaa ellei jopa mahdotonta.

Olisiko täällä... ehkä ei....

Hei, täältä se "haju" löytyikin!

Lucy: Alku ei ole ollut kovin helppo, ei heille kuten ei meillekään, mutta nyt minä olen jo meistä paras. Minä sain haisteltavakseni jo KUUSI purkkia, joista piti löytää oikea! Myös Ninni on aika motivoitunut löytämään oikean hajun, samoin Roni, mutta Moona yrittää välillä saada palkan nuuskimalla vain jotain purkkia. Ei voi kyllä sanoa, etteikö hänenkin hajutunnistuksensa olisi tarkka, koska viime kesänä hän oppi aivan itse etsimään haistelemalla punkkeja kavereiden turkeista (lähinnä Ronin ja Ninnin), mutta tämän hajun funktio ei ole aivan auennut hänelle vielä.

Lucy treenaa kotona

Roni treenaa kotona

Roni: Perjantain ja sunnuntain haistelutreenien lisäksi meillä oli omat rally-tokotreenit lauantaina koirahallissa. Yhteisharkat ovat olleet tauolla joulukuusta lähtien, mutta koska meidän Emäntämme on avaimellinen kouluttaja nykyisin, niin saamme varata vapaavuoroja hallille. Oli todella kiva tehdä haastavaa mestariluokan rataa pitkästä aikaa! Lisää haastetta toi se, että Emäntä levitteli radalle leluja ja olipa yhdessä kohtaa purkissa myös kalan nahka houkuttelemassa. 

Lucy: Te kaikki muut taisitte haksahtaa vähintään kanaleluun tai kalan nahkaan, mutta minä selviydyin kaikista häiriötekijöistä ohi kirkkaasti!

Roni: Kyllä minäkin aika hyvin pärjäsin. Aika hyvin. Me tehtiin niitä rauhoittumisharjoituksia taas Emännän kanssa ennen radan tekemistä. Merkillä hän teki aika kepulitempun, kun hän käski minut seisomaan paikalleen ja sen sijaan, että hän olisi kävellyt seuraavalle kyltille ja kutsunut minut seuraamaan, niin hän juoksentelikin ympäri hallia, hyppäsi itse radan esteitä, hyppelehti ja heitteli palloa ilmaan. Kestin kaiken muun paikallani asennossa kuin tinasotamies, mutta sitten hän heitti pallon toiselle puolelle hallia ja minä en saanut juosta sen perään! Lannistuin niin, että istahdin maahan, vaikka olisi pitänyt seisoa. Mutta kunniakseni on sanottava, että pysyin paikallani!

Lucy: Se oli kieltämättä aika vaikea paikka sinulle, kun tietää, kuinka paljon sinä rakastat heitettyjen esineiden perässä juoksemista! Moonaa ja Ninniä ei härnätty aivan niin hankalilla tehtävillä (mitä nyt Emäntä käski Moonan istumaan putken suulla sen sijaan, että hän olisi saanut rynnätä sisään...), mutta hienosti hekin suorittivat tehtäviä. Varsinkin Moona suoritti yllättävän hienosti mestariluokan rataa ollakseen juuri vasta avoimeen luokkaan siirtynyt koira!

Tiedustelija kulkee aina edellä (Moona)

Muu seurue tulee perässä mukavia rupatellen (Lucy, Roni, Ninni)

Roni: Muuta ohjelmaa viikonlopussa olivat lauantain ja sunnuntain hiihtolenkit. Moonalla ja Ninnillä on pelkästään koirien ulkoilutukseen tarkoitettu hiihtolatu! Syrjässä asumisessa on omat hyvätkin puolensa. Latu lähtee suoraan heidän tonttinsa alapuolelta ja lauantaina menimme n. 3 kilometriä ja sunnuntaina 5 km. Ilmeisesti heillä oli myös oma sushi-baarinsa matkan varrella, mutta valitettavasti ihmiset löysivät sen lauantaina, ja sunnuntaina emme saaneet enää mennä herkuttelemaan raa'alla kalalla. Joku paikallinen kalastaja ilmeisesti vie kalanperkeitä metsään pöllöille ja muille metsän eläimille.

"Lohen pää. Omnomnom..."

Haukea, ahventa, matikkaa... mitäs tänään laitetaan?

Lucy: Aktiivisen viikonlopun jälkeen on mukava köllötellä taas kotosalla ja odotella tulevaa viikkoa rauhallisin mielin.

