Päivärytmi on nykyisin sellainen, että aamulla nukutaan pitkään. Tosin vauvat heräävät yötä päivää n. 3 tunnin välein syömään, joten jos haluaa, niin ulos tarhaan pääsee vaikka yölläkin (mitä mahdollisuutta Demo käyttää aika häikäilemättä hyväkseen) ja aamulla viimeistään minäkin joudun välillä puolipakollakin menemään ulos. Aamupäivän aikana vauvat saadaan vihdoin pakattua vaunuihin ja päästään lenkille.
Kävelylenkki kestää tunnista kahteen tuntia, minkä jälkeen on mukava ottaa rennosti. Demo käy tarhassa välillä haukkumassa, mutta minä menen yleensä vasta alkuillasta uudestaan ulkoilemaan.
Jos vauvat nukkuvat iltaunia, saattaa Emäntä tehdä pieniä rally-toko tai nosework -treenejä meidän kanssamme. Jos taas vauvat ovat kovin itkuisia, ei meille yleensä riitä muuta puuhaa kuin puruluut.
Illalla käydään tietenkin vielä iltapissoilla ja sitten onkin yöunten aika.
Jos siis ajattelee, niin me saamme olla koko ajan perheemme kanssa. Me olemme mukana jokaisessa vauvojen syöttöhetkessä samassa sängyssä pötköttelemässä. Me pääsemme joka päivä lenkille. Meillä on oma tarha, jossa ulkoilla aina, kun mieli tekee muina aikoina. Lelulaatikossa on aina tarjolla revittäviä leluja. Lattioilla on puruluita. Kupeissa on aina tarjolla ruokaa ja juomaa. (Meistä on tullut sen verran nirsoja, että saamme syödä nykyisin silloin kun huvittaa. Kahdesti päivässä mestarit laittavat kuppeihin ruoka-annoksen, jos ne sattuisivat tyhjenemään. Yleensä riittää, että niihin laitetaan yksi päivän ruoka-annoksista ja sitä närkitään pitkin päivää. Olemme onnistuneet pysymään aika hoikkina poikina.) Ja kirsikkana kakun päällä me saamme toisinaan vielä älyhaasteitakin jonkun treenin tai aktivointilelun tai -pelin muodossa, että ei tämä hassumpaa koiran elämää ole.
Ja mitä Demon pitkästymiseen tulee, niin kun kyseessä on 1,5-vuotias koira, niin mikään maailman tekeminen ei varmasti riitä tuon ikäiselle koiralle, etteikö se koskaan olisi pitkästynyt!
Demo: Niin minä jaksaisin kyllä paljon enemmän... Ärsyttää, kun en saa edes juoksennella enää vapaana...
Roni: Se on kyllä oma syysi! On hankala väittää, että koira on lain mukaisesti "välittömästi kytkettävissä", jos se juoksee puolen kilometrin päässä omistajastaan ajohaukkua viritellen...
Teillähän on ihan luksuselämää siellä. Tarha ja kaikki! Ja odottakaas vain, pian ne pienet ihmiset vipeltävät pitkin lattioita teidän perässänne nelinkontin. Sitten vasta on elämä vilkasta.
VastaaPoistaPalvelijatar ihailee emäntänne energiaa. Aivan uskomattoman hienosti jaksaa ottaa teidänkin viihdyttämisen huomioon, vaikka on kädet täynnä vauvoja ja unet jäävät pätkittäisiksi. Terveisiä vain kaikille teille ja voimia rutiinien pyörittämiseen.
Mitä... Lähtevätkö ne liikkeellekin? :o Juuri on totuttu siihen, että ne pötkylä ovat sylissä tai sittereissä, niin kohtako jo pitää totutella uuteen asiaan... :D
PoistaAi ku kiva, ku Parempi on kotona ja tuanu lisäväkeekin mukanaan. Ei muutaka ku ilosta menoo koko porukalle!
VastaaPoistaKiitos! Parempi mestari on todentotta kotona nykyisin päivästä toiseen. Omasta mielestään hän ehkä voisi ihan joskus jo käydä jossain kodin ulkopuolellakin. :D
PoistaOnneksi sitä on sellaisia koiria, jotka sopeutuvat monenlaiseen elämäntilanteeseen. <3
VastaaPoistaNäinpä! Hyvä luonteinen, luottavainen, hyvin sosiaalistettu koira selviää kyllä useimmista arjen muutoksista. :)
PoistaMikäs sen ihanampaa kuin olla oman perheen kanssa. Saatte olla mukana kaikessa ihan kokonaisvaltaisesti. Iloisia päiviä sinne!
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Yhdessä olo on kyllä ihanaa. Emäntä välillä pohtii, millaisen läheisriippuvuuden saamme aikaiseksi, jos melkein vuosi vielä ollaan jatkuvasti yhdessä, kunnes hän menee taas töihin. :D Mutta ehkä se on sen ajan murhe...
Poista