Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koirakaverit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koirakaverit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. toukokuuta 2026

Hurja lauantai

 Demo: Olin viettämässä vappua Emännän ja ihmispentueen kanssa Moonan ja Ninnin luona. Olimme käyneet torstai-iltana Emännän ja Moonan kanssa rally-tokotreeneissä, vappupäivänä yhdessä lenkillä ja illalla mökillä paistamassa makkaraa. Jo perjantaina lenkillä oli hyvin kuuma ja Emännältä jäi muutama sydämen lyönti välistä, kun Moona kävi nuuskimassa horroksesta herännyttä rantakäärmettä. Kotiin tultuaan hän tokaisi Moonan ihmisille, että Moonan pelottomalla, jopa uhkarohkealla, luonteenlaadulla on pieni ihme, että koira täyttää tiistaina jo 8 vuotta.

Vappupäivänä iloinen kaksikko lenkillä.

Lauantaina emme olleet ehtineet vielä käydä lenkillä, mutta vietimme rauhallista koiran elämää vuoroin sisällä ja ulkona maleksien. Sää oli jälleen hyvin lämmin. Yhtäkkiä havahduin sisältä päivälevoltani ja kuulin, että Moona haukkui kimakasti ulkona. Lähdin tietenkin tarkistamaan asiaa ja olohuoneen ulko-ovikin oli juuri sopivasti raollaan. 

Talon päädyssä oli täysi hässäkkä käynnissä. Kyykäärme oli madellut aidatulle pihalle ja Moona yritti raivoissaan karkottaa talon seinustalle linnoittautunutta tunkeutujaa haukkumalla. Käärme sihisi pää pystyssä, vartalo jouseksi viritettynä. Seurasin hämmästyneenä välikohtausta tietämättä oikein, mitä tehdä. Mielelläni olisin toki auttanut Moonaa ja osallistunut käärmeen karkotukseen, mutta joku tuossa pötkylässä kuitenkin vähän myös puistatti minua ja sai vetäytymään taaemmas.

Samassa Emäntä jo ryntäsikin paikalle. Hän oli herännyt päiväuniltaan, kurkistanut ikkunasta, mitä  tapahtuu ja huomannut Moonan haukkuvan aivan väärään suuntaan eli maata kohti. Hän käski meidät heti pois ja vaikka yritin vielä kurvata käärmeen luokse, ettei se pääsisi pakoon, niin Emännän määräävä ääni pakotti minut siirtymään sisätiloihin. Emäntä hoiteli käärmeen pois pihasta ja tuli sisälle tarkistamaan tilanteen. 

Moona istua kyyhötti sisällä apeana. Minä tutkin nuuskien huolestuneena hänen suupieliään. Hänen kielestään tuli verta eikä hän mielellään antanut edes oman emäntänsä tutkia suutaan. Seisoin suojellen Moonan vieressä. Välillä hän yritti vinkuen raapia kipeää, nyt jo vauhdilla turpoavaa kieltään ja suutaan. Jossain vaiheessa otatellessaan kyyn kanssa Moona oli saanut käärmeeltä pureman. Emäntä yritti hermostuneena ja siitä syystä hieman kovakouraisesti tutkia minua, olinko myös saanut osumia. Loukkaannuin ja pakenin sängyn alle. Emäntä yritti vielä kutsua minua luokseen ja tunnustella suutani, tassujani ja vartaloani, mutta ei löytänyt minusta pistojälkiä. Myös kehonkielen puolesta oli selvää, kumpi meistä oli saanut osumia. Moona vain istui paikallaan edelleen selvästi tuskaisen näköisenä, mutta minä olin edelleen oma itseni. Emännät päättelivät, että olin ollut vain adjutanttina mukana antamassa taustatukea.

Seuraava operaatio oli saada yhteys johonkin eläinlääkäriin, jotta Moona saataisiin hoitoon. Päivystävän eläinlääkärin numero oli tietenkin varattu, mutta ennen kuin lähintä eläinsairaalaa ehdittiin etsiä, soittikin päivystäjä jo takaisin. Päivystykseen oli huomattavasti lyhyempi matka kuin lähimpäänkään sairaalaan, joten meidän Emäntämme päätyi viemään Moonan sinne. Sydän kurkussa hän ajoi koko 40 minuutin matkan toivoen, että Moona selviäisi lääkäriin asti.



