Ensiapua

 Roni: Oletko sinä repinyt auki synttärilahja-Majavasi?

Demo: Se oli onnettomuus. Tavallaan.

Roni: Onnettomuus?

Demo: Minä olisin voinut vaikka vannoa, että sillä on amfetamiinikätkö vatsassaan! Sisäinen huumekoirani haistoi palaneen käryä, joten olihan se tarkistettava ja Majava avattava.

Roni: No oliko siellä huumekätkö sisällä?

Demo: Kävikin ilmi, että kyseessä oli hieman poikkeuksellisen näköinen vinku. Mutta se toimi edelleen, joten Emäntä paransi Majavan muutamalla ompeleella.

Roni: Paransi? Entäs tuo Majavan irtirepeytynyt räpylä?

Demo: Sen pelastamiseksi ei ollut valitettavasti mitään tehtävissä. Emännältä puuttui siihen vaadittavaa erikoissairaanhoidollista osaamista.

Roni: Ja häntä?

Demo: Se katosi jo aiemmin... Luulen, että majavat ovat vähän kuin sisiliskot, että ne pudottavat häntänsä säikähtäessään.

Roni: Eivätkä ole!

Demo: No joka tapauksessa Majava on taas iloisena ja hyvävointisena valmiina uusiin leikkeihin!

Demo: Huomenna Majavaa varmasti taas tarvitaan iltaleikeissä! 

Synttäriviikon yllätyksiä

Roni: Emäntä oli kerrankin panostanut tähän synttäreideni ympärillä olevaan viikkoon.

1.9.2024 Roni 10 vuotta

Jo torstaina menimme Moonan ja Ninnin luo. Me pääsimme Demon kanssa torstai-iltana rally-tokotreeneihin. Toisella treenikierroksella saavutimme loppuradasta jopa satumaisen flow-tilan eli treenikuplan, jossa rata eteni sujuvasti yhdessä kuin tanssi. Rally-tokoa parhaimmillaan!

Perjantaina lenkkeiltiin omalla porukalla. 

Lauantaina kävin kaverikoirakeikalla lasten tapahtumassa ja myös hyvä ystäväni ja collegani Snoopy oli mukana. Meitä oli yhteensä neljä kaverikoiraa ja paljon iloisia rapsuttelijoita. Koska toiset koirat, Make ja Lyyti, olivat isompia (kettuterrieri ja kultainennoutaja) ja minäkin olen mustana oman rotuni kookkaana edustajana ihan kelpokokoinen koira, niin Snoopy (valkoinen pieni jackrusselinterrierinarttu) näytti äkkiä lasten silmissä pennulta iloisesti kieppuvine häntineen. Hänen emäntäänsä nauratti, että Snoopy on 9-vuotias pentu.

Sunnuntaina oli varsinainen synttäripäiväni. Emännän kummit oli kutsuttu synttärikahveilleni ja oli minun vuoroni päästä pöydän ääreen syömään kakkua. Emäntä laittoi minun kakkupalalleni varmuuden vuoksi kinkkusiivun, kun ajatteli, että en välttämättä perusta makeista herkuista. Söin kuitenkin kakkupalani ja pyysin sitten lupaa saada palata takaisin lattialle. Oli vähän erikoista istua ihmisten tuolilla. Meille koirille oli myös omat lihaista kakut. Synttärilahjaksi sain tietenkin frisbeen, koska ne vain ovat maailman parhaita leluja!

Maanantaina käytiin metsässä treenaamassa verijälkiä. Emäntä on ottanut treeneissä askelen taakse päin ja Demon motivoimiseksi on tehty muutaman kerran lyhyitä tuoreita jälkiä. Me odotamme, hän tekee pienet jäljet ja sitten haistelemme jäljet saman tien. Minä sain vähän ekstratreeniä, kun Emäntä päästi minut irti siirtymien ajaksi, joten käväisin sitten haistelemassa kaikki Demonkin jäljet ennen kuin siirryimme seuraavaan paikkaan odottamaan seuraavia jälkiä.

Minun puolestani yllätykset olisivat voineet päättyä tähän. Kävi kuitenkin ilmi, että Emäntä oli vielä varannut meille molemmille hammaslääkäriajan keskiviikoksi! Olen käynyt kaksi vuotta sitten (juuri päivä sen jälkeen, kun Demo syntyi) viimeeksi hammaskivenpoistossa ja Emännästä tuntui, että nyt olisi taas aika käydä. Demonkin hampaat ovat ottaneet vuosien varrella tummaa itseensä, joten hän ajatteli kerrankin olla vähän etunojassa tässä hammashommassa.

