Sivut

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Reippaat älykoirat

Tänä aamuna aloitettiin päivä 6 kilometrin kävelyllä raikkaan lumisessa metsässä. Minullakin tassu nousi oikein vilkkaasti, kun oli niin kiva mennä vaihteeksi vähän eri suunnalle lenkille, kuin missä useimmiten lenkkeillään.


Metsä oli niin kutkuttavan tuoksuinen, että täytyi välillä heittäytyä piehtaroimaan. Kaikkia jänniä ääniäkin siellä kuului. Ainakin tikkoja oli matkan varrella, kun sen päiväinen takominen kuului jatkuvasti.


Perjantaina oli ilmeisesti joku markkinatalouden bakkanaali, kun Emäntäkin pistäytyi kaupungissa jo ennen sianpieremää. Takaisin hän tuli uuden kuvauskojeen kanssa, joka myös puheapparaatin virkaa toimittaa. Ei ollut tarvinnut ilmeisesti sentään jenkkityyliin muiden asiakkaiden kanssa painia mieleisestä tuotteestaan, vaan joku mukava nuori mies oli jopa antanut Emännän tehdä ostoksensa ensin, vaikka nuori mies oli oikeastaan jonottanut ovella liikkeen avaamista jo ennen meidän Emäntää.


Kuvaushommiksihan se kävely sitten osittain meni, kun oli se kaunis metsä ja ensilumi ja kauniit koirat.


Kuvia piti ottaa läheltä ja kaukaa.

 Joka korrenko sinä meinaat kuvata tällä matkalla?! Minä en jaksa enää odottaa!


Ketään ei nähty, mutta haistettiin kyllä, että muitakin oli liikkeellä.



Kaikki koskaan koiria kuvanneet tietävät varmasti, kuinka hankalaa on pidellä samalla hihnaa, kun yrittää ottaa vakaita kuvia. Saati sitten, kun kädessä on kaksi flexi-hihnan kahvaa. Emäntä päätti siis minuutiksi päästää meidät irti, että voisi hetken keskittyä laitteeseensa.
    Sillä punaisella sekunnilla, kun Roni pääsi irti hihnastaan, hän lähti painelemaan puuterilumi pöllyten pusikkoon. Armoton "TÄNNE!"-karjaisu sai hänet onneksi muuttamaan mielensä yhtä nopeasti ja palaamaan takaisin, mutta vapauden hurma jäi tällä lenkillä lyhytaikaiseksi.

 Minäpä käväisen vähän tuolla ajelemassa riistaa. Heippa!


Luultavasti tämä uusi laite on älykkäämpi kuin meidän Emäntä. Ilouutisia mm. teille, jotka olette kärsineet vinoista horisonteista kuvissamme: tässä laitteessa on ominaisuus, joka mittaa horisontin kaltevuutta ja kun näytön viiva muuttuu oranssiksi, tietää, että horisontti on suorassa!
   Toisaalta Emännälle tuli heti pieni huoli, että pitkästyyköhän tämä uusi laite hänen seurassaan, kun hän tulee luultavasti käyttämään vain hyvin pientä osaa sen koko älykkyyskapasiteetista. Täytyykö älypuhelinta aktivoida? Siinä on kaikkia upeita ominaisuuksia, mutta hän ottaa kuvia ja laittelee viestejä. Vähän niin kuin omistaisi mäyräkoiran, muttei metsästäisi sillä!


Vanha laite muistutti Emännästä omissa oloissaan viihtyvää laumanvartijaa ja sen kanssa oli helppo tulla toimeen. "Jos tarvitset minua, olen tässä, mutta muuten annan sinun olla rauhassa", oli edellisen puhelimen filosofia. Se ilmoitti, kun joku soitti tai laittoi viestin, mutta muuten se oli hiljaa.
    Tämä uusi laite on kuin yli-innokas, pallohullu palveluskoira. Se piippaa tuon tuostakin pyrkiessään katsekontaktiin omistajansa kanssa. Se pyrkii jatkuvasti miellyttämään ja palvelemaan entistä paremmin. Se kyselee koko ajan kaikenlaista: "Hyväksytkö?" "Sallitko?" Emäntä on jo välillä hermostunut sille: "Ole hiljaa! Sinä olet vain puhelin!"
    Ehkä hän kuitenkin pikku hiljaa tottuu tähänkin vekottimeen.


Mikä siellä nakuttaa? Ihan varmasti kuulen jotain ääniä! Vai onko joku tulossa?


Olisiko mitenkään voitu jatkaa taas matkaa?

