Sivut

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Myöhästynyttä koiranpäivän viettoa metsän siimeksessä

Lucy: Hetkinen...
 
Lucy: Laitettiinkos minulle juuri jäljestyspanta kaulaan??

Lucy: Edelliskerrasta onkin jo aikaa. Joskus syksyllä varmaan jäljestettiin viimeeksi, mutta eilen jo jotain vähän aavistelin, kun veripullot ja -sienet haisivat yhtäkkiä kotona. Huijasin jopa Mestaria niin, että kun Emäntä oli lähimetsässä ("takapihalla") tekemässä jälkeäni, niin esitin Mestarille niin kuin minulla olisi ollut kauhea hätä päästä ulos. Hän uskoi ja päästi minut pihalle. Pihalla kuitenkin lähdin vain nenä pystyssä laukkamaan ja etsimään jälkeä. Valitettavasti Emäntä tuli juuri samaan aikaan pihaan ja pakotti minut takaisin sisälle.


Lucy: Kyllä jäljestäminen on parasta, mitä keväällä voi tehdä! Tällainen alle kymmenen asteen lämpötila ja pieni vesitihku sopii mainiosti jäljestyssääksi, kun ei tule kuuma eikä ole huolta käärmeistä. Keväällä on myös mukava kulkea metsässä, kun heinät sun muut kasvit eivät ole vielä korkeina.



Lucy: Muistelen ennen vanhaan jäljestäneeni paljon pidempiäkin jälkiä, mutta tämä oli kuulemma tällainen mielenvirkistysjälki minulle, n. 350 metriä.



Roni: Minun jälkeni oli sentään ihan täyspitkä voittajaluokan jälki. Tavallisesti ei ihan näin pitkillä jäljillä harjoitella, mutta Emäntä halusi kokeilla uutta maastoa ja ehkä tärkeintä, että hän on jossain mejään liittyvässä koulutuksessa, jossa hän ilmeisesti joutuu todistamaan osaavansa piilomerkitä jäljen ja koska kokeissa aina jännittää liikaa, niin hän päätti testata harjoitusoloissa piilomerkkaustaitojaan. (Piilomerkkaus tarkoittaa siis sitä, että merkkejä ei saisi näkyä jäljen kulkusuuntaan, ettei koiranohjaaja aavista, mihin suuntaan jälki kulkee, mutta taaksepäin katsoessa jäljen linjan pitäisi erottua metsästä selvästi.)


Roni: Ei näy merkkejä, mutta jäljellä silti ollaan! Tosin täytyy myöntää, että koska syksyllä viimeeksi sain oikein luvan kanssa jäljestää kilometritolkulla tuoretta hirven jälkeä, niin tuon lämpimän muiston houkuttelemana kerran vaihdoin tehtävää lennossa. Yhden kerran valitsin verijäljen, vaikka riistajälki poikkesi verijäljen päältä, mutta toisella kerralla en ihan malttanut mieltäni. Jatkoin kuitenkin sitten kiltisti verijäljellä, kun Emäntä palautti minut sen pariin.

Roni: Uskomatonta, että meidän omalta postilaatikolta aukeaa nykyisin näin taivaallisen upea mejä-maasto! Suuri kiitos kuuluu tietenkin maanomistajille ja metsästysseuralle, jotka ymmärtävät tämmöisen harrastuksen päälle.


Roni: Maasto on myös ilmeisen riistarikasta, koska sillä aikaa kun me olimme Emännän kanssa metsässä jäljestämässä, niin meidän pihatien yli oli kulkenut hirvi! Ja kun Emäntä palasi metsään keräämään piilomerkkinsä pois, hän oli vakuuttunut, että jäljelle oli ilmestynyt uudet tuoreet hirven papanat. Ei hän aivan viitsinyt käteen asti poimia, mutta läheltä papanat olivat tuntuneet hehkuvan käteen lämmintä. Että ehkä minulle suotaneen pieni hairahdus aivan tuoreelle riistajäljelle kevään ensimmäisessä treenissä! Varsinkin, kun juuri syksyllä viimeeksi hirvi oli se, jota minun toivottiinkin seuraavan...


Roni: Tällaista vähän myöhästynyttä koiranpäivää vietettiin siis meillä tänään sunnuntaina. Luolapetiin oli mukava sukeltaa huilaamaan, kun oli kerrankin päässyt oikeisiin töihin!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Piha-asioita

 Lucy: Saatiin viime viikolla pihallemme käytetty koirankoppi. Kopin edelliset asukkaat olivat vain säkäkorkeudeltaan jonkun verran korkeampia, joten meitä mäykkyjä varten Emäntä joutui nikkaroimaan koppiin portaat. Onneksi tontilta sattui löytymään valmiiksi maalattua jätelautaa, niin rappusprojekti eteni joutuisasti.