Perillä Moona oli onneksi edelleen tilanteeseen nähden hyvissä voimissa. Hän käveli omin jaloin sisälle ja hän pääsi nopeasti tiputukseen. Eläinlääkäri sanoi, ettei hänellä ollut koskaan ollut tällaista päivystysvuoroa. Koko päivän hänen luonaan oli ollut koiria tiputuksessa käärmeen puremien jäljiltä jonoksi asti! Äkisti lämmennyt ilma oli herättänyt kaikki käärmeet kerralla ja sillä oli seurauksensa nelijalkaisten kanssa kohdatessa.


Pari tuntia Moona oli tiputuksessa ja koko sen ajan hän nojasi Emäntään, joka huolehti, että neste pääsi virtaamaan kanyylista suoneen. Moona oli ollut esimerkillinen potilas, joka oli nöyränä antanut lääkärin hoitaa. Vielä pois lähtiessä hän otti mielellään vastaan lääkärin rapsutuksia.

Lapinkoiran naama on siitä erikoinen, että se näyttää turvonneena ja tuskaisenakin aina vähän hymyilevältä.

Lauantai-illan ja sunnuntain ihmiset kuljettivat Moonaa ulkona vain hihnassa ja he tutkivat kaikki Moonan pissat siltä varalta, että ne muuttuisivat väriltään tummiksi. Moona sai kipulääkettä ja hän oli selvästi vaisu. Sunnuntaina hän osoitti vähän jo paranemisen merkkejä, kun hän jaksoi hieman kiinnostua kerjäämisestä ja välillä hän melkein heilutti jo häntäänsä. Kerran hän jopa laiskasti yritti alistaa minua kävelemällä ylitseni, mikä tässä tapauksessa oli ihan hyvä merkki. Sunnuntaina me lähdimme pois, mutta maanantaina Moona oli ilmeisesti ollut taas jo oma itsensä. Tällä hetkellä näyttäisi siis lupaavasti siltä, että hän selviää tästä kamalasta kohtaamisesta. Kyyn purema on vain siitä viheliäinen ja vaarallinen tapaus, että myrkky saattaa vahingoittaa sisäelimiä tavalla, joka selviää vasta päivien päästä. Moonan voinnin seuranta siis jatkuu edelleen. 

Ja tiistaina Moona siis täytti 8 vuotta kaikesta huolimatta, vaikka vähän jännäksi menikin kalkkiviivoilla!

Oikealla Moona 8 vuotta ja vasemmalla Ninni, joka täyttää 17.5. 11 vuotta.


perjantai 23. elokuuta 2024

Demo 2 vuotta

Tähän on tultu. Koiran syntymäpäivä muistetaan blogissa vasta melkein viikkoa myöhemmin.

Demo 2 vuotta 18.8.2024

Syytämme aikasyöppökaksosia, joiden ympärillä kaikki nykyisin pyörii.

Roni 9 v, Demo 2 v., Snoopy 9 v., Nasu 2 v.

Jottei tilanne kuitenkaan vaikuttaisi täysin lohduttomalta, niin voidaan todeta, että synttäreitä sentään juhlittiin kavereiden kanssa, kun Snoopy ja Nasu oli kutsuttu emäntänsä kanssa kylään ja oli tästä merkkipäivästä sentään Instagram-tilillämme maininta sekä Emännän henk. koht. Facebook-tilillä. Että ei täällä aivan ole koiria vielä unohdettu.


Snoopy ja Nasu rakastavat meidän lelulaatikkoa!

(Ollaan myös päästy edelleen jäljestämään, harjoittelemaan linnun noutoa, uimista, rally-tokoa jne. että oikeastaan vain bloggaaminen meinaa jäädä paitsioon...)

Roni

Demo

tiistai 17. lokakuuta 2023

Hitaita päiviä ja yksi suru-uutinen

Demo: Kirjoitetaanko jotain välillä tänne blogiin?