Jaahas tämä on taas tätä. Minä voisinkin tästä poistua samantien...

On ne vahvoja mömmöjä. Vaikka kuinka yritän vastustella, niin lopulta tuuperruin taas. Minun lääkelistassani oli kyllä yksi aine enemmän kuin Demolla, että ehkä juniori on tipahtanut vähän vähemmällä kuin minä.

Hammashoito sinänsä meni ihan hyvin. Kummaltakaan ei tarvinnut poistaa yhtään hammasta, joskin minun isot poskihampaani ovat vähän vaarassa syventyneiden ientaskujen vuoksi. Yksi iso hammashan on jo poistettu eli voin syödä puruluita vain toisella puolella ja jos toiseltakin puolelta poistetaan isoja hampaita, niin sitten ovat luunsyömispäiväni luetut. Kuitenkin elämää on varmasti ilman luitakin, kunhan hampaat ovat terveet! Demolla oli onneksi terveet hampaat.

En tiedä, mikä minuun iski. Tutkiskelin iloisesti eläinlääkärin huonetta ja yhtäkkiä jalat pettivät altani. Seuraavaksi huomasin olevani suu hellänä vieraassa häkissä. Onneksi Emäntä tuli pian hakemaan ja pääsin kotiin jatkamaan unia.

Eilinen oli meillä molemmilla aika krapulainen päivä. Lojuimma tahoillamme ja ulkonakin vain istua törötimme höhlinä keskellä pihaa. Tänään Demo lähti jo lenkille, mutta minusta tuntuikin ulkona siltä, että on niin kuuma, etten mitenkään viitsi lähteä kävelylle. Niinpä olen ottanut lepoa tämänkin päivän. Jospa sitten huomenna tai viimeistään lauantaina, kun ilma oletettavasti vähän viilenee, niin olisin taas mukana lenkkeilyvahvuudessa.

Luuletko isi, että pennut ovat muuttamassa pois? Katso, eikö näytä siltä, että tässä ovat kaikki niiden tavarat? Joko ne ovat tulleet luovutusikään?

Luulenpa, että tuossa ovat vain niiden pieneksi jääneet tavarat lähdössä kierrätykseen. Eivätköhän ne ole tulleet ihan jäädäkseen.

Pieneksi jääneet tavarat?! Kuinka isoja niistä oikein tulee? Nehän painavat pian jo enemmän kuin sinä!

Jaa-a... Voi niistä varmaan tulla minua isompia...

Roni 10 vuotta

 

Nyt skarpataan sen verran, että päivitetään oikeana päivänä. Roni siis tänään 10 vuotta. Täyden kympin koira kaikin puolin. ❤️

Onnea myös veljille ja siskolle terveisiä sateenkaarisillalle!

Demo 2 vuotta

Tähän on tultu. Koiran syntymäpäivä muistetaan blogissa vasta melkein viikkoa myöhemmin.

Demo 2 vuotta 18.8.2024

Syytämme aikasyöppökaksosia, joiden ympärillä kaikki nykyisin pyörii.

Roni 9 v, Demo 2 v., Snoopy 9 v., Nasu 2 v.

Jottei tilanne kuitenkaan vaikuttaisi täysin lohduttomalta, niin voidaan todeta, että synttäreitä sentään juhlittiin kavereiden kanssa, kun Snoopy ja Nasu oli kutsuttu emäntänsä kanssa kylään ja oli tästä merkkipäivästä sentään Instagram-tilillämme maininta sekä Emännän henk. koht. Facebook-tilillä. Että ei täällä aivan ole koiria vielä unohdettu.

Snoopy ja Nasu rakastavat meidän lelulaatikkoa!

(Ollaan myös päästy edelleen jäljestämään, harjoittelemaan linnun noutoa, uimista, rally-tokoa jne. että oikeastaan vain bloggaaminen meinaa jäädä paitsioon...)

Roni

Demo

Jälkimietteitä

 Roni: Joskus harvoin käy niin, että Emännällä on vauvatonta aikaa peräkkäisinä päivinä ja ne päivät on heti käytetty hyödyksi jäljestyksessä. Ensimmäisenä päivänä hän tekee verijäljen ja seuraavana päivänä me käydään jäljestämässä. Treenimielessä se ei ole kummoista, mutta mielen virkistyksenä ihan ykkösjuttu. Aikaa on nimittäin yleensä vain yhdelle jäljelle, joten joudumme menemään samaa jälkeä. Demo on saanut mennä puhtaan jäljen, koska hän tarvitsee treeniä enemmän ja minä tulen sitten toisena saman jäljen ja Emäntä kerää samalla merkit pois metsästä.