En minä tätä tyynyä ja peittoa ole varannut. Minä vain ikään kuin lämmitän nämä valmiiksi!

Pakkaspäiviä

Roni: Viikko sitten sunnuntaina kävin vielä iloisesti umpihankilenkkeilemässä Emännän kanssa.

Kevyessä puuterilumessa oli mukava kahlata ja sain itse valita reitin. (En suostunut kävelemään aurattua tietä pitkin, niin siten tämä metsäreitti valikoitui...)

Teimme Emännän kanssa kynttilälyhtyjä ja sytyttelimme tulia. Oli mukavaa kuljeskella pihalla nuuskutellen.

Oikeastaan nyt kun muistelen, niin vielä keskiviikkoon asti oli mukava piipahtaa pihalla ja käydä pikku kävelyillä (joskin Emännän työpäivien pituuden takia oli jo pimeää, kun ulkoilun aika koitti ja en suostunut otsalampun valossa kulkemaan kovin pitkälle, mutta vähän tassuteltiin tietä myöten kuitenkin alkuviikon päivinä.)

Sitten se yhtäkkiä varoittamatta iski. Järjetön pakkanen!

Lucy: Apua! Ulkomaailma on mennyt pilalle! Älä pakota minua olemaan täällä!

Maa pistelee jalkojani!

Roni: Lucy-neiti ei päässyt kolmeen päivään rappusia pidemmälle! Emäntä puki hänelle kaksi takkia päällekkäin ja kantoi hänet ulos. Lucyn aamulenkkiennätys oli, kun hänet nostettiin portaan pieleen, hän kävi suoraan kakalle, kääntyi ympäri ja pissasi ja sen jälkeen pyrki syliin ja Emäntä kantoi hänet takaisin sisälle.

Lucy: Minä haluan sisävessan!

Roni: Minä kuljin urhoollisesti vain yhdessä takissa, mutta en minäkään päässyt pihaa pidemmälle.

Roni: Lauantaina Emäntä etsi koiratarvikkeiden joukosta sukat, joita minä käytin, kun tassussani oli haava. Meille ei vieläkään ole onnistuttu löytämään kunnollisia tossuja (eikä etsintäkään ollut viime vuonna kovin aktiivista, kun vuosi sitten näytti Forecan havaintohistorian mukaan olleen +3 astetta lämmintä näihin aikoihin...), mutta Emäntä ajatteli, jos sukat antaisivat Lucy-neidille muutaman lisäminuutin ulkoiluaikaa. Tavallaan se onnistuikin. Lucy köpötteli sukkasillaan lintulautapuun juurelle, mikä oli kauempana kuin hän oli päiväkausiin käynyt. Sitten hän sai riemukohtaksen ja teki suuren iloloikan...

...jonka seurauksena sukat lensivät kaikkiin ilmansuuntiin ja heti muutaman loikka-askeleen jälkeen hänellä alkoi paleltaa jalkoja ja hän pyrki syliin ja Emäntä kantoi hänet takaisin sisälle.

Minä kävin sentään oikealla lenkillä Emännän kanssa, koska pakkasta oli enää "vain" 18 astetta. Minullakin oli nyt takin alla villapaita tuomassa lisälämpöä. Muutaman kerran jouduin turvautumaan myös sylikyytiin, kun jalkoja niin kovasti kyntelöitteli, mutta se onneksi auttaa, kun pääsee hetkeksi pois kylmästä maasta ja Emäntä ehkä ottaa kätensä rukkasesta ja pitää tassua lämpimässä kädessään, joten kohta taas voi juoksennella omin jaloin.

Olin niin riemuissani päästessäni pitkästä aikaa lenkille, että tein monta lumienkeliä matkalla. Tähän jäi hauskasti takin logo näkyviin! (Kyseessä ei ole kuitenkaan kaupallinen yhteistyö, vaikka tämä voisi ihan hauska mainoskuva kyseiselle tuotemerkille ollakin.)

Nähtiin matkalla kaksi tämmöistä räjähtänyttä kantoa. Kovasti tuumittiin, mitä näille olisi voinut tapahtua. Emäntä kysyikin viestillä asiaa eräältä tutultaan ja ilmeisesti palokärki olisi saattanut etsiä ruokaa kannoista tällä tavalla. Tarkemmin asiaa ajateltuaan Emäntä hoksasi menomatkalla nähneensä palokärjen näillä main. Aina oppii jotain uutta!

