Sivut

lauantai 26. marraskuuta 2022

Laumaelämää

Demo: Kun on oma lauma...

Demo: ...ei mitään tarvitse tehdä yksin.


Demo: Vaikka joskus vähän haluaisi tutkia maailmaa itsekseen...




Demo: ...niin sekin on turvallista...


Demo: ...kun tietää, että laumatoveri on aina jossain lähistöllä.


Demo: Laumassa on kiva ottaa rennosti.



Demo: Ja on kiva odottaa yhdessä mukavia juttuja.




Demo: Lauma pitää huolta toisistaan. Vaikkapa silloin kun ei ihan jaksa kävellä koko matkaa.




Demo: Lauman kanssa voi ulkoilla.



Demo: Varastaa lapaset.


Demo: Päivitellä nykynuorison menoa.




Demo: Lauma tuo turvaa, kun vaikka imuri pelottaa.



Demo: Laumatoveri voi opettaa uusia juttuja. Kuten miten kattiloita nuollaan.


Demo: Tai jugurttipurkkeja putsataan.


Demo: Vaikka joskus voi joutua laumatoverin hampaisiin...


Demo: ...on laumassa silti kivempi kuin yksin.



Demo: Kunhan erimielisyydet selvittää, niin sitten voi jatkaa taas yhdessä samaan suuntaan.



Demo: Kunpa kaikilla olisi yhtä kiva lauma kuin minulla!


Terveisin: Demo

 

lauantai 19. marraskuuta 2022

Päivitys, jossa Demonsteri kerskailee tyttöystävillään

Demo: cagwitkj' owehföweh äihfowehi

Roni: Demo ei! Älä kävele näppäimistön päältä!

Demo: Mikä tämä on?

Roni: Tämä on tämmöinen aikuisten juttu...

Demo: Oh... mitä täällä tehdään?

Roni: Sinä olet liian pieni tähän vielä.

Demo: Enkä ole! Minä olen jo 13 viikkoa!

Lucy: Tämä on tämmöinen blogi, jota me pidämme.

Demo: Vautsi! Blogi! Lucy-neiti, mikä on blogi?

Lucy: Tänne kirjoitetaan, mitä on tehty tai mitä on tapahtunut... Kaikenlaisia kuulumisia ja tarinoita.

Demo: Saanko minäkin?

Roni: Äh... ei hän osaa vielä.

Lucy: Kai hänen täytyy tätäkin harjoitella. No mitä sinä olet tehnyt tänään?

Demo: Nooo... Minä olen tehnyt sikareita!

Roni: Pyh... sinä teet joka päivä pikkusikareita. Emäntä kutsuu sinua sikarikoneeksi. Tajuatko, että koiran pitäisi kakkia ulos eikä työhuoneen matolle?!

Demo: No sitten minä tapasin kaksi blondia tyttöä ja vietin päivän heidän kanssaan.

Roni: Nyt kuulostaa jo enemmän oikealta tarinalta. Miten tämä tapahtui?

Demo: Muistatko, kun aamulla Emäntä sanoi, että sinä jäät kotiin ja minä lähden mukaan? Niin me ajoimme Emännän kanssa pitkän matkan. Ainakin puoli tuntia. Ja sitten olimme jonkun talon pihalla. Siellä oli vähän samanlainen tarha kuin meillä ja menimme sinne Emännän kanssa.

Olin juuri Emännän sylissä, kun ovi aukesi ja sieltä tuli nainen ja kaksi valkoista syöjätärtä. Tai niin minä ensin luulin. Möngersin Emännän sylissä ja hän tulkitsi liikkeeni niin, että haluan alas toisten koirien kanssa. Aloin välittömästi kiljua ja kirkua kuin vain kaltaiseni rohkea seikkailija voi ja ryntäsin karkuun. Luulin hetkeni tulleen. Terassin reunalta Emäntä saalisti minut takaisin syliinsä. Siitä sitten nuuskin vähän uudestaan vastustajiani ja huomasin, että he ovatkin ihan kivoja tyttökoiria ja varsinkin nuorempi heistä oli aivan ihana. Hänen nimensä on Nasu ja hän on 7 kk minua vanhempi.