Päivänvalossa harjoiteltiin vielä vähän uusia rally-tokoliikkeitä. Minulla olisi sellaiset 28 uutta tehtävää opittavana. Osa tosin on sellaisia, että osaan jo tehdä ne vasemmalla puolella, mutta tiedättekö, että ihmisen oikealla puolella aukeaa aivan toisenlainen maailma! Esimerkiksi seisoa osaan oikein hyvin käskystä vasemmalla puolella, mutta oikealla puolella peppuni ei kerta kaikkiaan vielä tajua, mitä pitäisi tehdä! Emännän käsimerkkikin näyttää aivan erilaiselta, kun se on annettu eri kädellä. Herkut ja hauska yhdessä tekeminen on taattua taas ainakin vuodeksi eteenpäin!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Haaveista totta: RTK3!


Eilen oli aikamoinen ilon päivä ja unelmien täyttymys. Tai minun unelmani täyttyi, kun sain paljon herkkuja, mutta Emännän unelma oli saada kolmas hyväksytty tulos rally-tokossa voittajaluokassa kanssani. Näin tapahtui, kun ansaitsin radalta 89/100 pistettä ja saavutin siis koulutustunnuksen RTK3.

Tässä treenikaverimme kuvaama video radastamme:


Kaksi kertaa täytyi uusia, kun sain väärää infoa Emännän kehonkielellä, että mitä täytyisi tehdä, mutta muuten tuollainen aika perus mäykkyrata. Vähän pitää aina nuuskia!


Sattui vielä sellainen hauska juttu, että olin pisteilläni voittajaluokan 3. koira! En ole koskaan ennen päässyt palkinnoille, mutta nytpä tuli koettua sekin.


Wäinö on treenannut välillä meidän kanssamme ja hän on noussut pikavauhtia kuudella tuloksella voittajaluokkaan. Eilen oli hänen ensimmäinen VOI-luokan kisansa ja hän sai hienosti 84 pistettä! Roni oli myös mukana ja sai hyväksytyn tuloksen hänkin, 77 pistettä. Oli siis iloisia emäntiä paluumatkalla autossa!


Emäntä tutkaili Kennelliiton tietokantoja ja näyttäisi siltä, että rally-tokon virallistamisen jälkeen (2014) olen 5. mäyräkoira, joka on ansainnut koulutustunnuksen RTK3. Kovin montaa meitä ei siis ole (vielä).
    Aloitimme rally-tokon harrastamisen kolme vuotta sitten ja kisasimme ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten lokakuussa. Sen jälkeen kisastartteja on kertynyt 19 ja olemme treenanneet lajia jatkuvasti lähes viikoittain ja välillä jopa päivittäin. Helpolla tämä saavutus ei siis ole tullut, mutta meillä on ollut hurjasti kivaa yhdessä kaikki nämä vuodet. Tarkoitus olisi tietenkin jatkaa aikanaan mestariluokkaan, kunhan uudet liikkeet ja sääntöuudistukset on opittu.


Tapaus vaati tietenkin kakkua!





Tänään otettiin vähän päivänvalossa lisää kuvia tämän ikimuistoisen tapahtuman kunniaksi.




Sitten palattiin juhlahumusta arkeen ja kävin töissä hyvän ystäväni Snoopyn kanssa.


Onneksi Kaverikoiralle työkin on yhtä juhlaa. Oli mukava käydä pitkästä aikaa rapsuteltavana tutustumassa uusiin neniin ja tervehtimässä vanhoja tuttuja.


Snoopy on niin hyvä ystävä, että jaoimme hänen alustansa, vaikka olisin kuulemma saanut olla toisella puolella penkkiäkin, missä koira-alustaa ei ollut. Vierailun uuvuttamina oli mukava torkkua kotimatka kylki kyljessä.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Sumun keskeltä



Sumusta on ollunna. Ja melkein aina pimeetä. Mitä nyt joku päivä ehdittiin Emännän työpäivän jälkeen vielä valoisan aikaan koirapuistoon, mutta hämärän hyssyä se oli silti.


No Ronista koirapuistossa leikkiminen on ihan yhtä hauskaa niin kirkkaalla kuin usvaisellakin säällä.


Lehdet ovat tippuneet koirapuiston pikkuisista puista, mutta erikoisia hedelmiä niihin on kasvanut syksyn mittaan.



Minä suoritin tuttuun tapaan rauhallisia tutkimuksiani koirapuistossa. Kuka on käynyt? Millä tuulella? Kenen kanssa?


Emäntä oli bongannut erään eläinkaupan mainoksesta, että heiltä saa tietyn ajan tilattua omalla kuvalla painatettuja tuotteita. Eihän hän malttanut olla tilaamatta pussukkaa meidän kuvallamme. Muuten hieno Suomessa valmistettu pussukka, mutta eihän hän nyt lopulta raaski käyttää sitä missään! Onhan se kiva tietysti omistaa sellainen ja tietää, että siellä se on kaapissa valmiina, jos ikinä tarvitsee pussukkaa, jossa on omien koirien kuva.