Demo

Roni: No laita sinne jotain. Ei kai tässä nyt ole kovin ihmeitä tapahtunut. 

Demo: Ollaanhan me käyty joka päivä vaikkapa lenkillä!

Roni: Niin... aika hitaanlaisia ovat lenkit välillä.

Satoi tai paistoi. Ulkoiltu on!

Demo: Ja luntakin käväisi maassa viime viikolla!


Ruusu ei anna vielä periksi.

Roni: Se oli todella surullinen uutinen, että eräs vanha kamuni siirtyi viikko sitten sateenkaarisillalle. Oli ihmeellinen tuuri, että tapasimme pitkästä aikaa viime maanantaina ja tiistaina tulikin uutinen, että hän oli sairastunut ja menehtynyt. Laku-herra näytti minulle mallia uimisessa joskus nuorena koirana. Lucy-neiti oli vähän Lakun nuoruuden heila, joten on toisaalta lohdullista ajatella, että he ehkä kirmailevat taas jossakin yhdessä.


9.10.2023 tavattiin Laku-herra (13 v 7 kk) sattumalta ja valitettavasti viimeisen kerran.

Laku tuntui ihmettelevän, kun kumpikaan meistä ei haissut Lucy-neidiltä.

Hän tutki meidät tarkkaan päästä hännännipukkaan.
Lakua jää kova ikävä. <3

Demo: Emäntä sai naapureilta taas kaalinpäitä. Tällainen naapuriapu on varmaan mahdollista vain maalla. Ihmiset ovat sitten syöneet kaalilaatikkoa ja kaalikeittoa.



Roni: Emännän sairasloma jatkuu, joten meillä on nyt hyvin aikaa seurailla syksyn etenemistä.




maanantai 7. elokuuta 2023

Demon hatkaretket ja pari muuta kesämuistoa

Demo: Isi arvaa mitä!

Roni: No?

Demo: Minusta tuntuu, että minä olen löytänyt sellaisen oman kutsumukseni maailmassa!

Roni: Niinkö?

Demo: Joo! Aina kun me olemme metsässä ja minä pääsen vapaaksi, niin sinä ja Emäntä ikään kuin katoatte maailmasta ja olen vain minä ja lukemattomat kiinnostavat metsän hajut ja minä haluaisin seurata niistä jokaista!

Roni: No se on kyllä huomattu... Viimeeksi odotimme sinua yhden mäen päällä 20 minuuttia ja Emäntä huusi sinua jo ennestään flunssasta kipeällä kurkullaan koko ajan. Sinua ei vain näkynyt. Lopulta hän päätti hyljätä sinut metsän huomaan ja lähdimme kävelemään kotiin päin.

Demo: Mutta minähän sain teidät sitten kiinni! Kun lopulta huomasin, että olin aika kaukana, niin tulin takaisin ja jäljestin teidät siihen puoleen väliin rinnettä.

Roni: Niin tällä kertaa sait kiinni, mutta muistatkos sen edellisen kerran?

Demo: Silloin te ette edes sanoneet mitään! Mistä minä saatoin tietää, että te KÄÄNNYTTE pois metsätieltä! 

Roni: Me ehdimme kotiin asti, Emäntä söi välipalaa ja lähti yksin etsimään sinua.

Demo: Ja hän löysi minut! Olin tosin juuri tavoittanut teidän jälkenne tien vierestä, joten olin käytännössä jo matkalla kotiin, mutta toki oli mukavaa tavata Emäntä metsässä ja palata kotiin yhdessä.

Roni: Sinä lenkkeilet kuulemma tästä lähin metsässä flexihihnassa...

Demo: Mitäh?! Epäreilua... Kuinka minä sitten toteutan kutsumustani??

Roni: Välillä on pidetty vesiriistatreenejä. Minä kävin heinäkuussa yksissä vesiriistakokeissa.
Uinti osuus meni tosi hyvin ja vedestä linnun noutokin vanhalla rutiinilla, mutta metsästä linnun noutaminen... no voi sanoa, että sekin meni vanhalla rutiinilla, koska viime kesänä kävi sama juttu: en tuonut. Siellä oli ällöttävä telkkä jäljen päässä, eikä ihana sorsa tai tavi, joilla on treenattu, niin päätin, että pelkkiin telkkiin en koske! Tulos siis VERI0, taas.
Ensi kesänä sitten ehkä uusi yritys...