Snoopy, Demo ja Nasu

Demo ja Nasu

Demo ja Nasu

Demo ja Nasu


Roni: Ai sinä pääsit Snoopyn ja Nasun luo! Olipa harmi, etten minä päässyt mukaan.

Demo: Tunnetteko te heidät?

Lucy: Kyllähän me heidät tunnemme! Snoopy on meidän kaverikoirakollega. Olemme käyneet monilla työkeikoilla yhdessä. Nasun olemme nähneet ehkä vain kerran... Roni traumatisoi hänet.

Roni: Enkä traumatisoinut! Minä olin vain todella... innoissani hänen kanssaan leikkimisestä.

Lucy: Sinä yritit leikkiä häneLLÄ, etkä hänen kanssaan...

Roni: Se oli kaikki pelkkää väärinkäsitystä! Teittekö te muuta kuin leikitte?

Demo: No me leikimme ensin ulkona ja sitten sisällä. Sitten tytöt söivät vähän aikaa puruluita. (Minäkin sain luun, mutten sitten oikein jaksanut käydä sitä syömään.) Lopuksi minä nukahdin Emännän syliin sohvalle ja Nasu taisi nukahtaa sohvalle meidän viereemme.

Lucy: Ei ihme, että sinä olet nukkunut koko loppupäivän.

Roni: Sinut voisi viedä useamminkin leikkimään Nasun kanssa...

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Lapinkoiralaumaan tutustuminen ja muita sattumuksia

Ensimmäinen ison pojan kaulapanta ja talutushihna.
Kun lauman ensimmäinen koira on ollut tyttö, niin se näkyy vielä jälkipolvillakin varusteissa...


Demo 12 viikkoa


Suloinen nukkuessaan


 Lucy: Tämän kuluneen viikon teemana on ollut Demon inkluusio myös laumamme lapinkoiraosaston kanssa. Lauantaina kävimme Moonan ja Ninnin luona päiväseltään tutustelemassa. Ulkona aidan läpi Moona murisi uhkaavasti ja Demolla nousivat niskakarvat pystyyn. Varmuuden vuoksi se puolustautui haukkumalla Emännän sylissä.

Sisällä hän pääsi kuonotusten Ninnin kanssa minun rauhoittavassa seurassani. Sekään ei suoranaisesti ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Moonan pentuaikojen jälkeen Ninni ei ole enää voinut sietää pentuja. Mistä lie johtunee... Ei Ninni sinänsä mitään tee, mutta ilmoittaa kyllä lähestyvälle pennulle syvällä murinalla ja korkealle kohoavilla suupielillä, ettei läheisyys ole toivottua. Demo puhuu onneksi koiraa äidinkielenään, joten pienen testailun jälkeen hän ymmärsi, että Ninni todella tarkoittaa sitä, mitä eleillään sanoo. 

Yhteiskävely lauantaina. Moonan perässä oli mukava kulkea silloin, kun hänen kuononsa osoitti Demosta itsestään pois päin.

Ninnin jälkeen oli vuorossa Moonan ja Demon kohtaaminen. Ninni laitettiin kodinhoitohuoneeseen, ettei pentu joutuisi vahingossa kahden tulen väliin. Minut siirrettiin makuuhuoneeseen, ettei minun ja Moonankaan välille tulisi mitään ristiriitaa. Roni sai toimia tässä tapaamisessa tukijoukkona ja adjutanttina.

Roni: No minä en kyllä paljoa piitannut, mitä Moona ipanalle tekisi. Hyppäsin sohvalle ja seurailin kiinnostuneena, kun Moona laittoi ipanapan kuriin.

Aluksi Moonan Emäntä piteli häntä vähän kaulapannasta, ettei hän ryntää aivan suin päin sisälle, mutta koska kiinni pitely on usein meistä koirista ahdistavaa, oli hänet vain päästettävä irti ja toivottava parasta. Pienen silmänräpäyksen Demo ja minä luulimme, että loppu koitti, mutta Moonan hampaat pysähtyivät kuitenkin Demon kaulalle aiheuttamatta fyysisiä naarmuja. Seuraavien tuntien aikana Demo oppi heittäytymään selälleen monilla eri tavoilla, monien eri hyökkäysten johdosta.

