Kesä tähän asti

 Roni: Ihan ensiksi täytyy todeta, että Emäntä ei ole ollut aivan paras mahdollinen itsensä tänä kesänä, minkä huomaa päivitysaktiivisuudesta, mutta rauhakseltaan täällä päivä kerrallaan elellään. Minulle tämä on sopinut oikein hyvin, mutta Demo on välillä melkoinen riiviö, kun ei ympärillä ei ole riittävästi säpinää.

Demo: Tämä on minun ensimmäinen kesäni ja minä haluaisin tehdä KAIKKEA!

Roni: Katsohan poikani, metsälenkillä on tärkeää viilentää itsensä ja juoda aina, kun se on mahdollista.

Demo 10 kk

Katkenneiden kesäkukkien mysteerikin ratkesi sitten lopulta...

Roni: Onhan tässä jonkin verran ohjelmaakin ollut. Kesäkuussa olimme mm. Moonan ja Ninnin luona useaan kertaan. Yhden kerran taisimme kyllä olla ilman Emäntääkin. Olimme heidän kanssaan mökillä, niin en sillä tavalla laittanut merkille, oliko Emäntä paikalla vai ei, mutta kun menimme heidän kotiinsa ja Emäntä ei löytynyt vielä sieltäkään useamman päivän jälkeen, niin Demolta pääsi jo pienet ikäväitkut ja hän yritti pyrkiä ihmisten sänkyyn nukkumaan. Tulihan se Emäntäkin lopulta ja kaikki oli taas hyvin.

Kesäkuussa minä kävin vielä toisissa mejä-kokeissa. Sellainen ennennäkemätön asia tapahtui, että juuri koepäivää edeltävänä yönä Emäntä oli niin sairas, ettei hän pystynytkään lähtemään minun kanssani kokeeseen. Onneksi Moonan ja Ninnin isäntä oli ollut hänen apunaan jälkiä tekemässä, joten lähdinkin sitten isännän kanssa. Minulle sillä ei ollut niin väliä, kenen kanssa menin kokeisiin. Vaikka emme olleet koskaan jäljestäneet yhdessä isännän kanssa, niin minä olen kuitenkin jäljestänyt lukuisia kertoja, hän on liikkunut metsässä kymmeniä vuosia ja yhdessäkin olemme lenkkeilleet ja touhunneet koko minun ikäni, niin koe meni oikein hyvin: sain tuloksen VOI1 ja 43/50 pistettä.

Roni: Sinä taidat Emäntä tarvita vielä kolmannen tyynyn tänne sänkyyn, jos haluat yhden omankin pääsi alle...

Roni: Juhannusta vietettiin yhdessä mökillä. Olin ahkerasti lempiharrastukseni suppailun parissa aivan ensipumppauksista lähtien.

2½ lapinkoiraa

Moona on Demolle isosisko ja esikuva.

Kun Moona tekee Demolle punkkiratsian turkkiin, Demo ei väräytä viiksikarvaansakaan.

Video 1: Poikain iltauinti

Video 2: Moona auttaa Demoa

Roni: Sitä vaan tässä katselen, ettei joku sattuis olemaan uimaan tai suppailemaan menossa...?

Roni: Käy vain Emäntä siihen jalkopäähän kiepille. Kyllä tähän varmasti kolmaskin vielä mahtuu nukkumaan.

Roni: Yhtenä päivänä Moonan ja Ninnin emäntä piti siivouspäivää ja imuroi koko talon. Demo ei pelännyt imuria, mutta jotenkin sattui aina lojumaan sen tiellä. Niinpä pirpana löytyi lopulta makaamasta näin:

Demo: Saisko tässä edes hetken rauhassa silmäänsä ummistaa...