Perjantaina Emännällä oli vähän lyhyempi työpäivä, joten hän vei meidät heti töistä päästyään pururadalle lenkille. Ihan kiva.
    Tänään olin vahingosta viisastunut ja kun Emäntä taas veti lenkkivaatteita päälle ja kiskoi minut suoraan sängystä ulos, suostuin kävelemään vain roskiskatokselle asti. Tein siihen ison hommelin ja käännyin takaisin pihaa kohti mennäkseni. En tiedä, ajatteliko Emäntä enemmän minua vai itseään ja omia hermojaan, mutta huokaisten hän tokaisi, että jos kävisin vielä pissalla, niin pääsisin suoraan takaisin sisälle. Hypähdin iloisesti, kipaisin pensaan juurelle aamupisulille ja siitä kipitin häntä pystyssä takaisin ulko-ovelle. Juoksin portaat ylös ja hyppäsin suoraan sänkyyn.
    Roni joutui lähtemään lenkille, mutta se pöhkö saattoi jopa nauttia 7 kilometrin kävelystä pikku tihkussa.


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mäyräkoirien tehtävät: aktiivisuusranneke

Huolehtiakseen aktiivisuudestaan ja lisätäkseen sitä monet ihmiset kantavat nykyisin mukanaan aktiivisuusranneketta, mutta miksi ostaa muovinen ranneke, kun voit hankkia mäyräkoiran!
Toisin kuin aktiivisuusrannekkeen, mäyräkoiraasi et voi jättää päiväksi kaappiin itseäsi huijataksesi. Mäyräkoira huolehtii aidosti aktiivisuudestasi päivästä toiseen!

"Mäyräkoira on tyylikäs ja vedenkestävä aktiivisuusranneke, joka pitää sinut liikkeessä. Tämä hienostunut mäyräkoiraranneke seuraa päivittäistä aktiivisuuttasi ja unenlaatuasi sekä motivoi terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen."



Mäyräkoira-aktiivisuusranneke huomauttaa, kun olet istunut liian kauan paikallasi TV:n tai tietokoneen ääressä. Se tökkää sinua hellästi kuonollaan käsivarteesi tai painaa tassunsa reittäsi vasten merkiksi, että on aika nousta antamaan mäyräkoirallesi ruokaa ja lähteä sen jälkeen ulos kävelylle.

Iltaisin mäyräkoira-aktiivisuusranneke muistuttaa kevyellä edestakaisin tepsuttelulla, niiskutuksella ja oven raapimisella, että on aika käydä vielä haukkamassa raitista ilmaa ulkona ennen nukkumaan käymistä ja nukkumaanhan käydään viimeistään iltauutisten jälkeen eikä minuuttiakaan myöhemmin. Näin mäyräkoiraranneke huolehtii riittävästä unenmäärästä.

Unenlaatua mäyräkoiraranneke mittaa ja jopa parantaa parhaiten, kun sijoitat mäyräkoirasi peiton alle lähelle kehoasi. Pehmeä, lämmin iho-turkki-kontakti on välttämätön mittauksen onnistumiseksi ja huomaat itsesikin pian raukeaksi tuntiessasi pienen unisen hengityksen liikkeen jalkaasi tai kylkeäsi vasten. (Varoitus: Saattaa aiheuttaa riippuvuutta! Käyttäessäsi mäyräkoira-aktiivisuusranneketta jatkuvasti unenlaadun parantamiseen, saatat pian huomata, ettet osaa nukkua enää ilman pientä lämpöistä sängynvaltaajaasi.)



Mäyräkoira-aktiivisuusranneke myös herättää sinut aamuisin saatuasi riittävän levon. Näin et jää viikonloppuisinkaan paikoillesi makoilemaan, vaikka ulkona olisi kurja sää ja vähän flunssaakin pukkaisi. Aktiivisuuden kannalta on tärkeää lähteä liikkeelle heti aamusta. Kun olet taas tehnyt eteentaivutuksen tarjoamalla ruuan mäyräkoirallesi, on aika aloittaa uusi aktiivinen päivä kävelyllä.

Jottei liikunta olisi pelkkää yksipuolista kävelyä, mäyräkoirasi johdattaa sinut toisinaan koirapuistoon tekemään myös ylävartaloharjoituksia esineen heittämisen muodossa. Mäyräkoiraranneke saattaa tarjota ylävartalotreeniä myös esineen tai hihnan kiskomisen kautta.

"Suunnittele päiväsi uudelleen erinomaisen kumppanin seurassa"

Mäyräkoira-aktiivisuusranneke huolehtii, että hänen aktiivisuustavoitteensa tai siis sinun tavoitteesi täyttyy päivittäin. Se seuraa myös päivän aikana saamiesi kalorien määrää vierestä suupala kerrallaan. Mäyräkoiraranneketta on miellyttävä käyttää ja se istuu perheeseen kuin perheeseen. 

Aloita uusi, aktiivisempi elämä mäyräkoirasi kanssa jo tänään! Tai viimeistään huomenna. Jos ei sada...