Sivut

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Omalla laumalla

Lucy: Maailman tilanne on aiheuttanut sellaista mylläkkää ja äkkikäännöksiä, ettei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Siis mylläkkää ja äkkikäännöksiä kirjurin elämään, ei meidän. Mehän ollaan noin muutenkin lähtökohtaisesti aina kotona ja siitä kotonaoloajastakin vielä valtaosa unten mailla, että tällaisen keskiverto mäyräkoiran elämässä yksi korona sinne tai tänne ei juuri tilannetta muuta. Ja toivottavasti ei tämän enempää muutakaan.

Emäntä on nyt siis meidän kanssa kotona päivät ja tekee etätöitä, kuten moni muukin. Ala ei ehkä ole tyypillisimpiä etätyöaloja, mutta ihan kunnialla hän on ensimmäiset päivät räpistellyt läpi kahden päivän varoitusajalla ilman mitään suunnittelua tai perehdytystä. Juuri etätöiden alettua tietokone vetäisi itseensä jonkun tolkuttoman päivityksen ja tukehtui. Sanotaanko nyt näin, että onneksi asiakaskunta ei ole ollut paikalla kuulemassa verbaalista avautumista. Onneksi ihminen (toisin kuin mäyräkoira...) on sopeutuvainen ja kännykällä, nettiliitymällä ja viestisovelluksella pötkii ihan pitkälle myös.


No mutta se tylsistä ihmisten asioista. Viime viikonloppuna kuten tänä viikonloppunakin on ollut kiva ilma lenkkeillä. Käydään pääasiassa pururadalla lenkkeilemässä, kun siellä ei hiekoitushiekka pistele jalkoja. Siellä voi myös nähdä herkullisia kauriita vähintään joka toisella kerralla. Kyllä on kuulkaa vähän toista nähdä 20 vilkkaasti juoksevaa sorkkaa lähietäisyydeltä kuin vainuta vain yhtä veristä pitkin metsiä. Ensi vuonna toivotaan joulupukilta tutkapantoja, kun ollaan kuultu, että sellaisen kanssa kuulemma pääsee juoksemaan kauriiden perässä. Emäntä mutisee jotain metsästysoikeuksista ja tutkapantojen hinnoista, mutta eiköhän joulupukki voi tarvitaessa nekin asiat järjestää, kun olisi niiiiin kiva päästä ajamaan oikeaa riistaa.




Jos maailma ei olisi nitkahtanut raiteiltaan, niin meillä olisi ollut mäyräkoirien rally-tokokoulutus viikko sitten. Koulutus siis järjestettiin kyllä vielä, mutta Emäntä ajatteli naapureita ja kyläläisiä, joista monet kuuluvat riskiryhmään, eikä halunnut enää matkustaa läpi Suomen. Varsinkin kun siinä vaiheessa me asuimme vielä kartan harmaalla alueella. Kouluttaja Krista Karhu saa meiltä isot kiitokset silti tänäkin vuonna! Vaikkemme päässeet paikalle, niin Emäntä soitti hänelle, koska oli omasta treeniajastaan kuitenkin maksanut ja Krista Karhu antoi mahtavia treenivinkkejä puhelimessakin. Hän on nähnyt niin paljon koiria, että hän jopa sanoi Emännän kuvailun perusteella, että pystyy mielessään näkemään, miltä esim. minun touhotukseni näyttää (Emäntä kutsui minua hyväntahtoiseksi hökeltäjäksi rally-tokossa...) Uusia opeteltavia asioita on nyt palkasta luopuminen eli palkka onkin koko ajan näkyvillä, esim. Ronilla lelu, mutta silti pitää osata tehdä tehtäviä ja kuunnella.

On myös alettu opetella eri palkkasanoja. Esim. "vau" tarkoittaa, että ruokaa tulee taskusta ja "nami", että lattialla olevan herkkupalan saa ottaa. Ronilla on lisäksi "jes", joka tarkoittaa taskusta tulevaa lelua ja "lelu", joka tarkoittaa, että maassa olevan Emännän osoittaman lelun saa ottaa (vain Emännän osoittaman!). Minulla ei ole näitä leluja tarkoittavia palkkasanoja, kun ei lelu ole mikään oikea palkka. Jos se ei ole syötävää, niin minun maailmassani sitä ei lasketa. Ronin rally-tokoriemu on vähintään tuplaantunut, kun lelupalkka on palannut sitten viime kesän.

Lääkkeenä hötkyilyyn Krista Karhu kehotti pidentämään aikaa, joka asennossa täytyy olla ennen palkkausta. Nyt täytyy siis istua, seisoa tai maata ainakin 10 sekuntia, ennen kuin palkkasana kajahtaa. Hämäyksen vuoksi välillä tehdään myös asioita, joita ei ennen ole tehty. Pitää kuulemma minut paremmin kuulolla, kun ei toistetakaan aina samoja asioita, jotka minä luulen jo tietäväni paremmin kuin ohjaajani. No pääasia minulle, että treenataan, on hauskaa ja saa paljon herkkuja!

Emäntä: Otetaanko jäätaidekuvia?
Mäyräkoirat: Joo otetaan vaan!


Emäntä: Ilman mäyräkoiria, kiitos!
Mäyräkoirat: Mitäs taidetta niissä kuvissa sitten muka on?!


Tänä sunnuntaina olisi ollut meidän vuoden ensimmäiset rally-tokokisat. Samoin Moonan ja Ninnin. Ne siirtyivät nyt hamaan tulevaisuuteen, kuten kevään kaikki muutkin kisat ja mejä-kokeet. No nyt täytyy ajatella epäitsekkäästi yhteiskunnan parasta ja odottaa luottavaisesti parempia aikoja. Ja odotellessa voi treenata sinnikkäästi, niin että ollaan sitten vielä valmiimpia uusiin koitoksiin, kun niiden aika on.