Roni: Yhtenä päivänä seikkailtiin Emännän ja hänen tuttava perheensä kanssa. Käytiin mm. biitsillä.

Roni: Ja kahvilassa! Meillekin tarjoiltiin kupillinen raikasta omenapuun juurelle.

Roni: Apua, leluuni on tarttunut terrieri!

Käytiin heinäkuussa uudestaan uimassa tällä kertaa vain Snoopyn kanssa. Nasulla oli alkanut juoksut, joten hänen kanssaan ei ehkä uimisesta olisi tullut mitään.
Ensimmäistä kertaa meillä meinasikin tulla vähän Snoopyn kanssa sanomista lelusta. Lähinnä emännissä aiheutti hämmennystä se, että minulla ei ole ollut tapana sanoa tytöille vastaan, mutta tällä kertaa en antanutkaan tytön napata tuosta vain vaivalla rantaan uimaani saalista. Pelkillä äänitehosteilla selvittiin ja erottiin ystävinä, ettei se sen vakavampaa ollut.

Roni: Sitten on mökkeilty muutaman kerran Moonan ja Ninnin kanssa. Näihin muutamaan kuvaan oikeastaan kiteytyy mökkilomamme: Minä odotan saunapolun varressa, josko joku menisi uimaan tai suppailemaan/melomaan ja Demo ja Moona painivat loputonta painimatsiaan tai nuolevat toistensa kitarisoja.

Roni: Ja Ninni nukkuu keskellä pihaa. Toisinaan hän osallistuu nuorisolaisten painiin ja välillä haukkuu minun kanssani uimaan menijöitä tai ehkä lähinnä sitä, että minä olen niin innoissani uimaan menijöistä, mutta pääasiassa hän paimentaa laumaansa kaiken hälinän keskellä nukkuen.

Roni: Sopivan lämpöinen heinäkuu on mahdollistanut lenkkeilyn lähes päivittäin.

Roni: Pari kertaa on käyty rally-tokotreeneissä. Tässä minä odottelemassa vuoroani.

Roni: Demonsteri esittelemässä meidän uutta terassilaudoitusta.

Roni: Eräänä kuumahkona päivänä Emäntä istutti viime kesänä kuolleiden omenapuiden tilalle uuden omenapuun ja päärynäpuun. Minä sen sijaan kaivon itselleni viilennysmontun likakaivon kylkeen. Paikalla tietenkin perskärpänen, jota myös pojakseni kutsutaan...

Roni: Emännän loma on kuulemma loppumassa ja loman lopettajaisiksi käytiin vielä kerran Moonan ja Ninnin luona. Kuinkas muuten. Näin sujuvasti menee lenkki meidän neljän kanssa.

Roni: Ryhmäpotrettia ei ollutkaan otettu sitten Lucy-neidin poismenon. Tässä siis nykyinen lauman koostumus. Jos Demo saisi valita, niin me olisimme aina yhdessä, mutta valitettavasti olemme vain tällainen etälauma, kun kummallakin parivaljakolla on oma kotinsa, mutta onneksi tapaamme usein.
Moona 5v, Ninni 8v, Demo 11 kk ja Roni 8v.

Roni: Kävin eräässä ulkoilmatapahtumassa kaverikoirakeikalla viime sunnuntaina. Mäyräkoiran rotuominaisuuteen kuuluu, että se on ilmoittava vahtikoira. Niinpä haukahdin lähes jokaiselle tapahtumaan saapuneelle ihmiselle. Emäntää hävetti, mutta itsepä on rotunsa valinnut.
Ihmiset suhtautuivat kuitenkin hyvin ymmärtäväisesti koiranvirkaani ja monet isot ja pienet pysähtyivät rapsuttelemaan minua haukahduksistani huolimatta.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

Kesä tähän asti

 Roni: Ihan ensiksi täytyy todeta, että Emäntä ei ole ollut aivan paras mahdollinen itsensä tänä kesänä, minkä huomaa päivitysaktiivisuudesta, mutta rauhakseltaan täällä päivä kerrallaan elellään. Minulle tämä on sopinut oikein hyvin, mutta Demo on välillä melkoinen riiviö, kun ei ympärillä ei ole riittävästi säpinää.