Roni: Ihan toimivat sisätilat, mutta tämä kulkuaukko on vähän ylhäällä...


Lucy: Minä voin auttaa rakennusprojektissa makaamalla täällä vähän matkan päässä auringossa...






Lucy: Kyllähän tästä nyt jo mäyräkoira kulkee...

Lucy: Narsissit pitivät vähän jännityksessä, mutta alkoivat sitten lopulta kukkia.


Lucy: Ostokukkien lisäksi on jo muutama luonnonkukkakin nostanut päätään kuivasta heinästä.

Lucy: Oma piha on innoittanut meitä kaivelemaan iloksemme. Joitakin myyriä on näet rällännyt pihanurmen alla talven aikana ja mikäs sen hauskempaa kuin kaivaa nämä tunnelit auki!



Vanhempi johtava myyräkoira-asiantuntija

Nuorempi avustava myyräkoira-asiantuntija



Kaivamisvideo


Lucy: Iivari-mäyräkoiran innoittamana on kokeiltu myös rappuskahveja kevään tullen. Erittäin toimiva konsepti, suosittelemme!


Lucy: Näytäpäs tänne päin sitä keksipussia...

Lucy: Iivari saa kuulemma kahvitilkankin, niin eihän tässä voi jäädä huonommaksi.


Lucy: Tänään oltiin avustamassa kompostorin paikalleen asentamisessa. Ensin vähän hirvitti, ettei kai tämä vain ole joku mäyräkoirien uima-allas, mutta ei sentään. 

Lucy: Välillä on pidetty pieniä noutotreenejä linnulla. Minulle tämä on ihan helppoa. En ymmärrä, miksi Ronin on niin vaikea palauttaa lintu Emännälle. Kyllä minä ennemmin otan jauhelihaköntin kuin tämän ällön, jäisen linnun. Ronin pitää aina vain jäädä pohtimaan, että pitäisikö linnun vai veisikö sen Emännälle kuitenkin jauhelihaa vastaan. Kyllä vai ei?


Lucy noutaa

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kevättutkimuksia lumikengillä

 Lucy: Tämän kevään uutuushauska on ollut lumikenkäily. Emännällä on ollut maaliskuun alusta lähtien lainassa lumikengät ja olemme yöpakkasten jälkeisinä aamuina käyneet vielä aivan viime päivinäkin aamuisin lumikenkälenkeillä läheisillä pelloilla. Viimeeksi tänä aamuna.

Lumikenkäilyvarustus: Lumikengät, sauvat ja vyöremmi, johon flexit saa pujotettua

Roni: Meillä toki on vain omat tassut allamme. Eihän meiltä oikein sujunut se tossut jalassakaan kulkeminen saati sitten, että olisi jokaiseen jalkaan viritelty joku koiran lumikenkä! (Joita siis ei kai onneksi ole olemassakaan...)


9.4.2021 Toisessa kohtaa oli enemmän lunta....

...kuin toisessa. Tämäkin kuva 9.4. Vielä löytyi kuitenkin reitti lumikenkäilijälle.

Lucy: Pellolla lenkkeilyssä on monta etua. Esimerkiksi tiet ovat täällä tällä hetkellä melko rapaisia, joten hangella kulkiessa pysyy puhtaana.

7.4.2021 Roni

7.4.2021 Lucy

Roni: Pelloilla on valtavasti eläintrafiikkia öisin ja kaikesta jää jäljet hangelle! Jälkien tutkiminen on aivotoimintaa vilkastuttava riemunlähde. Öisistä kulkijoista pudonneista ruskeista aarteista puhumattakaan...

22.3.2021 Bigfoot

22.3. Littlefoot

22.3. Middle-sizedfoot

Lucy: Hangen alla kulkee myös kaikenlaista pientä vipeltäjää vielä aamuisinkin ja tarkka myyräkoiran korva kuulee kaikenlaisen rapinan. Minä olen hionut kettumaista saalisloikkaani ja poraudun jo aika nopeasti hankeen. En tosin ole vielä saanut saalista kiinni...

3.4. Myyräkoirat työssään

Roni: Mainitsemisen arvoista on ehdottomasti myös kieriminen! Voiko olla nautinnollisempaa kuin kieriä sydämensä kyllyydestä kevätauringossa kirkkaan valkoisella lumihangella!