Demo: Minä olen todella innokas jäljestäjä! En ole myöskään erityisen tarkka siitä, mitä jäljestän. Viime kesänä syvennyin aina verijälkeen, mutta nyt olen avoimempi kaikenlaiselle jälkityöskentelylle metsässä. Kun Emäntä kehottaa etsimään verijäljen, palaan toki aina sille, mutta tarkistan myös kaikki muut risteävät riistajäljet. Minun kanssani ei ole kuulemma mikään kiire kokeisiin.

Tänään oli kyllä vähän ekstrahankaluuksia jäljellä. Ensinnäkin Emäntä luottaa aikalailla minuun, koska jäljet ovat aina vuorokauden vanhoja ja niissä on tosi vähän verta, jotta yksi veripullo riittää mahdollisimman kauan. Lisäksi jäljillä on ollut katkokulmia jo tänä kesänä, vaikka ajettuja jälkiä on alla aika vähän. Olen minä niistä jotenkin selvinnyt. Tänään oli vielä sadekeli ja matkalla vielä maa-ampiaispesäkin. Siinä vaiheessa kun säntäsin liina sotkussa pitkin metsää, Emäntä korjasi minut kainaloonsa ja kantoi pesän ohi. En onneksi saanut kovin pahoja pistoja ja pienen matkan vielä jäljestin jälkeä loppuun, mutta oli kyllä huonoa tuuria.

Roni: Minua aina jonkin verran häiritsee se, että jälkeä on juuri tallattu koiran ja ihmisen voimin. Demo kulkee miten sattuu metsässä, joten jos satun lähtemään hänen jälkeään pitkin, niin teen samat kiemurat kuin hän. Emäntä sen sijaan haluaa kerätä merkkejä ja pysyä tarkasti jäljellä, joten hän joutuu nykimään minua jatkuvasti takaisin päin. Siinä vähän oma päätöksentekoni kärsii. Olen myös oppinut taidon odottaa paikallani kesken jäljen. Toisinaan kierrämme väärältä puolelta ja merkkejä meinaa jäädä keräämättä. Silloin Emäntä päästää liinasta irti ja käskee minut paikalleni. Käskystä saan taas jatkaa jäljestämistä.

Kaiken kukkuraksi tänään jäljen sivussa oli puolikas jänis! Emäntä vannoo, ettei se ollut siinä, kun hän teki jälkeä eilen. Demo ei tainnut huomata koko jänistä ja minäkin kävelin ensin ohi, kuten taitavan jälkikoiran kuuluukin, mutta sitten koukkasin takaisin hajun houkuttelemana. Siinähän se kaato jo olikin! Emäntä sanoi, ettei kaneja ole käytetty kaatoina sitten 90-luvun. Minä yritin ottaa jäniksen suuhun. Emäntä käski jättämään ja jatkamaan. Minä istuin ja tuijotin jänistä yrittäen sanoa, että tässä tämä kaato nyt kuitenkin jo on. Lopulta lukuisien kehotusten ja pienen liinasta nykimisen jälkeen jatkoin matkaa. Onneksi ei ole tällaista käynyt kokeissa! 

Demo: Jatkossa ilmeisesti treenataan vähän eri tavalla, jos vielä treenataan. Roni ja Lucy on koulutettu jälkikoiriksi aluksia lyhyillä pienillä treenijäljillä. Minun kanssani on ahnehdittu heti puolen kilometrin ja tänään jopa kilometrin mittaisia jälkiä. On siis ihan Emännän oma vika, jos ei tee pohjatöitä kunnolla. Jatkossa siis ehkä paremmin suunniteltuja treenejä.

Tämänpäiväinen treeni ja lenkki siihen päälle oli kuitenkin tosi mukavaa vaihtelua pelkille helteessä tehdyillä vaunulenkeille. Pääsi oikeasti metsään ja ihana vilvoittava sade valeli turkkia. Nyt kotona on uni maittanut.

Pikku toukat kuulostavat olevan hereillä, joten täytyy mennä vahtimaan niiden soseruokailua. Jos vaikka saisi itsekin jotain sattumia...

Kesäterveisin super nannyt Roni & Demo

 Roni: Ollakseen niin pieniä ja avuttomia, niin ihmispennut tuntuvat vievän valtavasti aikaa. Kovat helteet eivät auttaneet asiaa, kun sekä pennut että minä meinattiin paahtua. Jotain pikku lenkkejä onnistuttiin vaunujen kanssa tekemään varjoisilla reiteillä.