Demo: Tällä lenkillä minä olin kahdestaan Moona-tädin kanssa. Haastavassa kalliolouhikossa hänen emäntänsä päästi hänet poikkeuksellisesti irti hihnasta kulkemisen helpottamiseksi. Ja voi jumpe, mikä seikkailu siitä tulikin! Moona vainusi heti jonkun riistan ja minä syöksyin hänen perässään metsään. Hänen emäntänsä huusi meitä molempia, mutta koska Moona ei kuunnellut, niin minäkään en. Tulimme todella leveän ojan luo ja Moona-täti loikkasi toiselle puolelle. Minä en oikein päässyt virtaavasta vedestä yli, joten palasin huhuilevan ihmisen luo. Minä jouduin sitten naruun, mutta Moona-täti oli jatkanut matkaansa ja lopulta hänen haukkunsa kuului puolen kilometrin päästä naapurin varastosta. Naapurin kissa Maukka kuului siellä myös sylkevän painokelvottomia säkeitä, mutta emäntä ei saanut Moonaa käskemällä ulos ja ovi oli lukossa. Hän joutui käydä pyytämässä naapureita sisältä talosta avaamaan varaston oven. Tosin sillä aikaa Moona tulikin jo itse pois ja yritti pyrkiä heille sisään siinä toivossa, että siellä olisi lisää kissoja. Moona-täti on niin rohkea!

Roni: Koska Moonan menojalka niin usein vipattaa, niin useimmiten lenkkeilemme tällä tavalla, että hän johtaa joukkoa flexin mitan päässä ja muu seurue tulee hän kintereillään.

Roni: Sitten meillä on ollut tavallisia kotipäiviä.

Demon bravuuri: Ruoka ja vesi lähellä.

Roni: Yhdellä lenkillä löydettiin pirpanan kanssa ihanan pehmeän tuoksuva supin kakka. Pyörittiin siinä miehissä oikein olan takaa ja vähän korvallisenkin. Onnistunut oman hajun peittäminen päättyi desinfioivaan shampoopesuun suihkuhuoneessa. Kyseessä oli Demon elämän ensimmäinen vaahtopesu ja itkuhan siinä pikku jantterilta taas pääsi.

Ronin bravuuri: ympärillä on yli 100 neliötä tilaa, mutta mukavin lepopaikka on tämä pieni kuljetusboksi.

Roni: Tämä ei itseasiassa ole minun luuni. Minä söin jo omani. On vain hauska tehdä pirpanalle jäynää, kun se ei uskalla ottaa omaansa tästä minun kuononi alta.

Demon ärsyttävä tapa kakkia keskelle tietä. Kirjaimellisesti.

Roni: Perjantaina käytiin tervehtimässä meidän toisia tyttöystäviä Snoopya ja Nasua. Mehän olemme Snoopyn kanssa myös kaverikoirakollegoja ja hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Meidän kohtaamisemme eivät nostata suuria tunteita, mutta tämä Snoopyn pikkusisko Nasu on aikamoinen terrierityttö. Hän kyykytti Demoa 100-0 joka käänteessä ja en voi sanoa, ettenkö vähän olisi naureskellut partaani, kun pirpana sai välillä käsilaukusta.

Vauhtia oli sen verran, että yhteiskuvaa Nasusta ja Demosta oli mahdoton saada.

Roni: Käytiin myös yhdessä uimassa. Kun meidän Emäntä heitteli leluja veteen, niin siinä vaiheessa jo vähän tämänkin veteraanin veri lämpeni. Demo partioi ennemmin rannalla, mutta minä yritin uida leluille kilpaa terrierityttöjen kanssa. Nasu on aivan ilmiömäinen vesipeto. Hän lähti rannasta jopa minua innokkaammin lelun perään, ainakin jos innokkuutta mitataan äänitehosteilla: hän ei varsinaisesti haukkunut vaan KIRKUI koko matkan lelulle, että hän varmasti ehtisi sinne ensin. Ja yleensä hän ehtikin.

Nasu 1., Roni 2. ja Snoopy 3.

Roni: Koska oli vain kaksi lelua ja kolme uimaria, niin välillä kaksi koiraa joutui tuomaan yhtä lelua. Snoopyn kanssa sekin sujui ihan sovinnossa.

Roni: Emäntä on yrittänyt opettaa Demonsterin syömään marjoja laihoin tuloksin. Metsämansikoista minäkään en välitä, mutta mustikat maistuvat minulle hyvin. Meidän syljeskellessä mansikoita Emäntä tuhisi, että kyllä ei olisi Lucy-neiti jättänyt mansikoitakaan syömättä...

Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille!

Palaamme linjoille, kun palaamme.

Hidas startti keskikesän juhlaan

Roni: Juhannusaatto oli aika lattea. Mestarit lähtivät jo päivällä omiin rientoihinsa ja me vietimme juhannusaattoa Lucyn kanssa kaksistaan kerrostaloasunnossa. Parempi mestari eli Emäntä kävi sentään välillä ruokkimassa ja käytämässä meidät pikku kävelyllä, mutta sitten sama turjotaminen jatkui. Soitto ei soinut, eikä makkara paistunut.

Juhannuskoira Lucy

Juhannuskoira Moona

Niinpä tänä vuonna juhannuspäivä oli vasta varsinainen juhannus, koska silloin päästiin Ninnin ja Moonan luokse mökille, jossa olivat myös heidän ihmisensä ja Emännän kasvinkumppani elikkäs sisarushenkilö. Siellä vihdoin oli vapautta, seuraa ja grillissä tiriseviä makkaroita sekä lohta loimuttumassa. Kokkokin poltettiin vasta juhannuspäivän iltana.

Lucy tarkastaa kokon ennen polttamista

Minulla piti aikamoista kiirettä, kun rannassa oli vene, sup-lauta ja kanootti ja minun piti valvoa jokaista välinettä, että ehdin aina mukaan, kun joku tarttui airoon tai melaan. Onnistuin ainakin 90-prosenttisesti kiipeämään mukaan. Niinpä olin mukana siirtämässä myös kelluvaa kokkosaarta, joka siirretään rannasta ensin laiturin viereen, että kokko saadaan rakennettua ja sitten illalla se sysätään keskemmälle lampea, että kokko palaa turvallisesti etäällä rannan puista. Veneestä hyppäsin saareen (tai yritin... hyppy jäi vähän vajaaksi ja jouduin uimaan saareen) ja sieltä Emännän veli koukkasi minut mukaansa suppailemaan. Sitten sup-laudalta minut laitettiin taas hyppäämään veneeseen, kun suppailu on hieman raskampaa mäyräkoiralla kuin ilman mäyräkoiraa. Ilmeisesti. Emäntä hämmästeli, että vaihdot vesillä sujuivat niin sulavasti. 

Paras tapa varmistaa pääsy mukaan suppailemaan, on viettää kaikki vapaa-aikansa sup-laudan päällä laiturissa parkissa.

Myös saunomiseen minä otan aktiivisesti osaa. Tai ainakin saunasta uimiseen. Käyn nopeasti lauteillakin, mutta sitten minä olen mukana kannustamassa jokaista uimaan menijää ja suosikkieni perään minä myös hyppään. Esimerkiksi Emännän perään minä hyppäsin laiturilta ja kävimme uimassa yhdessä pienen lenkin. Myös Ninnin ja Moonan isäntä, Emännän veli ja totta kai oma mestarimme ovat henkilöitä joiden perään saatan hypätä. Hieman erikoista oli, että tänä vuonna Lucy-neitikin hyppäsi kerran laiturilta!

Kun aikansa odottaa, voi onnistaa ja päästä mukaan suppailemaan!

Kuka tahansa kävikin soutelemassa, niin pieni musta pää oli nähtävillä mukana veneen keulassa...

Lucy: En minä hypännyt. Minä putosin. Kurkottelin liian pitkälle nuollakseni Emännän naamaa ja menetin tasapainoni. No ei siinä nyt hullummin käynyt. Uin laiturin portaille ja nousin ylös. Emäntä piti meille myös pienet noutoharjoitukset vedessä. Muuten hyvä, mutta minä en osannut lähteä niin äkkisyvästä rannasta, koska en Ronin tapaan tykkää veteen hyppäämisestä. Emäntä ratkaisi asian niin, että laski minut lampeen, jolloin uin kyllä noutodummylle ja toin sen rantaan jauhelihaa vastaan. Minä olen ihan kelpo noutaja, kun minut vain laskee varoen veteen kuin lastun laineille. Lapinkoirat tyytyivät katsomaan rannalta tätä uimishassuttelua.