Jos luulette, että kohtaaminen oli Demosta kamala, niin voin kertoa, että olette väärässä. Tämä pirpana leikkisi varmaan lohikäärmeenkin kanssa, jos se ei ensin söisi Demoa! Kun kävi ilmi, ettei Moona aio napostella Demoa välipalaksi, alkoivat nämä kaksi höhlää leikkiä keskenään. Leikki oli melko äänekästä ja väkivaltaisen kuuloista ja Demo syöksyi täysillä milloin sohvan, milloin jalkarahin alle irvistellen sieltä, mutta hauskaa heillä oli yhtä kaikki.

Lucy: Kun siis illalla lähdimme kotiin, olimme jo viettäneet aikaa myös yhdessä kaikki viisi sisällä samaan aikaan. Pientä kahnausta meinaa syntyä lapinkoirien kesken, kun Ninnin murina saa Moonan toisaalta puolustamaan Ninniä ja toisaalta palauttamaan Ninnin kuriin, joten toisinaan lapinkoirat meinasivat ottaa mittaa toisistaan. Moona ja Ninni olivat siis aika paljon eri aikaan samassa tilassa meidän mäyräkoirien kanssa, mutta kyllä he pystyivät rauhallisesti olemaan myös yhtä aikaa paikalla.

Ensimmäinen yhteiskuva: Demo 11 vkoa, Ninni 7 v 6 kk, Roni 8 v 2 kk, Lucy 9 v 10 kk, Moona 4 v 6 kk


Tämä tutustumiskäynti tehtiin, koska maanantai-iltana menimme uudestaan Emännän kanssa Ninnin ja Moonan luo ja sitten olimmekin siellä torstaihin asti. Emäntä oli yötä meidän kanssamme, mutta päivisin hänellä oli koulutusta. 

Muuten tämä vierailu olisi sujunut mukavasti, mutta maanantaiaamuna Roni makasikin häkissä kivulloisena. Ulkona hän suostui kävelemään, mutta oli hyvin kipeän oloinen. Vaihtoehdot olivat selkäkipu tai vatsakipu. Roni oli käynyt sunnuntaina lenkillä todella kylmässä ja märässä räntäkelissä, joten hän olisi saattanut saada lihasjumin ja toisaalta hän oli hieman jättäytynyt jälkeen, jolloin hän olisi ehtinyt syödä jotain ulosteita. Kolmas vaihtoehto oli sitten tämä peljätty mäyräkoirahalvaus. Koska oli jatkuvasti pimeää, Emäntä näki vain hieman kosteaa ripulia housukarvoissa, joka saattoi kieliä vatsakivusta, muttei bongannut varsinaista tuotosta. Varmuuden vuoksi Ronia pidettiin kuitenkin eri huoneessa aidan takana muutama päivä kipulääkityksellä, eikä häntä viety lenkille, jos kyseessä olisikin kamalampi mäyräkoirahalvaus.

Roni: Tuskallinen ripuli se sitten lopulta vain oli. Oli kuitenkin ihan mukavaa saada muutama päivä huilia pennusta. Se kun meinaa olla vähän turhan kärkkäästi minun turkissani kiinni.

Lucy: Sinun pitäisi sanoa sille pennulle suorat sanat! Sinä olet aivan liian pehmo.


Roni, Moona ja Demo

Tänään kävimme vielä viettämässä isänpäivää Moonan ja Ninnin luona. Nyt laumassa oleminen sujui jo aika vaivattomasti. Kävi jopa niin, että kun heidän emäntänsä antoi meille kaikille puruluutikut, niin jo ennen kuin Demon vuoro tuli, oli hän ehtinyt jotenkin varastaa puolet Moonan tikusta! Pirpana imee oppia kuin pesusieni.