Välillä ollaan oltu Ninnin ja Moonan luona ja silloin on kivaa, kun heidän ihmiset hoitavat vauvoja ja me ollaan päästy rallytokotreeneihin. 

Eilen päästiin myös mökille uimaan. 

Demon näyte

Ronin konkarin otteet

Kahdet mejätreenit ollaan onnistuttu pitämään! 

Moonan ja Ninnin kanssa lenkillä. Myös Moona kuuluu nykyisin kiinni pidettäviin koiriin. Vain seniorijaosto eli Roni ja Ninni pysyvät varmasti lähettyvillä irrallaan tiukoissakin tilanteissa. 

Ei tullut moottorisahaa mukaan, niin tähän runkoon pysähtyi lupaava metsälenkki vaunujen kanssa... 

Tämän puron vartta lenkkeillään usein helteillä, kun siinä onnistuu jäähdyttely ja juominen. 

Demo: Miten niin "pois vauvan alustalta"? Enkö minä ole sinun karvainen vauvasi? 

Puoli vuotta vauvaperhe-elämää takana. 

Ensimmäinen vuosi ilman Lucya

 Roni: Vuosi sitten tänä päivänä Lucy poistui keskuudestamme. Tuskin päivääkään on kulunut, ettei Lucy jossain asiassa tulisi mieleen ja vähintäänkin iso valokuva hänestä eteisen seinällä muistuttaa joka päivä, että sellainen timantti on elämässämme ollut.

Lucy 2019

Lucy 2022

Emännälle tämä viikonloppu on ollut raskas. Monet itkut on itketty. Aamu oli juuri sellainen kuin Lucyn viimeinen aamu: lämmin kevätaurinko paistoi ja kurjet huutelivat lähipellolla. Kun ei oikein muuta keksitty tänään, niin käytiin toisellakin lenkillä ja nyt illasta lipui raskas sumuinen ilma järveltä päin kuin suruhuntuna peltojen yli. Sää on surumielinen, kuten olokin. 

Lucyn muistoksi saimme viimeiset kanankaulat pakastimesta. Luultavasti ne eivät olleet enää niitä Lucylle ostettuja, mutta hänen vuokseen Emäntä kokeili kaikkia mahdollisia herkkuruokia ja kanankaulat olivat yksiä viimeisimmistä asioista, joita hän vielä mielellään söi, kun ruokahalu oli jo aikaa sitten kadonnut. Viimeisenä päivänä Emäntä tosin teki ehkä pienen rikoksen kulinaristeja kohtaan ja sulatti pakastimesta ihmisille tarkoitettua hirvenlihaa ja syötti sitä Lucylle (ja meillekin). Hirvenliha oli meidän viimeinen yhteinen herkkuhetkemme jääkaapin edessä ennen kuin mestarit lähtivät Lucyn kanssa viimeiselle matkalle.

Lucy oli omalla persoonallisella tavallaan Emännän sydämen puolikas. (Minä olen kuulemma sielun puolikas. En tiedä, minkä ruumiinosan palanen Demo on...) Lucy oli ensimmäinen ikioma koira ja sillä tavalla Emännälle aina erityinen. 

Tässä kuvassa ovat kuulemma Emännän ensimmäinen, toinen ja viimeinen mäyräkoira. 14.4.2023.

Roni: Demo ei eilen varsinaisesti helpottanut mestareiden oloa tässä ikävässä ja murheessa. Demo karkasi eilen ensin ulko-ovesta pihalle ja pihalle päästyään huomasi olevansa kerrankin vapaa ja ryntäsi metsään omille teilleen ja viipyi sillä reissulla 1,5 tuntia! Mestari kävi jo etsimässä häntä autolla ja Emäntä huuteli ovelta vähän väliä. Lopulta karkuri saapui kuraisena ja itseensä tyytyväisenä kotiin. Samalla poika allekirjoitti itselleen ikuisen narussapitotuomion. Emäntä ehti jo surra menettäneensä toisen koiran vuoden sisällä, mutta onneksi Demo oli kunnossa.

Raskasta aikaa on varmasti vietetty myös meille tärkeän blogikaverin Iivari Määräkoeran kotona, kun Iivarin maallinen vaellus oli myös tullut päätökseensä. Lämpimät osanotot Iivarin perheelle suuressa surussa! Jäämme kaipaamaan Iivarin ahkeraa bloggaamista...