Lucy kuivattelee pihanurmella uinnin jälkeen.

Muuten saimme tassutella taas mökkitontilla irrallamme, mutta kokon kohentamisen ajaksi Roni täytyi laittaa kiinni. Kun palava kokkosaari hinattin laiturin viereen kohentamista varten, laittoi Emäntä Ronin hihnaan, kun hän pelkäsi Ronista tulevan hotdogin, jos hän varomattomana innosta piukeana hyppäisi saareen eikä tajuaisi, että jokin asia on perustavan laatuisesti toisin.

Juhannuskokko 2020

Myös kokkoa voi katsella laudan päältä...

Roni: Meillä ei ole tapana karkailla mökiltä. Ilman Emäntäämme emme ylipäätään poistu mökiltä, vaikka meitä yritettäisiin tarkoituksella viedä esimerkiksi lenkille. Yhtenä päivänä Ninnin ja Moonan emäntä olisi hyvää hyvyyttään ottanut meidätkin lenkille, mutta alle puolen kilometrin päässä teimme stopin ja Emännän piti hakea meidät takaisin mökille. Hän ei ollut lähdössä kävelylle. Toisella kerralla isäntä oli menossa käymään kotona kävellen ja minä saatoin häntä (vähän ilman lupaa) kahden mökin päähän, mutta siellä käännyin ympäri ja tulin kiireesti takaisin omalle mökille.

Sunnuntaina sen sijaan kävimme koko porukalla yhdessä lenkillä ja silloin oli toinen tahti mäyräkoiran tassuissakin. Kävimme katsomassa tuttuun tapaan aaseja, joista pienempi on ilmeisesti Moonan kaveri. Aasit kiirehtivät meitä vastaan aidalle ja Moona meni sanomaan kuono/turpa-päivää toiselle aasille.

Olimme parhaillamme tervehtimässä lampaita ja kanoja aidan takaa, kun yhtäkkiä talon portailta syöksyi meitä kohti haukkuva hyökyaalto. Sekuntia myöhemmin aidan alta tulvi pieniä mustia räksyttäviä koiria. Pienet koirat ovat kai rodultaan kääpiöpinsereitä, mutta omasta mielestään ne olivat vähintäänkin dobermanneja. Minä, Lucy-neiti ja Ninni suhtauduimme melko rauhallisesti yllättävään tilanteeseen ja peräydyimme aidan luota ahtaasta välistä katselemaan tulijoita, mutta Moonan sisulle äkillinen hyökkäys oli vähän liikaa. (Tai ehkä juuri siksi me muut voimme olla rauhassa, kun Moona huolehti rähisemisestä meidänkin puolestamme.) Eläinten omistaja on kuitenkin Ninnin ja Moonan emännän tuttu ja hänkin oli pihalla käskemässä koiransa takaisin aitaukseen. Käytännössä olimme myös heidän maillaan, joten heillä oli täysi oikeus puolustaa omaa reviiriään. Hetken hurjalta näyttänyt tilanne ratkesi siis onnellisesti ja parasta oli tietenkin, ettei Moona ottanut asiakseen puraista ketään pikku koirista. Ei olisi ehkä ollut niin vakavaa nyppiä pikkukoiria Moonan turkista kuin toisin päin, mutta onneksi puremia ei jaettu kumminkaan puolin. Sen jälkeen kävely jatkui vähemmän dramaattisesti, joskin loppumatkasta ilma oli kuumentunut niin paljon, että Emäntä auttoi Lucy-neitiä välillä kantamalla.

Tämä peltoaukea näytti melko isolta pörriäisteolta, koska koko suuri pelto oli jätetty (tarkoituksella tai luultavammin tarkoituksetta...) kasvamaan kukkasia!

Mökillä jokainen valitsi parhaan tavan viilentää itseään:

Ninni makaa viileillä kivilaatoilla.

Lucylle kelpasi nurmikin, kunhan se oli varjossa.

Minä kaivoin kuopan mökin portaiden alle. Tästä vartiopoterosta oli hyvä hoitaa valvontatehtäviä viilentelyn ohella.