Demo: Tämä on minun ensimmäinen kesäni ja minä haluaisin tehdä KAIKKEA!


Roni: Katsohan poikani, metsälenkillä on tärkeää viilentää itsensä ja juoda aina, kun se on mahdollista.

Demo 10 kk

Katkenneiden kesäkukkien mysteerikin ratkesi sitten lopulta...

Roni: Onhan tässä jonkin verran ohjelmaakin ollut. Kesäkuussa olimme mm. Moonan ja Ninnin luona useaan kertaan. Yhden kerran taisimme kyllä olla ilman Emäntääkin. Olimme heidän kanssaan mökillä, niin en sillä tavalla laittanut merkille, oliko Emäntä paikalla vai ei, mutta kun menimme heidän kotiinsa ja Emäntä ei löytynyt vielä sieltäkään useamman päivän jälkeen, niin Demolta pääsi jo pienet ikäväitkut ja hän yritti pyrkiä ihmisten sänkyyn nukkumaan. Tulihan se Emäntäkin lopulta ja kaikki oli taas hyvin.

Kesäkuussa minä kävin vielä toisissa mejä-kokeissa. Sellainen ennennäkemätön asia tapahtui, että juuri koepäivää edeltävänä yönä Emäntä oli niin sairas, ettei hän pystynytkään lähtemään minun kanssani kokeeseen. Onneksi Moonan ja Ninnin isäntä oli ollut hänen apunaan jälkiä tekemässä, joten lähdinkin sitten isännän kanssa. Minulle sillä ei ollut niin väliä, kenen kanssa menin kokeisiin. Vaikka emme olleet koskaan jäljestäneet yhdessä isännän kanssa, niin minä olen kuitenkin jäljestänyt lukuisia kertoja, hän on liikkunut metsässä kymmeniä vuosia ja yhdessäkin olemme lenkkeilleet ja touhunneet koko minun ikäni, niin koe meni oikein hyvin: sain tuloksen VOI1 ja 43/50 pistettä.

Roni: Sinä taidat Emäntä tarvita vielä kolmannen tyynyn tänne sänkyyn, jos haluat yhden omankin pääsi alle...


Roni: Juhannusta vietettiin yhdessä mökillä. Olin ahkerasti lempiharrastukseni suppailun parissa aivan ensipumppauksista lähtien.

2½ lapinkoiraa
Moona on Demolle isosisko ja esikuva.
Kun Moona tekee Demolle punkkiratsian turkkiin, Demo ei väräytä viiksikarvaansakaan.

Video 1: Poikain iltauinti

Video 2: Moona auttaa Demoa



Roni: Sitä vaan tässä katselen, ettei joku sattuis olemaan uimaan tai suppailemaan menossa...?

Roni: Käy vain Emäntä siihen jalkopäähän kiepille. Kyllä tähän varmasti kolmaskin vielä mahtuu nukkumaan.

Roni: Yhtenä päivänä Moonan ja Ninnin emäntä piti siivouspäivää ja imuroi koko talon. Demo ei pelännyt imuria, mutta jotenkin sattui aina lojumaan sen tiellä. Niinpä pirpana löytyi lopulta makaamasta näin:

Demo: Saisko tässä edes hetken rauhassa silmäänsä ummistaa...