Demo: En se minä ollut! Eikä oikeastaan Pirkkakaan... Se oli Lucy-neiti!

Roni: Sehän oli myös kivasti tehty, että sinä näytit hänelle mallia, miten meidän uudesta koiratarhasta karataan!

Lucy: Se nyt oli aivan sattumaa. Mitäs Emäntä jätti hänet ulos minun seuraani. Minulla oli silloin meneillään se oma vatsatautini, eikä ruoka oikein maistunut ja hiukoi niin pirusti, että mieleen juolahti, että olin haistanut jotain märäntynyttä kukkapenkin tienoilla. Niinpä työnnyin portin alta pienestä raosta ulos, kaivoin kukkapenkistä metsäneläinten sinne piilottaman porsaan jalan ja aloin syödä sitä. Siinähän pirpanakin oppi vähän oikeaa koiran elämää.

Lucy: Hmm... Emäntä on tukkinut pakoreittini. On kai etsittävä uusi kohta.

Pre-isänpäivälenkki marraskuun helteessä

Roni: Eilen nappula pääsi myös testaamaan mejää. Emäntä oli tehnyt pienet verijäljet meidän pihallemme. Ensimmäinen meni ihan hyvin, vaikka olikin aavistuksen liian pitkä. Toisella ei ihan keskittymiskyky riittänyt enää. Oli vähän haastava kelikin, kun tuuli niin, että meinasi lähteä korvat päästä. Lopuksi meidätkin päästettiin pihalle nuuskimaan ja sittenhän sinä näytit Lucy-neiti taas mallia, miten pihalta poistutaan omineen nuuskutellen.

Demo 12 viikkoa, tuleva jälkikoira

Lucy: En voinut uskoa, että jälki oli todella niin lyhyt, niin kävin tarkistamassa, josko se jatkuisi metsän puolella. Ei jatkunut. Mutta toinhan minä sitten pirpanan kuitenkin perässäni takaisinkin pihalle, etten minä sitä nyt mihinkään hukannut.

Että sillä tavalla täällä harjoitellaan vähän kerrassaan koirana olemista ja laumaelämää.


Huom. Demon poikahihna on saapunut

torstai 3. marraskuuta 2022

Koiranpentusimulaattori


Oletko lääpälläsi söpöihin pentukuviin? Saavatko luppakorvaiset, pörröiset, nappisilmäiset höpöliinit sydämesi läpättämään? Oletko sairastunut pentukuumeeseen?

Ennen kuin ryntäät pentukaupoille, tässä sinulle ohje, kuinka rakennat kotiisi koiranpentusimulaattorin, jonka avulla voit tarkistaa, haluatko todella koiranpennun vai onko elämäsi sittenkin oikeastaan aika mukavaa nykyisellään.


1. Maksa jollekin tuntemattomalle tai puolitutulle 1000-2000 euroa karvaisesta pallosta.

2. Kotiin päästyäsi kiinnitä pallo nilkkaasi. Anna sen raahautua mukaasi kaikkialle (myös vessaan ja suihkuun), mutta älä koskaan astu sen päälle.

3. Levitä lattialle laatikollinen vinkuleluja. Säikähdä joka kerta lelun päälle astuessasi, oliko kyseessä kallisarvoinen karvapallosi.

4. Kaada lattioille pieniä vesilätäköitä ja yritä väistellä niitä pimeässä. Kastele sukkasi aika ajoin ja käy vaihtamassa ne kuiviin. Toista tämä aina juuri ennen töihin lähtöä. Jos et kerää mattoja pois lattioilta, kaada nestettä myös matoille.

5. Piilota asuntoosi pieniä ulostekikkareita. Voit myös pyytää kumppaniasi tai lapsiasi piilottamaan kikkareet puolestasi ja yritä löytää ja siivota ne pois aamulla ennen töihin lähtöä ja heti töistä palattuasi. Etsi kikkareita varmuuden vuoksi aina, kun palaat jostain harrastuksesta kotiin.