Lucy: Olkoonkin, että olen Emännästä "hyväntahtoinen hökeltäjä", mutta olen myös koirakerhomme viime vuoden Vuoden rally-toko-koira! Ei ihan huonosti monirotuisessa koirakerhossa.


Jokos olette kaverit kokeilleet 30 sekunnin herkkuhaastetta? Ihminen jättää koiransa eteen herkkupalan ja poistuu oven taakse 30 sekunniksi. Video paljastaa, mikä on koiran ratkaisu. Tässä meidän videot:




Mukavaa kevättä ja tsemppiä kotoiluun!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Tasaista elelyä

Roni: Eipä ole ihmeitä tapahtunut, mutta jos tässä nyt jonkun elonmerkin itsestään antaisi sentään välillä tänne blogimaailmaankin.


Kävin tiistaina meidän hyvän ystävän ja kollegan Snoopyn kanssa olemassa vähän kaverina vanhuksille. Oli ihan mukava vierailu. Osa ihmisistä tosin halusi vain katsoa meitä, mutta kyllähän sekin sopii. Yllätin jopa Emännän pysymällä kiltisti aloillani pitkän aikaa yhdessä sängyssä. Minusta vieraiden sängyissä istuminen on ollut aina ennen vähän tungettelevaa, mutta nyt viihdyinkin hyvän tovin. Mikäs siinä kun oli mukava rapsuttelija!


Torstaina käytiin rally-tokotreeneissä. Minulla oli vähän nihkeä päivä. Aina ei vain onnistu.


Perjantaina, lauantaina ja tänään sunnuntaina on tehty mukavan mittaiset kävelylenkit. Perjantaina ja lauantaina 6 kilometriä ja tänään 10 kilometriä. Ilma on ollut oikein lenkkeilyyn sopiva.


Lucy-neitiä jostain syystä jänskätti pururadalla tosi paljon. Hän pälyili koko ajan taaksensa. Ehkä se johtui siitä, että ei oltu ihan varmoja, olisiko joku saattanut tulkita sen vielä latualueeksi, kun vähän oli lunta ja joku oli siinä hiihdellytkin, vaikkei varsinaista ajettua latua ollut. Oli siellä kulkenut muitakin koiria ja kierreltiin metsäpolkuja pitkin, missä vain niille oli mahdollista poiketa matkan varrella. Koiriahan ei saa tuolla ulkoiluttaa latualueella, mutta silloin kun sama reitti on sula kuntopolku, niin silloin koiratkin saavat ulkoilla siellä. Tänä talvena on ollut välillä hankala tulkita, kummasta on milloinkin kyse.


Ollaan myös kieriskelty ahkerasti hangessa, missä vain lumilaikkua on ollut. Emäntähän teki sellaisen hävyttömyyden, että pesi ja föönasi (!!) minut viikko sitten sunnuntaina. On ollut melkoinen työ saada kaikki se shampoon ja hoitoaineen puhdas haju pois turkista! Hän halusi kokeilla, että saisiko minusta vielä näyttelykelpoista koiraa, mutta ei tämä minun turkkini tainnut paljon sen kummemmalta näyttää föönattunakaan. Taitaa jäädä tältä vuodelta näyttelyt vain haaveiksi. Minä en niistä niin perusta muutenkaan, vaan toivon harrastuksiltani enemmän toimintaa.


Herkullisen hajuisia pikkusorkkia on kipitellyt pitkin poikin pururadan maastoa! Siimat on välillä aika kireinä, kun yritetään päästä ajotunnelmaan.


Tänään käytiin metsäpolulla lenkkeilemässä. Aurinkoinen sunnuntaiaamu oli houkutellut aika monta muutakin ihmistä ulkoilemaan. Muita koiria ei kylläkään nähty. Eräs vastaantulija kehui meitä kauniiksi koiriksi. Mukava herrasmies!

...ja ravistus...



Hiero ensin...

...ja muista kunnon ravistus.

Pikkuisen treenattiin matkalla patukan noutamista. Ihan aina ei jakseta ottaa lintua mukaan pakastimesta, mutta tällainen puolen kilon noutodummy toimii ihan hyvin noudon harjoituksissa. Naistenpäivän kunniaksi Lucy-neidin taidonnäyte.



Minun noutoni olivat hyvin samanoloisia. Minäkin harjoittelen taas uudestaan tuollaista lyhyttä matkaa, kun minulle on ehtinyt muutamana kesänä tulla sellainen tapa, että riehun noiden patukoiden kanssa omineni enkä suostukaan tuomaan niitä Emännälle. Nyt harjoitellaan patukan palauttamista. Lucy-neiti sen sijaan välittää vain palkasta, joten hänellä ei ole mitään vaikeuksia palauttaa mitä tahansa esinettä kiireen vilkkaan Emännälle. 

Tässä vielä yksi täysin tapahtumaköyhä videopätkä kävelymme loppuvaiheilta. Emäntä yritti kuvata videolle, kuinka Lucy-neidillä riittää vielä iloista virtaa lenkin lopullakin, mutta Lucy-neiti ei nyt suostunut riehaamaan kameran ollessa esillä. 


Emännän ovela juoni viikonloppuisin on se, että hän käyttää meidät heti aamusta pitkällä kävelyllä, jotta sitten loppupäivä kuluu osaltamme näin:

Tavoite saavutettu.