Demo: Tällä lenkillä minä olin kahdestaan Moona-tädin kanssa. Haastavassa kalliolouhikossa hänen emäntänsä päästi hänet poikkeuksellisesti irti hihnasta kulkemisen helpottamiseksi. Ja voi jumpe, mikä seikkailu siitä tulikin! Moona vainusi heti jonkun riistan ja minä syöksyin hänen perässään metsään. Hänen emäntänsä huusi meitä molempia, mutta koska Moona ei kuunnellut, niin minäkään en. Tulimme todella leveän ojan luo ja Moona-täti loikkasi toiselle puolelle. Minä en oikein päässyt virtaavasta vedestä yli, joten palasin huhuilevan ihmisen luo. Minä jouduin sitten naruun, mutta Moona-täti oli jatkanut matkaansa ja lopulta hänen haukkunsa kuului puolen kilometrin päästä naapurin varastosta. Naapurin kissa Maukka kuului siellä myös sylkevän painokelvottomia säkeitä, mutta emäntä ei saanut Moonaa käskemällä ulos ja ovi oli lukossa. Hän joutui käydä pyytämässä naapureita sisältä talosta avaamaan varaston oven. Tosin sillä aikaa Moona tulikin jo itse pois ja yritti pyrkiä heille sisään siinä toivossa, että siellä olisi lisää kissoja. Moona-täti on niin rohkea!

Roni: Koska Moonan menojalka niin usein vipattaa, niin useimmiten lenkkeilemme tällä tavalla, että hän johtaa joukkoa flexin mitan päässä ja muu seurue tulee hän kintereillään.


Roni: Sitten meillä on ollut tavallisia kotipäiviä.

Demon bravuuri: Ruoka ja vesi lähellä.

Roni: Yhdellä lenkillä löydettiin pirpanan kanssa ihanan pehmeän tuoksuva supin kakka. Pyörittiin siinä miehissä oikein olan takaa ja vähän korvallisenkin. Onnistunut oman hajun peittäminen päättyi desinfioivaan shampoopesuun suihkuhuoneessa. Kyseessä oli Demon elämän ensimmäinen vaahtopesu ja itkuhan siinä pikku jantterilta taas pääsi.

Ronin bravuuri: ympärillä on yli 100 neliötä tilaa, mutta mukavin lepopaikka on tämä pieni kuljetusboksi.

Roni: Tämä ei itseasiassa ole minun luuni. Minä söin jo omani. On vain hauska tehdä pirpanalle jäynää, kun se ei uskalla ottaa omaansa tästä minun kuononi alta.

Demon ärsyttävä tapa kakkia keskelle tietä. Kirjaimellisesti.

Roni: Perjantaina käytiin tervehtimässä meidän toisia tyttöystäviä Snoopya ja Nasua. Mehän olemme Snoopyn kanssa myös kaverikoirakollegoja ja hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Meidän kohtaamisemme eivät nostata suuria tunteita, mutta tämä Snoopyn pikkusisko Nasu on aikamoinen terrierityttö. Hän kyykytti Demoa 100-0 joka käänteessä ja en voi sanoa, ettenkö vähän olisi naureskellut partaani, kun pirpana sai välillä käsilaukusta.


Vauhtia oli sen verran, että yhteiskuvaa Nasusta ja Demosta oli mahdoton saada.

Roni: Käytiin myös yhdessä uimassa. Kun meidän Emäntä heitteli leluja veteen, niin siinä vaiheessa jo vähän tämänkin veteraanin veri lämpeni. Demo partioi ennemmin rannalla, mutta minä yritin uida leluille kilpaa terrierityttöjen kanssa. Nasu on aivan ilmiömäinen vesipeto. Hän lähti rannasta jopa minua innokkaammin lelun perään, ainakin jos innokkuutta mitataan äänitehosteilla: hän ei varsinaisesti haukkunut vaan KIRKUI koko matkan lelulle, että hän varmasti ehtisi sinne ensin. Ja yleensä hän ehtikin.
Nasu 1., Roni 2. ja Snoopy 3.


Roni: Koska oli vain kaksi lelua ja kolme uimaria, niin välillä kaksi koiraa joutui tuomaan yhtä lelua. Snoopyn kanssa sekin sujui ihan sovinnossa.

Roni: Emäntä on yrittänyt opettaa Demonsterin syömään marjoja laihoin tuloksin. Metsämansikoista minäkään en välitä, mutta mustikat maistuvat minulle hyvin. Meidän syljeskellessä mansikoita Emäntä tuhisi, että kyllä ei olisi Lucy-neiti jättänyt mansikoitakaan syömättä...



Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille!
Palaamme linjoille, kun palaamme.