6. Ai niin luovu kaikista harrastuksistasi ja vietä vähintään neljä ensimmäistä viikkoa kaikki illat yhdessä karvapallosi kanssa. Harrastusten sijaan käytä karvapalloasi mahdollisimman monissa erilaisissa paikoissa: autoajeluilla, kylässä ystäviesi luona, eläinlääkärissä, metsässä, kaupungilla, ostoskeskuksissa... Lähesty paikkoja pysähdellen ja kiinnittäen huomiosi tavallisiin asioihin, kuten rapisevaan roskaan kadulla, yli lentävään lintuun, sämpylän puolikkaaseen katuojassa... 

7. Älä ole poissa kotoa viittä, maksimissaan kuutta tuntia pidempään kerrallaan tai järjestä joku käymään kotonasi puolestasi vähintään vartin verran, jos et itse ehdi. Tunne jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole kotona karvapallosi luona. 

8. Aina avatessasi jääkaapin oven laita väliin iso kivi. Työnnä kivi pois oven välistä joka kerta, kun haluat sulkea oven. Lisää kivet myös muille asunnon oville, niin sisä- kuin ulko-oville ja toista tämä kiven työntely joka ovella.

9. Käy tunnin välein seisomassa ulkona. Mieluiten sisävaatteissasi. Tee myös yöharjoituksia, jolloin seisot pimeässä vesisateessa pyjamassasi.

10. Vaihda viestiäänesi pennun kiljahteluun ja vinkumiseen tai soita satunnaisia vinkumisääniä kovalla volyymilla taustalla, kun yrität keskittyä johonkin tärkeään tekemiseen.

11. Revi lempikenkäsi. Jos pentukuumeesi on oikein pahanlaatuinen, voit repiä varmuuden vuoksi useammatkin kengät, joitakin vaatteita ja raadella kotitaloutesi kalleimman huonekalun.

12. Anna kuukausittain muutama sata euroa lahjoituksena löytöeläinkodeille koiranruokaa, eläinlääkärikustannuksia ja muita tarvikkeita varten.

13. Postaa karvapallostasi jatkuvasti kuvia sosiaalisen median tileillesi ja hämmästele, kun ihmiset eivät vaivaudu tykkäämään sankoin joukoin jokaisesta tärkeästä, hauskasta, hellyttävästä etc. päivityksestäsi.


BONUS: Jos sinulla on jo muita aikuisia koiria, tee niille kiusaa ja häiriköi niitä niin kauan, että ne siirtyvät mieluummin viettämään aikaansa eri huoneessa kuin sinä. Käytä aikuiset koirasi lenkillä siten, että sidot omat jalkasi narulla polvien kohdalta yhteen.


Jos viiden kuukauden simulaattoriharjoituksen jälkeen et ole kertaakaan astunut karvapallosi päälle tai suutuspäissäsi silponut sitä kappaleiksi ja sinusta edelleen tuntuu, että olet valmis tähän kaikkeen myös oikean elävän olennon kanssa, ala tutustua sopiviin koirarotuihin! Kennelliiton hankikoira.fi -sivustolta löydät tietoa eri roduista ja voit testata sinulle sopivan koiraystävän rodun. Sitten vain etsimään sopivaa kasvattajaa ja tekemään varausta tulevasta pennusta!

perjantai 28. lokakuuta 2022

Ensimmäinen viikko

Sunnuntaina tapahtui Suuri Muutos Demon elämässä. Tuttu lauma ja lieden lämpö vaihtui loputtomaan automatkaan vieraiden ihmisten kanssa halki Suomen. Lähdön hetki omasta pihasta oli raastava, kun pikkuinen tajusi tulleensa kaapatuksi aivan vieraaseen autoon, eikä mitään tuttua ollut enää ympärillä. Huuto oli pienen loukkuun jääneen, laumastaan erotetun raasun huutoa. Vähitellen itku vaimeni kuitenkin ja oli tyydyttävä siihen lohtuun, mitä ympäriltä sai. Uusi syli lohdutti, uusi käsi rapsutteli rintaa ja tarjosi herkullisen tuoksuista puruluuta. Aluksi matka taittui siis sylissä, mutta pysähdyksen ajaksi Demo laitettiin kuljetusboksiin, eikä se sieltä enää loppumatkasta pois halunnutkaan.

