Jo torstaina menimme Moonan ja Ninnin luo. Me pääsimme Demon kanssa torstai-iltana rally-tokotreeneihin. Toisella treenikierroksella saavutimme loppuradasta jopa satumaisen flow-tilan eli treenikuplan, jossa rata eteni sujuvasti yhdessä kuin tanssi. Rally-tokoa parhaimmillaan!
Perjantaina lenkkeiltiin omalla porukalla.
Lauantaina kävin kaverikoirakeikalla lasten tapahtumassa ja myös hyvä ystäväni ja collegani Snoopy oli mukana. Meitä oli yhteensä neljä kaverikoiraa ja paljon iloisia rapsuttelijoita. Koska toiset koirat, Make ja Lyyti, olivat isompia (kettuterrieri ja kultainennoutaja) ja minäkin olen mustana oman rotuni kookkaana edustajana ihan kelpokokoinen koira, niin Snoopy (valkoinen pieni jackrusselinterrierinarttu) näytti äkkiä lasten silmissä pennulta iloisesti kieppuvine häntineen. Hänen emäntäänsä nauratti, että Snoopy on 9-vuotias pentu.
Sunnuntaina oli varsinainen synttäripäiväni. Emännän kummit oli kutsuttu synttärikahveilleni ja oli minun vuoroni päästä pöydän ääreen syömään kakkua. Emäntä laittoi minun kakkupalalleni varmuuden vuoksi kinkkusiivun, kun ajatteli, että en välttämättä perusta makeista herkuista. Söin kuitenkin kakkupalani ja pyysin sitten lupaa saada palata takaisin lattialle. Oli vähän erikoista istua ihmisten tuolilla. Meille koirille oli myös omat lihaista kakut. Synttärilahjaksi sain tietenkin frisbeen, koska ne vain ovat maailman parhaita leluja!
Maanantaina käytiin metsässä treenaamassa verijälkiä. Emäntä on ottanut treeneissä askelen taakse päin ja Demon motivoimiseksi on tehty muutaman kerran lyhyitä tuoreita jälkiä. Me odotamme, hän tekee pienet jäljet ja sitten haistelemme jäljet saman tien. Minä sain vähän ekstratreeniä, kun Emäntä päästi minut irti siirtymien ajaksi, joten käväisin sitten haistelemassa kaikki Demonkin jäljet ennen kuin siirryimme seuraavaan paikkaan odottamaan seuraavia jälkiä.
Eilinen oli meillä molemmilla aika krapulainen päivä. Lojuimma tahoillamme ja ulkonakin vain istua törötimme höhlinä keskellä pihaa. Tänään Demo lähti jo lenkille, mutta minusta tuntuikin ulkona siltä, että on niin kuuma, etten mitenkään viitsi lähteä kävelylle. Niinpä olen ottanut lepoa tämänkin päivän. Jospa sitten huomenna tai viimeistään lauantaina, kun ilma oletettavasti vähän viilenee, niin olisin taas mukana lenkkeilyvahvuudessa.