Sunnuntaiaamu valkeni vihdoin hieman leudompana. Lähdettiin kokeilemaan, josko Lucy-neitikin suostuisi jo kävelemään. Ja johan vain suostui! Muutaman päivän eristys oli saanut Lucy-neitiin kerääntymään energiaa siinä määrin, että hän halusi suorastaan juosta välillä!

-10 asteessa pärjää jo yhdellä takilla.

Lumi ja pakkanen on ihan jees talvella, mutta joku roti sentään! Joskus voi olla alle 15 astetta pakkasta, että järvet jäätyvät kunnolla ja sillä lailla, mutta alle 20:n ei tarvitsisi mennä koskaan! Autokin on kuulemma nikotellut pahantuulisena ja pyytänyt päästä nosturille joka käynnistyksen yhteydessä. Onneksi tuleva viikko näyttää vähän siedettävämmältä.

Nami nam! Onpa paljon evästä!

Tämä on nähtävästi joku uusi aktivointilelu...

Mitäh?! Nämä ruuat ovat... kenelle??

LINNUILLE?! Miksi niille pitää olla näin hyvät ruuat ja minulle vain jotain kuivia nappuloita?!!

Lintujen ruokinta on tosin näyttänyt parhaat puolensa meillekin. Lintujen ruuat ovat näet houkutelleet paikalle myös oravan. Orava on ilmeisesti hieman ronkeli lintulautavieras ja se tiputtelee paljon siemeniä maahan vieraillessaan. Maahan kylvetyt siemenet taas houkuttelevat paikalle jäniksiä ja siinä missä pääsiäispupu ehkä piilottaa lapsille suklaamunia kerran vuodessa, niin nämä tavisjänikset (tai voivat olla rusakoitakin, ei olla nähty itse eläintä livenä) jättävät ruskeita yllätysrakeita jälkeensä joka yö! Niinpä lintulaudan alta löytyy aina jotain pikkuhyvää meillekin!

Jänikset sitten taas houkuttelevat paikalle ilveksiä... Edellinen ilveshän siis ammuttiin tästä lähistöltämme, mutta pian sen jälkeen ilmestyi uuden ilveksen jäljet. Tämän jäljet on nähty tosin vasta yhden kerran, että ehkä se on vain ohikulkumatkalla...

Lucyn syntymäpäivä

Lucy: Tänään on minun syntymäpäiväni! Täytän 8 vuotta. Se on kuulemma virallinen veteraani-ikä. Jos siis kävisin näyttelyissä, minut ilmoitettaisiin veteraaniluokkaan. Koska en kuitenkaan ole enää menossa näyttelyihin, niin eipä tuolla iällä kai ole niin merkitystä.

Ihana kanahyytelökakku!

Höh... miksi puolet kanahyytelösynttärikakustani siirtyi Ronin eteen lautaselle!

"Jakaminen" on ihan tyhmä sana... Minä haluan kyllä sitten Roni vastaavasti puolet sinun synttärikakustasi!

Oms noms, totta kai Lucy-neiti, noms noms...

Syntymäpäivää on kuitenkin mukava viettää. Sain heti aamusta hyytelökakkua. Sitten meidän ystävä ja kaverikoirakollega Snoopy kävi kylässä. Hän oli hauskan innoissaan meidän lelulaatikon sisällöstä. Annoimme hänen ensin leikkiä kaikessa rauhassa, mutta kun hän oli vinguttanut yhtä ja samaa mursua puolisen tuntia, kävin vähän sanomassa, että leikkiminen alkaisi riittää. Siinä oli sellainen pieni jäykkä hetki, mutta ihan ystävinä erosimme kuitenkin. Tai Snoopy olisi oikeastaan halunnut jäädä meille, eikä hän olisi enää suostunut lähtemään oman emäntänsä mukaan, mutta pakkohan hänen oli lopulta lähteä.

Hei Snoopy! Kiva kun tulit kylään! Leiki vain ihan millä lelulla haluat!

"Sviiks sviiks" x 30 min

No nyt sinä oletkin jo leikkinyt tarpeeksi. Ottaisin nämä kaikki lelut taas itselleni, kiitos!

Minun pentuesisaruksistani kaksi on jo edesmenneitä, mutta yksi sisko ja veli saavuttivat tänään kanssani virallisen alkavan vanhuuden virstanpylvään. Vaikka tässä vähän on terveyshuolia tullut jo omallekin kohdalle, niin iloisin mielin jatkan kuitenkin kohti mummoutumista, koska mummothan on parhaita!

Treenaa kuin mäyräkoira

 Lucy: Alkuvuodesta monet ovat usein ainakin hetken aikaa treenihurmoksessa ja aloittamassa uutta, aktiivisempaa elämäntapaa. 