Pysähdys jossain tuntemattomassa inhottava naru kaulassa

Uudessa kodissa oli tilaa jonkin verran enemmän, eikä lainkaan muita koiria. Syli-ihminen leikitti ja tarjosi ruokaa. Leikki maistui, ruoka ei. Nukkumaan käyminen järjestyi helposti, kun syli-ihminen otti patjan lattialle ja tarjosi turvallisen nukkumapaikan vierestään. Kerran käytiin yöllä omalla pihalla yöpissalla ja sitten nukuttiin makeasti aamuun asti.


Maanantaina alkoi uuteen elämään totuttelu. Demo ei halunnut päästää uusia ihmisiään näköpiiristään hetkeksikään, koska vaisto sanoi, että käy huonosti, jos täällä vieraassa paikassa hukkaa nämä ainoat ystävälliset ihmishahmot. Mikä takaa, ettei kaikki taas katoa ja muutu oudoksi, kun niin kävi yhtäkkiä eilenkin?

Mullistukset vain tuntuivat silti seuraavan toinen toistaan. Oli päästy hädin tuskin iltapäivään, kun Syli kantoi Demon ulos, jossa vastaan asteli ryntäsi kaksi aikuista mäyräkoiraa. Nämä olivat etäisesti samannäköisiä kuin Myy-äiti ja Didi-täti, mutta aikalailla suurempia. Pieni hässäkkähän siinä syntyi, kun ensin päälle ryntäsi Roni (jota isiksikin kutsutaan) ja kohta Demo luuli loppunsa koittavan Lucy-neidin hampaissa. Koskaan ei ollut Demo nähnyt ja kuullut niin vihaisen koiran käyvän kimppuunsa. Kuin ihmeen kaupalla Demo kuitenkin huomasi jääneensä eloon ja itseasiassa säilyneensä täysin vahingoittumattomana. Hän oppi kerrasta, että Lucy-neidin kanssa ei pelleillä. Hän voi viedä pieneltä koiralta hengen, jos suuttuu todenteolla, joten hänen sanaansa on kunnioitettava. 

Pian kauhu kuitenkin muuttui riemuksi, kuten pienen koiran elämässä usein käy, koska uudet tunteet jonottavat jo pääsyään esiin. Mukana tuli näet kaksi hauskaa ihmistäkin, eivätkä nämä mäyräkoiratkaan oikeastaan hullumpia olleet, kun alkutohinasta päästiin. Toisen ihmisen sylissä oli mukava ottaa pienet päiväunet kaiken uuden ja yllättävän jälkeen.


Tiistaina tutustuttiin lisää aikuisten koirien kanssa ja käytiin pienellä kävelyllä. Välillä Demo matkasi Sylissä, jota muut koirat ilmeisesti nimittävät Paremmaksi Mestariksi (erotuksena tavallisesta Mestarista) tai lyhyemmin Emännäksi. Kävelyn jälkeen Demo nukahti keittiönmatolle ja huomasi herätessään, että onkin kahden Lucy-neidin kanssa. Toisaalta koska Lucy-neiti näytti tilanteessa kovin levolliselta, toisaalta kunnioituksesta häntä kohtaan Demokin odotteli hissukseen Ronin ja Paremman Mestarin paluuta. Ja kohta he tulivatkin takaisin tehtyään pienen nopeampitempoisen lenkin. 

Pikkuinen koiralauma


Roni-isi oli ilmeisesti bongannut matkalla jonkun herkullisen tuoksun ja pyörähtänyt siinä antaumuksella. Emäntä yritti viedä vain isin pesulle, mutta jotenkin siinä samalla oven avauksella pyörähtivät saunalle myös Demo ja Lucy. Heidät yritettiin laittaa oven toiselle puolelle, mutta alhaalta auki olevat saunan ovet antoivat Demolle tilaisuuden tulla tutustumaan lähemmin suihkuun ja vaahtopesuun. Kun on vain hyvin pieni koira, voi sujahtaa läpi kaikenlaisista isojen koirien esteistä.