9.4.2021

Roni: Valitettavasti tänä aamuna lenkillä kävi niin, että olimme vähän myöhään liikkeellä ja hanki olikin monin paikoin jo alkanut pehmentyä ja näin ollen kaiken juoksemisen, kierimisen ja kaivamisen tuoksinnassa Lucy-neiti kompuroi pehmeässä hangessa ja venäytti hartiansa. Emäntä sai vähän ekstratreeniä, kun hän joutui kantamaan Lucy-neidin kotiin tietenkin pellon kauimmaisesta kolkasta ja vielä kahden ojankin yli. 
     No vähän huilia ja hierontaa (ja kipulääkettä), niin eiköhän se siitä taas ala tokenemaan.


20.3.2021

Ja sama paikka 11.4.2021. Kevät etenee!

Lucy: Emäntä oli liittynyt Facebookissa johonkin koirien virikkeistäminen ja aktivointi -ryhmään. Siellä joku oli esittänyt tällaisen mullistavan idean: Anna koirasi nuuskia lenkillä! 
    Meillä on aina lähdetty hyvin vahvasti siitä ajatuksesta liikkeelle, että koirien kanssa lähdetään lenkille juuri siitä syystä, että me saamme nuuskia. Nämä lumikenkälenkit pelloilla ovat siis olleet nimenomaan mitä parhainta koirien aktivointia, koska siellä tallustellaan hiljaa, pysähdellään kaivelemaan ja nuuskitaan oikein kunnolla!

torstai 8. huhtikuuta 2021

Lattea LUT-treeni

 Tapahtui kaksi viikkoa sitten

Lucy: Mitenkäs ne sinun luolakoirien taipumuskokeen treenit eli LUT-treenit menivät, Roni?

Roni: Eihän siinä... ajeltiin sellainen kevyt kolmituntinen Emännän kanssa ja sitten oltiin jonkun navetan parkkiksella ja siellä navetan vintillä oli sellainen keinoluolasto.

Lucy: Mitä siellä piti tehdä?

Roni: En minä oikein tiedä... Jotenkin sain sen vaikutelman, että minun olisi toivottu haukkuvan sille häkissä kököttävälle ketulle, mutta minusta siitä ei ollut mitään harmia eikä huolta, kun sehän istui kiltisti hiljaa häkkinsä nurkassa. Haistelin minä sitä kohteliaasti ja seisoskelin ihan rennosti siinä häkin nurkalla, mutta enemmän minusta oli arveluttava se ilman häkkiä vapaana navetan ylisillä kuljeskeleva äijänköriläs, jonka housunlahkeet haisivat mäyrille ja supikoirille. Sille minä haukuin oikein vakuuttavasti.

Välillä kävin autossa hengailemassa ja sitten sain vielä toisen yrityksen. Äijänköriläs haki autostaan pikkuriikkisen mäykkynartun ilmeisesti ikään kuin minulle mallia näyttämään. Siinä vasta oli kuule tiukka täti! Minä yritin ystävällisesti nuuskia hänen pyllyään ja lepytellä häntä leikkiinkutsueleilläni, mutta tämä ei kuin vain haukkua paukuttaa ketulle niin, että räkä suupielistä roiskui!

Tässä vaiheessa Emäntä totesi kouluttajalle, että minä olen hänen mielestään ollut aina vähän enemmän lover kuin fighter. Kouluttajaäijä hymähti hyväntuulisesti, mutta saattoi hän mielessään pitää minua turhanpäiväisenä luolakoirana. Mutta mihin tämä maailma joutuisi, jos kaikki olisivat aina toisiaan haukkumassa ja kimppuun hyökkäilemässä! Kyllä meitä herkkiä adoniksiakin tarvitaan, jotka emme häpeä näyttää tunteitamme ja puhua rakkaudesta. Esim. juoksuisille nartuille lurittelen mielelläni sydämeni kaipuusta...

Lucy: Pääsitkö sinä sinne luolaan sitten könyämään?

Roni: No en... Ilmeisesti se ketulle öykkäröinti olisi ollut jonkinlainen tulikoe tai vähimmäisvaatimus, että olisi päässyt luolastoa tutkimaan.

Lucy: Eli teidän seitsemän ja puolen tunnin reissunne luolatreeneihin ei sisältänyt lainkaan luolassa oleskelua?

Roni: Ei.

Lucy: Kuulostaa vähän minun LUT-treeneiltäni. Tosin ne olivat lähempänä (vain tunnin matkan päässä) ja minä en nähnyt edes kettua navetan nurkassa istuessani. Mutta sinä et siis päässyt toteuttamaan pitkäaikaista haavettasi luolassa kömpimisestä, vaan joudut jatkossakin tyytymään hihnassa ojarumpujen koluamiseen?

Roni: No jotensakin niin... mutta kyllähän ojarumpuihinkin on hauska kurkistella!


Väistä Lucy-neiti! Minun vuoroni välillä!