Roni: Me ei tehty mitään uudenvuodenlupauksia liikkumisen lisäämisestä tai vähentämisestä, mutta ajateltiin jakaa meidän treenivinkki niille, jotka etsivät kuntoilukivaa interwebin syövereistä. Toivottavasti hakukone on tuonut paikalle mahdollisimman monta liikunnannälkäistä, koska tässä tulee kovan luokan kardiotreeniohjelma!

Lucy: Treeni tehdään umpihangessa ja sitä paremmat tehot saat irti, mitä syvemmässä hangessa kuljet. Me teemme tämän yleensä rinnankorkuisessa hangessa tai kaulaa myöten kahlaten, mutta ilmeisesti ihmiskeholle myös puoleen reiteen tai sääreen ulottuva hanki lisää jo sopivasti treenikuormaa.

Roni: Sopivan hangen löydyttyä lisätään painoja etumukseen ja vatsan alle noin 10 prosenttia omasta painosta. Ekologisinta on pakata lumipaakkuja kiinni turkkiin, kuten me teemme.

Lucy: Tai sitten voi napata syliinsä sopivankokoisen koiran. Tällainen kymmenkiloinen mäyräkoira on esimerkiksi meidän Emäntämme valinta lisäpainoksi.

Roni: Tässä treenivinkki onkin pähkinänkuoressa: kahlaa tai mieluiten loiki syvässä hangessa painojen kanssa tunti pari. Henkilökohtaisesti tykkään yhdistää aerobisen voimaharjoittelun aivotyöskentelyyn. Kun samalla aktiivisesti haistelee ja seuraa milloin ketun, jäniksen tai hirven jälkiä, niin kehosta saa kaikki tehot irti. Siis aivan kaikki.

Lucy: Olemme tehneet treeniä parina päivänä ja voimme luvata, että aamupäivän pompittua ei tarvitse loppupäivänä tehdä enää muuta kuin syödä hyvin ja palautua levossa. Eilinen oli minulla välipäivä treenien välissä (saan pieniä helpotuksia silloin tällöin, ettei sydämeni rasitu liikaa). 

Jos alkaa hapottaa ja mukana on treenikaveri, voi treeniä helpottaa kulkemalla toisen jalanjäljissä. 

Tässä polunaukaisija ei ole malttanut kulkea aivan suoraa linjaa...

Vetovastuuta voi jakaa tai sitten järjestyksen voi jakaa siten, että heikkokuntoisin kulkee viimeisenä. 

Tai muiden treenikaverien sylissä...

Lucy: Roni sinä taisit käydä eilenkin pienellä treenilenkillä. Mutta se taisi loppua vähän lyhyeen? Sinä ilmeisesti heitit jo talviturkin vai kuinka se meni?

Roni: No minä vähän niin kuin putosin vahingossa ojaan.

Lucy: Vahingossa? Minä kuulin tarinan niin, että Emäntä oli ensin kieltänyt, kun oli nähnyt sinun kulkevan kohti märkää kohtaa ja kastelevan tassusi. Sitten hän oli kieltänyt napakammin, kun oli nähnyt sinun jatkavan matkaasi kohti ojaa ja vielä siinä vaiheessa, kun jää oli ritissyt tassujesi alla, hän oli yrittänyt kutsua sinua pois, mutta sinä olit syöksynyt suoraan heikkoihin jäihin?

Roni: Jotenkin niin se meni... Minä luulin, että olisin voinut siitä vielä hypätä toiselle reunalle, mutta niin vain painuinkin kokonaan jäihin. Eihän siinä ollut kovin syvää, mutta 30 senttiä riittää kastelemaan säkäkorkeudeltaan 28-senttisen koiran...

Lucy: Emäntä mahtoi olla tyytyväinen, kun menit ja kastelit itsesi keskellä metsää pakkassäällä?

Tässä ojassa jää vielä kesti. Seuraavassa sitten...

Roni: Otettiin siitä suorin reitti takaisin kotiin. Pysyin koko ajan liikkeessä, niin ei minulle tullut niin kylmä. Enkä oikeastaan edes kastunut ihan läpi asti, kun ravistelin heti ja kierin lumessa, niin se märkä hyhmä ei imeytynyt pohjaan asti. Tätä treenivinkkiä emme kuitenkaan suosittele muille. Tai jos käyt uimassa avannossa kesken lenkin, niin muista ottaa vaihtoturkki mukaan!