Keskiviikkona Demo heräsi jälleen turvallisesti Emännän kanssa samasta sängystä. Pieni päiväkävely tehtiin eri suuntaan ja sunnuntainakin kaulassa pidetty ikävä Silmukka pujotettiin taas pään yli. Välillä Silmukka oikeastaan unohtui, kun oli mukava rynnätä aikuisten perään, mutta välillä se taas kiristyi kaulan ympärille ja vaikka kuinka yritti leikkiä rodeo-koiraa, ei narua saanut pois kaulasta. Demo huomasi heti pitävänsä enemmän vapaana lenkkeilystä kuin hihnalenkkeilystä! 

Keskiviikkona poikkesi kylään taas uusi ihminen, joka tuoksui vierailta koirilta. Ainakin tässä vaiheessa Demo on sitä mieltä, että uudet ihmiset ovat mukava asia! Sen sijaan kuljetusboksi ei ollut enää mukava asia. Demo joutui odottamaan siellä vähän aikaa, kun Emäntä teki vieressä ruokaa ja toisen kerran, kun aikuiskoirien kanssa treenattiin jotain temppuja. Demokin sai tehdä pieniä temppuja. Eli juosta makkarapalaa pitävän käden luo. Se oli sentään mukavaa. Välillä kuului myös naksahtava ääni ja sen jälkeen maahan ilmestyi herkkuja!


Isä ja poika

Hullunkuriset perheet?

Jämäkkä johtaja luo turvallisen ilmapiirin. 

Illalla nukkumajärjestelyt muuttuivat siten, että patjan päälle laitettiin koiranpeti ja Emäntä kipusikin viereen sänkyyn nukkumaan. Demo kiukutteli ensin inhottavaa muutosta vastaan, mutta käpertyi lopulta Emännän käden päälle, kun se lepäsi sängyn reunan yli koiranpedissä. Yö sujui rauhallisesti, vaikka Emäntä jossain vaiheessa evakuoikin kätensä ylös sänkyyn.

Torstaina Demo alkoi jo tuntea olonsa aika kivaksi ja jopa riehakkaaksi. Uusi koti alkoi jo tuntua kodilta, eivätkä Elsa ja äiti tai Didi- ja Vieno-tädit tai Silva- ja Nemo-labbikset enää tulleet juuri uniinkaan. Isot mäykyt halusivat tehdä jo oikean kävelylenkin, joten Demo kulki mukana välillä sylissä, välillä omin jaloin. Maantiellä Demon ei annettu montaa askelta kulkea, koska piti käyttää hihnaa ja hihnakäytöksen puute lisää vaaratilanteita. Metsäkoneen ajouralla Demo sai tutustua uudenlaiseen maastoon. Alusta ei ollutkaan tasaista hiekkaa tai nurmikkoa vaan kaikenlaisia pitkiä märkiä kasvinosia tarttui kiinni ja risut estivät kulkemisen. Lopulta mentiin sammalmattoa pitkin.

Ympäristöoppitunti: Kuinka edetä hankalassa maastossa?

Vaikka retken jälkeen Demo olikin aika väsynyt, ei hän kuitenkaan ollut niin väsynyt, etteikö olisi huomannut, että Emäntä hävisi talon ovesta. Vaikka Lucy ja Roni jäivät sisälle seuraksi, ei Demo pitänyt asioiden saamasta muutoksesta ja hän kapinoi äänekkäästi yksin jättämistä vastaan. Lucy-neiti väitti, ettei Emäntä ollut poissa kuin pienen hetken, mutta Demo-koiran maailmassa se oli pieni ikuisuus. Välillä Emäntä tuli takaisin ja katosi taas. Vähitellen Demo ei jaksanut enää itkeä jokaisen ovesta poistumisen perään. Emännällä oli kuulemma "pihahommia".

Demo 10 viikkoa

Perjantai-aamuna Demo heräsi jälleen yksin omasta koiranpedistään, mutta se oli jo ihan ok. Heräämisen syy oli pakottava pissahädän tunne. Demo vinkui surkeasti keittiötä päin kulkiessaan. Emäntä heräsi unestaan ja riensi avuksi: hän avasi takaoven ja Demo ehti juuri oven ulkopuolelle, kun aamupissa tuli. Tällä kertaa pissa päätyi suoraan oven ulkopuolelle terassille, mutta Emännän mielestä se oli kuitenkin jo oikeansuuntainen hyvä yritys! (Jotenkin myös aamukakka päätyi lopulta terassille, vaikka Demo oli nostettu kertaalleen pihalle asti, mutta näitähän sattuu.)

Kävely tehtiin lopulta siten, että Demo ja Roni olivat tällä kertaa lenkillä mukana. Ensin yritettiin lähteä kaikki yhdessä, mutta Lucy-neidillä olikin vatsavaivoja. (Ehkä eilinen mutalätäkkö ei ollutkaan hyvä juomakuppi. Kieli vain sattui ehtimään sinne, kun nesteenpoistolääkitys saa aika ikävän jatkuvan janontunteen aikaiseksi.) Lucy-neiti jäi siis kotiin huilaamaan ja Demo matkasi osittain sylikyydillä, osittain omilla jaloilla pienen metsälenkin. Välillä oikein kiukutti, kun ylhäältä sylistä näki, että isillä oli todella kivaa juostessaan metsässä, mutta omissa jaloissa ei vielä riittänyt mittaa, että olisi päässyt varvikossa eteenpäin. (Vähän matkaa Demo sai kulkea umpimetsässä omin tassuin, mutta sinä aikana Emäntä jo hukkasi näköyhteyden vauvakoiraan, ja hän ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että vauva katoaisi yksin korkeaan varvikkoon.) Lenkin jälkeen Emännällä oli taas pihahommia, joten ei auttanut kuin koirien jäädä keskenään sisälle. 

Illan tullen Emäntä otti kuljetusboksin mukaansa ja sanoi, että Demo pääsisi autoilemaan. Alunperin tarkoitus ei ollut ottaa isukkia mukaan, mutta kun Roni määrätietoisesti pakkautui ovelle lähtövalmiiksi, ei Emäntä estellyt häntä. Lopulta olikin myös ihan käytännöllistä, että isä oli mukana. Kuljetusboksi ei ollut erityisen hauska vieläkään, joten Demo päästi karmaisevimman "Apua pentu pulassa" -haukkunsa ensin kimeänä ja korvia vihlovana ja siirtyen siitä sitten oktaavia alemmas käskeväksi louskutukseksi ja lopulta syvän aggressiiviseksi murinaksi. Tämä ääniskaala oli käyty läpi kolmen kilometrin matkalla ja sen jälkeen Demo tyytyi kohtaloonsa pieniä iukahduksia lukuunottamatta. Isän tyynnyttävä rauha välittyi kai kaltereiden läpi, kun isä istui valjaissa takapenkillä vieressä. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että aikanaan isä jaksoi samaisessa boksissa ulista ja riehua ihan koko tunnin matkan lähimpään kaupunkiin.)

Kotiin päästyä boksi nostettiin taas keittiöön. Sattui hauskasti, että vesikuppiin oli joutunut elävä kärpänen ja se räpisteli veden pinnassa. Demo suoritti ensimmäisen vedestä noutonsa noukkimalla kärpäsen kupista. Se oli lopulta niin hauska leikki, että yksi asia johti toiseen ja lopulta pentu kahlasi etujaloillaan vesikupissa. Tämän vesileikin jälkeen Demo hupsahtikin ihan huomaamatta leposille kuljetusboksiin! Ei se niin paha paikka sitten lopulta ollutkaan.



Ronista oli kivaa, kun kuljetusboksi oli taas kaivettu esille. Lopulta myös Demo hyväksyi sen lepopaikaksi.


Illalla Lucykin voi jo onneksi paremmin. Huomenna taas kohti uusia seikkailuja!